Taidekävely

                                    

                                            (Aaltonen: Aleksis Kivi)

Hyytävä on viima, vaikka muuten ulkona onkin talvisen kaunista. 

Mökille ei kannattanut lähteä tässä kelissä, joten kotipäivä oli tiedossa. Alkuviikko taitaakin olla todella kylmää, mutta loppuviikolla lauhtuu. Sitten on kiva käydä päiväseltään mökillä. Sisaren perhe siellä olikin viikonloppuna talven iloista nauttimassa.

Kävelylenkillä yritin etsiä tuulensuojaiset reitit ja aika hyvin onnistuinkin. Samalla bongailin silmiini sattuneita, tuttuakin tutumpia taideteoksia katujen varsilla ja puistikoissa. Muutamista nappailin kuvia, vaikka sormet olivat jäätyä. 

Kävelylenkin jälkeen oli mukava käpertyä shaalin alle lämpöiseen päiväunille. 

                           

                                        (Peltokangas: Vuosi 2000)

Loma-aamu

                     

Viikonloppumatkalta on kotiuduttu. Oli mukava tavata Etelä-Suomessa sukulaisia, joita harvemmin näemme. Poikkesimme myös sukuni haudoilla. Vein lyhtyyn kynttilän ja lumeen tulppaanikimpun. Toivottavasti se jäätyi ja kestäisi pystyssä pakkaskauden. 

                     

Kotona - kakkosasunnolla - oli suloista herätä aamulla ja muistaa, että nyt on loma. Ei kiirettä minnekään. Loikoilun lomassa luin päivän lehtiä onnellisena. Kerrankin aikaa lukea rauhassa ilman kellon pälyilyä. 

Aamupalalla söimme savustettuja lahnaleipiä ja mustikkahillolla terästettyjä vaaleita juustoleipiä kahvin kera. Kaiken kruunasi kummitädiltä matkaevääksi saatu tiikerikakku. Arkena hotkaisen kaurapuuron, joten tämä herkuttelu teki loma-arjesta juhlaa. 

Yhtään en tiedä, mitä tänään teen. Ulkoilen ainakin ja nukun päiväunet. Se on varmaan tarpeeksi hyvä suunnitelma tälle päivälle. 

Loma!

                     

Mikä sen mukavampaa kuin aloittaa talviloma huikeassa pakkaskelissä: Aurinko paistaa ja valkoinen lumi häikäisee. 

Herätessä oli pakkasta yli -20, nyt Etelä-Suomea kohti ajellessa lauhtunut jo -14 asteeseen. Ihana matkustaa leppoisasti ja katsella ohi vilahtelevia talvimaisemia. Kyllä Suomessa on nyt kaunista!

Koko lomaviikko edessä, ah tätä iloa! Ja vielä kun sen saa aloittaa kultamitalitunnelmissa...

                      

Mökillä pitkästä aikaa

Naisten viestin ja ampumahiihdon "pettymysten" jälkeen lähdin lauantai-iltapäivänä pitkästä aikaa käymään mökillä. Marraskuussa olen tainnut edellisen kerran siellä olla. 

Iltapäivä oli pitkällä. Aurattua tietä oli kiva kävellä loppumatka mökin pihaan saakka. Kiitos, Tuomo, kun olit taas lumet pyyhkäissyt syrjään. 

Mökillä lapioin polkuja ja ihastelin kaunista auringonlaskua. Pohjoisesta leijaili usvaa jään päälle ja kauempana hiihteli mies koiravaljakon kanssa. Luonto oli talvisen kaunis ja hiljainen. Nautin...

Tanssin hurmaa

Lukion Wanhat tanssivat tänään ympäri Suomenmaan. Nuoruuden kauneutta ja komeutta sekä hienoja pukuja ja kampauksia oli meidän katsojien silmänilona. Pikkuoppilaat odottivat kuitenkin eniten karkkisadetta, kuten arvata saattaa. 

Silmäniloa ystävänpäivänä

Ystävänpäivänä jalkakäytävän reunassa ilahdutti ohikulkijoita tämä ruusuasetelma.

Minullekin se toi hyvän mielen ja hymyn huulille. 

Edes jotain keltaista

Aurinkoa...

...odotellessa...

Välituntivalvontaa

Koko päivän olen tunnin tai parin välein ollut ulkona 15 minuuttia välituntivalvonnassa. Samalla on kiinnostavaa seurata lasten leikkejä sekä kuunnella keskusteluja. Ihan mukavaa happihyppelyä, mutta tekee päivästä kiireisen, kun ei yhtään ehdi hoitaa yhtäkkiä eteen tulevia asioita sisällä koulutalossa. Monesti olen laastaroinut oppilaan sormea pihalla tai vastannut kiireiseen Wilma-viestiin koulutalon portailta.

- Leikitäänkö dinosauruksia vai tehdäänkö lumikakkuja? kysyi ekaluokkalainen tänään toiselta. Kumman sinä valitsisit?

Villasukkapäivä

Laskiaissunnuntai kului visusti sisällä. En ole käynyt kuin parvekkeella haukkaamassa happea. Viikonlopun yöt ovat olleet levottomia, kun olkapää on särkenyt öisin ja herätellyt moneen kertaan. Siispä päätin tänään vain oleilla villasukat ja oloasu päällä kisoja katsellen sekä parit päiväunet torkkuen.

Kisojen välillä kotikokki loihti maukkaan aterian poronfileestä, bataatista ja myskikurpitsasta. Kasvikset kypsennettiin uunissa korianterilla, rosmariinilla, inkiväärillä, neilikalla ja maustepippurilla terästettynä, ja pihvit paistettiin pannulla.

Maistuipa mainiolta! Kun ateria oli kasvisvoittoinen, ei tullut raskas olo syömisen jälkeen. Hyvin ravittuna oli mukava jatkaa shaaliin kietoutuneena ampumahiihdon seuraamista.

Sri lankalaista ruokaa

Tänään söimme kummityttöni ja hänen äitinsä kanssa sri lankalaista ruokaa. Oli ihanan maukasta ja kevyttä. Aasialaiseen tapaan oli tarjolla paljon kasviksia sekä kala, kana tai katkarapuvaihtoehdot. Koska viimeeksi söin kanaa, valitsin nyt katkarapuja. 

Lisänä oli myös kaurajauhosta tehtyä leipää, joka oli vähän kuin meidän sipsejä, ohutta naposteltavaa. Mausteena oli jeeraa, joka antoi mukavaa makua.

Palvelu oli ylenpalttisen ystävällistä aasialaiseen tapaan. Ruoat esiteltiin yksityiskohtaisesti, moneen kertaan kysyttiin, mitä mieltä olemme ja keskustelu käytiin kaiken lisäksi suomen kielellä. 

Oppimista olisi monella suomalaisyrittäjällä tästä etnisten kulttuurien palvelualttiudesta. 

Niin ja meidän vaikeana pidetyn kielenkin näköjään oppii, jos on halua. 

Toivon sydämestäni, että tämä ravintola löytäisi asiakkaansa ja pysyisi katukuvassamme. Täällä maalla ei yrittäjyys aina ole helppoa. 

Ne odottavat...

... ystäväni naakat, aamun joukkolennon alkamista. Auringon nousun aikaan, kun valo alkaa lisääntyä, naakat nousevat siivilleen ja aloittavat hurjan parvilennon. Taidokasta, äänekästä ja outoa, vuoden läpeensä! Miksi juuri aamu- tai iltahämärissä? En ole niin perehtynyt naakkoihin, että osaisin vastata. Mielenkiintoinen parvilintu joka tapauksessa.

Päiväkävelyllä, osa 2

Jo on aikoihin eletty, että minä ehdin valoisaan aikaan töiden jälkeen kävelylle. Aurinko saa ihmeitä aikaan!

Töistä tultuani oli niin energinen olo, että laitoin nastakengät jalkaan ja lähdin kävelemään. Valitsin reitin niin, että aurinko paistoi koko ajan kävelytielle. Siinä sitä olikin miettimistä, kun aurinko on vielä niin matalalla. 

Virtapaikoissa on sulaa vettä. Katselin jäniksen jälkiä, joita oli jäällä. Ei otuskaan ollut uskaltautunut pomppimaan sulan tuntumaan, vaan jäljet polveilivat lähellä rantaa. 

Auringon lasku värjäsi taivaan kultaiseksi palatessani. Vajaan tunnin kävelin talvista luontoa ihaillen. Kyllä nyt on upeat maisemat!

Päiväkävelyllä

Aurinkoisena pakkaspäivänä lähdin kävelemään rantapolulle. On ilo asua pikkukaupungissa, jossa kotiovelta luonnon helmaan on vain kivenheitto matkaa. 

Ihmisiä oli paljon ulkoilemassa. Valitsin reitin, jossa voi olla viimalta suojassa. Pakkasta oli kymmenisen astetta. Aurinko paistoi lähes pilvettömältä taivaalta, tosin matalalta vielä tähän vuodenaikaan. 

Onneksi oli aurinkolasit päässä. Hohtavan valkoinen uusi lumi kimmelsi auringossa. Yhtään ei tullut kylmä, ei edes poskia palellut ja kaunista oli rantapolulla. 

Mökikimaisemiin tuli ikävä. Jokohan tie on aurattu? Pitääkin ensi viikonloppuna lähteä katsomaan. 

Pakkaspäivä

Aamu valkeni -13 asteen pakkasessa. Oli mukava lähteä kävelemään, varsinkin kun aurinko paisteli aina välillä. Koskahan edellisen kerran tätä ihmettä on nähty?

Perjantain kylmä viima oli laantunut. Myöhemmin elokuvista kotiin kävellessä ihmettelin, miten valoisaa vielä oli illalla viiden maissa. Ihanaa, kun talven selkä ja kaamos alkaa taittua.

Pakkaspäiviä on tiedossa edelleen. Ja mikä parasta: Auringon pitäisi paistaa tulevinakin päivinä.