Kauniin huurteista

Kun aamulla heräsin, maisema oli yöllä muuttunut valkoisen huurteiseksi.

Pakkasta oli yllätykseksi -9 astetta.

Joka puolella näyttää niin kauniilta, jouluiselta, talviselta.

Lumimyräkkää ja vuoden vaihtumista odotellen...

Ukulelea rämpytellen

Mukava olla taas kotona! Rentouttava ja joulun makuinen viikko loma-asunnolla oli kaikin puolin hyväksi, mutta kiva oli palata takaisin, vaikkakin hieman haikeutta mielessä. 

Kotona odotti kummitytön lahjapaketti. Avasin sen vasta tänään ja sieltä tulla tupsahti ukulele. Sitä viritellessä ja soitellessa hurahti pari tuntia kuin itsestään. Hauska vempele, mutta kun otteet ovat erilaiset kuin kitarassa, pitää koko ajan vähän pinnistellä. Koulussa isommat oppilaat sitä soittelevat täyttä päätä, mutta minä olen hieman hitaammassa junassa, kun ei ole pariin vuoteen tarvinnut opettaa musiikkia kuin pikkuoppilaille. Mukava kuitenkin varmistella jo osaamaani, ja samalla oppia uutta.

Keräsin ennen joulua mökiltä mustikan- ja puolukan varpuja. Ne olivat parvekkeella pussissa ja eilen ne laitoin veteen lisäten kimppuun mukaan muutaman vehnäntähkän. Saa nähdä, tuleeko mustikanvarpuihin lehtiä ja kukkia. 

Välipäivät ovat kivoja. Saa syödä viimeisiä jouluruokia ja vain nauttia lomasta tehden sitä, mitä mieleen juolahtaa - vaikka soittaa ukulelea ;>) Kiitos, kummityttö! 

Nyt lähden kävelylle.

Onneksi on joulu

Joulunpyhät ovat takanapäin. Ulkoilua, hyvää ruokaa, joulumusiikkia, lepoa, sisaren perheen jouluvierailu, mielenkiintoinen kirja... Mitäpä sitä muuta tarvitseekaan enää tässä iässä.

Siunattu joulu! Työelämän hektisistä kiemuroista ja hämärän talven ankeudesta en ilman joulua selviäisi. Viime vuosina meillä päin on ollut pitkä, yli kahden viikon joululoma, joka katkaisee ja voimaannuttaa kunnolla niin minua kuin koululaisiakin. 

Joulun aikaan on ollut ihanaa kävellä joka päivä järvellä sekä metsän siimeksessä ja nauttia raikkaasta ulkoilmasta. Samalla syksyn väsymys on vähitellen haihtunut taivaan tuuliin. 

Välipäivinä olen käynyt katsomassa eläimiä loma-asunnon lähettyvillä. Kettu tirkisteli minua epäluuloisesti ja kuulinpa susienkin ulvonnan. Ne olivat kasvattaneet syksyn tapaamisen jälkeen muhkean talviturkin eivätkä näyttäneet ollenkaan niin luihuilta kavereilta kuin lokakuussa. 

Nyt kuuntelemme Corellin, Locatellin ja Händelin joulukonserttoja: vanhaa musiikkia, joka niin hyvin sopii joulunaikaan tehden kaikin puolin levollisen olon. 

Suloinen joulus tuo

Suo mulle maja rauhaisa

ja lasten joulupuu...

                                                                            

                                                                           (Z. Topelius)

Tervehtii jo meitä

Tervehtii jo meitä joulu armahin,

tuli kylmän teitä, armas kuitenkin.

Hänpä hymyellen tupahan jo saa,

lapset hyppiellen häntä seurajaa.

Kynttilät ne hohtaa tähtösinä niin,

sepä mielen johtaa Betlehemihin.

(Z. Topelius)

Jo joutuu ilta

Jo joutuu ilta ja tuuli käy

yli tumman, synkeän salon.

Hämy majan verhovi matalan 

ja rikkaan uhkean talon.

Kun tuntea sais

tuon pyhän, lohtua tuovan valon!

                                                                       

                                                                                  (Z. Topelius)

Joulun rauhaa, lepoa, musiikkia ja iloa!

Aatonaaton kävelyllä

Tulimme juuri tunnin kävelyltä järveltä. Siellä oli ihanaa, kun lunta on niin vähän ja askeltaminen oli kevyttä. Auringon kajo näkyi matalalta horisontista ja puut olivat huurteessa. 

Aamulla olimme kirkossa. Neljä adventti ja neljä kynttilää...

Luonto on erityisen kaunis huurteisine puineen. Täydellinen joulusää!

Loman ihanuus

Tänään oli vielä pikainen työpäivä: aamulla joululaulajaiset ja herkuttelu mehulla sekä pullalla. Sen jälkeen alkoi koululaisten ja opettajien loma.

Tämä on se paras, ihana hetki, kun tietää kaiken olevan vielä edessä. Lomailemme loppiaiseen, joten työstä pääsee ihan kunnolla irti - ainakin toivon niin. 

          

Loma-asunnolle ajellessa ihailimme valkoista, huurteista maisemaa. Sää ainakin on mitä jouluisin, kun on pakkasta ja lunta leijailee välillä harvakseltaan. Poikkesimme ensimmäiseksi hautausmaalle viemään kynttilät. 

          

Paras aloitus omalle joululle on kuunnella Risto Nordellin valitsemaa joulumusiikkia Ylen ykköseltä, nauttia kynttilän liekistä ja katsella terassilla olevaa kaunista kuusta.

Piparitaloja

Luokkamme sai kutsun yläkoulun piparitalonäyttelyyn. Taloja oli kymmenittäin, kaikki aivan erilaisia, mutta yhdistävä tekijä oli viimeisen päälle oleva koristelu. Valtavan hienoja ja huolellisesti tehtyjä! Ei voinut muuta kuin hämmästellen ihailla nuorten kädentaitoja 

Oppilaat saivat äänestää mieleistään, mikä olikin vaikeaa, kun äänensä olisi voinut antaa niin monelle. Joulun jälkeen kuulemme, mikä talo voitti. 

Kuvassa oleva piparimaisema on parin vuoden takaa Liidan kievarista. Hieno sekin. 

Joulukokkailua

Minua ei usein näe kauhan varressa. Kokkailua varten on onneksi miehet olemassa! ;>D Jouluna kuitenkin vähän kuuluu tehdä ruokajuttuja itsekin, ja siksi tänään olikin bataattilaatikkopäivä. Kahdesta kilosta bataatteja tuli juuri sopiva kolmen laatikon satsi yhtaikaa uunissa paistettavaksi.

Tein tällä kertaa laatikot Valion ohjeella. Taidan joka vuosi kokeilla jotain uutta reseptiä, kun en ole laittanut ylös, millä edellisjouluna laatikot väsäsin. Vähän jännitystä pitää siis olla tässä asiassa!

Sillä aikaa, kun laatikot paistuivat uunissa, sain sotkun keittiöstä selätettyä ja ehdin katsella uutisia sekä jutella puhelimessa parikin kertaa.

Kahden ja puolen tunnin paistamisen jälkeen otin laatikot uunista. Bataattilaatikolta maistui! Ehkä olen joskus tehnyt maukkaampiakin, mutta nämä saavat tällä kertaa kelvata. Yksi laatikoista menee sisareni perheeseen, toinen saa jäädä pakkaseen odottamaan loppiaista ja kolmas lähtee kanssamme joulunviettoon loma-asunnolle.

Täällä tuoksuu hyvältä! Nuuh...

Joulujuhla

Lumiaiheinen koulumme  joulujuhla pidettiin torstaina. Viikko oli kiireinen, oppilaat täpinöissään ja monenlaista odottamatontakin ehti sattua. Juhlassa kuitenkin kaikki sujui hyvin. Aapisen päähenkilöt Annu ja Olli kuljettivat kehyskertomusta eteenpäin ja oppilaat esittivät viikkokaupalla harjoiteltuja ohjelmiaan iloisen tärkeinä täpötäydelle katsomolle. 

Kun illan päätteeksi sammuttelin soihtuja pihamaalla, tuntui onnelliselta. Taas on yksi pimeä syksy saatu päätökseen ja edessä odottaa rauhallinen, viimeinen työviikko. Sitten saa koulunkin väki keskittyä kukin omaan jouluunsa, hiljentyä sen sanoman äärelle ja iloita ajatuksesta, että vähitellen kuljemme kohti valoa. 

Viikonloppuna sain levätä ja toipua joulukuun alun hektisestä työhyörinästä. Kun juhla on jo vähän aiemmin, jää oppilaidenkin kanssa kiireetöntä aikaa nauttia joulun tulosta. Luetaan satuja, kuunnellaan joulumusiikkia, lauletaan ja leikitään vanhoja joululeikkejä sekä lasketaan öitä oikeaan jouluun. Iloinen odotus tarttuu aikuiseenkin.  ;>)

Sibeliuksen päivän kulttuuria

Sibeliuksen päivää juhlimme Ateneumissa ja Musiikkitalossa. 

Aloitimme Suomen taiteen tarinalla, joka esitteli Ateneumin omia kokoelmia 1800- luvun alusta aina 1970-luvulle saakka. Kultakauden teoksien äärellä olisin voinut viivähtää vaikka kuinka kauan.

Kohtaamisia kaupungissa sisälsi 1900-luvun teoksia, joiden äärellä sai miettiä, miten kaupungistuminen vaikutti ihmisten elämään vapaa-ajan lisääntyessä ja sukupuoliroolien vapautuessa. 

Sveitsiläisen taiteilija Not Vitalin näyttely esitteli hänet taidemaalarina. Minä en kummemmin jaksanut ihastua - osaksi taisi jo väsymyskin vaivata. Kummallista, miten mieli jaksaa vastaanottaa taidetta vain rajallisen määrän. Jossain vaiheessa näyttely muuttuu vain silmäilyksi, eikä pysty enää paneutumaan teoksiin sen kummemmin. Mutta haitanneeko tuo mitään?

Vesisateessa siirryimme juoksujalkaa Musiikkitaloon. Vähän kastuimme sateenvarjoista huolimatta, mutta onneksi olo kuivui nopeasti. 

Musiikkitalo soi koko päivän. Konserttien lisäksi alalämpiössä oli iltapäivän kestänyt Sibelius-Akatemian nuorisokoulutuksen esittely.

Osuimme ensimmäiseksi seuraamaan Nordic Dansea, jossa kansanmusiikin aineryhmä tanssitti yleisöäkin. Onneksi istuimme takarivissä, josta ei ollut pelkoa sekaantua koreografioiden kiemuroihin. Kamariyhtye soitti Mendelssohnin oktettoa todella taitavasti ja puhaltimiakin kuulimme jostain kaukaa. Taisimme juuri silloin olla Fugassa, josta löysimme 4 mielenkiintoista CD:tä vanhaa musiikkia kotiin vietäväksi. 

Jossain välissä lämmittelimme glögilasillisilla. Pontikkaglögiä! En ole 

koskaan aiemmin pontikkaa maistanut, mutta todella hyvin se sopi jouluiseen juomaan. Minä lankesin - tietenkin - myös   mangochilisuklaakakkuun, joka sekin oli oikein herkullista. 

Ilta sujui nuorisokoulutuksen matineassa Cameratassa. Siellä kuulimme lahjakkaita lapsia sekä nuoria - oman soittimensa taitajia. Eräs pianisteista oli tuttu myös kesältä, sillä häntä kuulimme elokuussa oman kaupunkimme musiikkiviikolla. 

         (Joonas Vallius)

Helsinki on aina täynnä vaikka mitä kiinnostavaa. Meillä oli takataskussa varalla vielä lisääkin ohjelmaa, mutta aika ei vain riitä kaikkeen. Nyt oli sopivasti taidetta, musiikkia, hyvää ruokaa ja merimaisemaa. Toisella kerralla sitten lisää.

Jouluruusuja ja takkatulta

Sibeliuksen päivän aamuhämärissä söimme aamupalaa meren rannalla takkatulen ja jouluruusujen katveessa. Tarjolla oli vaikka mitä herkkuja, joten vatsa tuli täyteen, vaikka vain yritti maistella hiukkasen erilaisia makuja. 

         

Oli mukava huomata, että tässä hotellissa  oli joka puolella muovin sijaan oikeita joulukuusia ja kauniin tuuheita olivatkin. Takkatulen ja kuusen loisteessa luimme aamun uutiset ennen Ateneumiin ja Musiikkitaloon siirtymistä. 

Taidenautintoihin uppoamme täksi päiväksi. 

... kotimaa tää pohjoinen, maa kallis isien...

Aamulla join kahvia alkuperäisen Finlandian soidessa taustalla radiosta. En sitä ollut aiemmin kuullutkaan.

Nyt teen lähtöä itsenäisyysjuhlaan. Tällä kertaa en saa kaveria mukaan, sillä velvollisuudet ovat kutsuneet jo aamusta alkaen - kellä missäkin tilaisuudessa.

Herkutkin kuuluvat juhlapäivän viettoon.

Hyvää itsenäisyyspäivää!

Neuloosi jalassa

                                                           (originaali Anna-Mari West)

Sain syksyllä tämän kortin työkaverilta. Neulominen on niin hauskaa...

Lauantaina "neuloosi" iski jalkaan! Nousin sohvalta ja laitoin kutimen pöydälle. Jalka ilmeisesti takertui lankaan, astuin askeleen ja sen seurauksena jalkapohjasta törröttikin puikko. Puikko oli holvikaaren kohdalle työntyneenä ainakin kaksi senttiä syvässä! 

Onneksi en ollut yksin kotona. Ystäväiseni kiskaisi puikon pois, ja ihmeekseni verta ei tullut oikeastaan ollenkaan. Pistohaavat tulehtuvat helposti, mutta taidan selvitä säikähdyksellä. Pari päivää söin särkylääkettä, mutta tänään jalka on ollut jo ihan ok. Haava on alusta saakka näyttänyt siistiltä. 

Kaikkea sitä sattuu! Jos kudin olisi pudonnut paljaalle lattialle, ei olisi tapahtunut mitään. Nyt paksu matto naulitsi puikon pystyyn. No, en ole koskaan kuullut kenenkään saaneen sukkapuikkoa jalkapohjaansa, mutta minäpä onnistuin siinä oikein loistavasti. Onneksi ei sentään mennyt kokonaan läpi jalkapöydästä!

Hoosianna soi

Sunnuntaina kuoromme lauloi kahdessa messussa ja kahdessa eri kirkossa. Tuntuu aina niin tunnelmalliselta aloittaa adventtiaika Hoosiannaa laulamalla.

Toisessa kirkossa esitettiin saarnan tilalla draamaa Jeesuksen syntymästä. Pihalle kellotapulin alle oli rakennettu hieno seimi, jossa nuket olivat aivan aidon ihmisen kokoisia. Seimiasetelma oli todella kaunis kaikessa yksinkertaisuudessaan. 

Adventtiajan arki tuntuu erilaiselta - vähän kuin olisi pientä juhlaa joka päivä!

Ensimmäinen adventti

"Nyt sytytämme kynttilän..." lauloivat lapset riemukkaasti tänään adventtikirkossa. Kynttilät syttyivät ja 

Hoosianna sekä Tiellä ken vaeltaa kaikuivat komeasti pienessä kivikirkossamme. 

Koen olevani etuoikeutettu, kun saan valmistella ja juhlia kaikki merkittävät tapahtumat vuoden aikana osana työpäivää. Tänäänkin tuli niin adventin olo yhteisestä kirkkohetkestämme, että oli pakko kotona ryhtyä keittämään riisipuuroa ja luumukiisseliä ensimmäisten joulusävelmien säestyksellä. 

Niin mukavaa, kun joulunaika tuoksuineen, sävelineen, makuineen ja valoineen on edessä. Huomenna saa avata ensimmäisen luukun adventtikalenterista!  ;>)

Aika kaunista

Viime tiistai-iltana oli kamera mukana mökkireissulla eikä turhaan. Kotiin tullessa oli kaunista myös kaupungissa ilta-auringon värjätessä maisemaa.

Kuuraa

Lunta ei ole laisinkaan, mutta upea, paksu kuura on maassa. Kaunista!

Barokkia

Kangasala-talossa soi keskiviikkoiltana vanha musiikki. Suomalainen barokkiorkesteri FiBO esitti Vivaldin teoksia. Il prete rosso - punainen pappi -otsikolla kuultiin konserttoja, kantaatteja ja aarioita. Laulusolistina oli mezzosopraano Essi Luttinen.

Ihanaa musiikkia! Pidän niin kovasti Vivaldista ja muutenkin vanhasta musiikista. Täytyi vain ihmetellä, miten vivahteikkaasti orkesteri tulkitsi sävelkieltä ja kauniisti säesti sopraanoa. Essi Luttinen selvisi Vivaldin kiharoista loistavasti. Niekkua ja harhailua oli sävellykset pullollaan. Ei voinut muuta kuin ihmetellä hengitystekniikkaa ja äänen kuljetuksen vaivatonta taitoa polveilevissa melodioissa.

Kangasala-talossa vierailin nyt vasta ensimmäisen kerran, vaikka se on avattu jo 2015. Siirtolohkareista koostuva betonijärkäle vaikutti sokkeloiselta, mutta salin akustiikka oli mielestäni oikein onnistunut. Ihmettelin vain kaikkialla riippuvia "verhoja", jotka antoivat konserttisalille jotenkin halvan ilmeen - ihan kuin oltaisi peitelty asiaankuulumattomia rakenteita. Ehkä verhot olivat akustisia ratkaisuja, mutta minusta rumat.

Väliaikatarjoilu oli buffet-tyyppinen noutopöytä ja se sai suun hymyyn: Kahvia ja teetä, monia pieniä makeita sekä suolaisia leivonnaisia ja keksejä. Kaikkea sai syödä haluamansa määrän. Suussa sulavia! Varsinkin suolaiset piirakat olivat aivan erinomaisia. Väliajan kruunasi oikein ystävällinen vastaanotto ja herkkujen esittely.

Sanottakoon vielä, että nyt on taas moneen otteeseen kokeiltu konsertti-illat keskellä työviikkoa. On ihan eri juttu tilata kesälomalla lippuja syksyksi, kuin sitten toteuttaa nämä hienot keksinnöt työpäivien seassa! Taidan uskoa jo, että tämä konsepti ei tällä iällä ole enää paras mahdollinen, sillä aamulla väsytti niin armottomasti.

Kosketuksen Requiem

Sunnuntai-iltana olin kuuntelemassa Projektikuoro Kosketuksen esittämää Mozartin Requiemia kirkossa. Kuoroa johti Marko Koskinen ja uruissa soitti Keijo Vättö. Mukana oli myös ilmeisesti kuorolaisista koottu solistikvartetti.

Pidin illasta, sillä tarjolla oli hienoa musiikkia upeassa akustiikassa hyvin esitettynä. Kuoro on toiminut vasta vuoden, joten siihen nähden tuloksia on saatu aikaan hyvin nopeasti. Kosketus on ehtinyt esittää jo Faurén Requiemin ja Bachin Johannes-passion aiemmin. (Ei mitään pieniä teoksia!)

Suurin oivallukseni kuunnellessa oli Mozartin nuori ikä teosta säveltäessään omana kuolinvuotenaan. Jotenkin kuvittelisi säveltäjän vanhemmaksi kuin 35-vuotiaaksi. En ollut asiaa koskaan aiemmin miettinyt, vaikka olen aina tiennyt Mozartin kuolleen nuorena ja kuunnellut Requiemia moneen kertaan. Tosin teos jäi Mozartilta keskeneräiseksi ja sen sävelsi loppuun hänen oppilaansa Franz Xavier Süssmayr, ehkä Mozartin ohjeiden mukaan.

Lacrimosa soi koko illan ja vielä aamullakin mielessä...

Klaaran ja Fritzin jouluaatto

                 (alkuper. kuva St. Petersburg       

                  Festival Ballet)

Iki-ihana Tsaikovskin Pähkinänsärkijä esitettiin viikonloppuna Tampere-talossa. Vaikka olen tämän baletin monta kertaa nähnyt livenä, sykähdyttää sen katsominen yhä uudelleen. 

St. Peterburg Festival Ballet esitti yhdessä Tampereen Filharmonian ja nuorisokuoro Sympaatin kanssa hyvin perinteisen Pähkinänsärkijän, josta itse pidin kovasti. Musiikki oli taattua Filharmoniaa heti ensi tahdeista lähtien ja tanssijat taitavia, kuten venäläiseltä baletilta saattaa odottaakin. Ehkä tarinan tulkinta ei ollut niin vahvaa kuin joissain muissa versioissa, mutta se ei nautintoa haitannut. 

Aamulehti moitti seuraavana päivänä kulahtaneita lavasteita, mutta minä en siihen kiinnittänyt mitään huomiota. Kun taustat raahataan Pietarista saakka muutamaa päivää varten, on luonnollista, että mitään huippua ei ehditä rakentaa. Minulle kulissit olivat aivan tarpeeksi näyttävät ja tukivat jouluilluusiota oikein hyvin. 

Tsaikovskin Pähkinänsärkijän  musiikki on niin jouluista ja kaunista, että vedet silmissä sitä kuuntelin. Ehkä en ihan vielä joulutunnelmaa tavoittanut, mutta kovasti nautin sekä taitavista tanssijoista, puvustuksesta että korkeatasoisesta musiikin tulkinnasta. 

Karjalan kunnailla

"Vaikka mie lähin Karjalast, niin Karjala ei lähe miust."

Sain tänään osallistua sukututkijoiden iltaan, johon sisareni tytär oli kutsuttu lukemaan viimevuotinen Karjala-seuran kilpailukirjoituksensa mummistaan. Kilpailussa lukiolainen palkittiin jaetulla ensimmäisellä sijalla. 

Ennen kirjoituksen luentaa sain minäkin puheenvuoron ja kerroin äitini elämänvaiheet lyhyesti. Lapsenlapsen osuuden ajaksi laitoin kuvan mummista pianon päälle. 

Yleisö kuunteli hiiren hiljaa välillä nauraen humoristisissa kohdissa, välillä liikuttuneena kuunnellen. Nuori tyttö oli jaksanut tehdä pitkän ja mielenkiintoisesti kirjoitetun tarinan karjalaisesta isoäidistään. Kirjoitus kirvoitti vilkkaan keskustelun yleisössä ja kaikuja illasta taitaa tulla tallennettunakin, sillä paikallislehden toimittaja näkyi olevan paikalla. 

Mukana oli myös kaksi muuta nuorta. Toinen luki oman kirjoituksensa karjalan kielestä ja toinen musisoi. 

Luulen, että sukututkijat - monet karjalaisilla sukujuurilla varustettuna - ilahtuivat nuorten läsnäolosta. Keskustelu oli runsasta, paljon muistoja, iloja ja suruja. 

Evakot ovat kohta poissa, kuten sodan kokenut sukupolvikin. On hienoa, että järjestetään mahdollisuuksia siirtää hiljaista tietoa karjalaisten kokemuksista nuorille ja nuorten ajatuksia vanhemmalle väelle. Mummi olisi iloinnut tästä illasta!

Ekaluokkalaisen seurassa

Tänään oli lyhyt työpäivä. Työtä olisi tietenkin ollut vaikka kuinka paljon, mutta päätin kerrankin lähteä heti kotiin, sillä oli mukavaa seuraa tiedossa: Suvun ekaluokkalainen lähti meille iltapäivän viettoon.

Matkalla piti kävellä pieni mutka, jotta päästiin liikennevalojen kautta kotiin. "Se on kivoin reitti", kertoi ekaluokkalainen eikä vesisadekaan haitannut kävelymatkaa. Reppu parkkeerattiin eteiseen ja ensimmäiseksi tehtiin läksyt. Sitten olikin välipalan vuoro ja leikit. Täti torkkui sen ajan sohvalla puoliunessa, sillä heräsin aamulla jostain syystä jo puoli viideltä.

Leikkien jälkeen harjoiteltiin extrana kirjoitusta ja taas leikittiin... ja syötiin! Taidettiin vähän vielä ahertaakin lisää kirjoitusta ennen kotiin lähtöä. 

Voi näitä pikkupoikia, joilla on ope tätinä! No, todellisuudessa ei pieni lisäharjoitus ekaluokalla tee pahaa, kun aherrushetket ovat tarpeeksi lyhyitä. Ihan vähän vain "tukiopetusta" harrastettiin.

Kiva iltapäivä oli yhdessä. Mainioita keskusteluja, napakoita mielipiteitä, valloittavaa kikatusta ja pohjaton herkkuvatsa... meillä molemmilla. Ensi viikolla taas uusiksi!

Kausihedelmä

Tämä ei kuulu suosikkeihini, mutta syksyllä marraskuussa sitä jonkun kerran ostan. Maku on liian pliisun makea. Jospa olisi vähän hapokkaampi! Leikkauspinta on kuitenkin kaunis ja siitä saa hyvän koristeen jälkiruokiin tai kakkuihin.

Persimon, kaki, sharon... Rakkalla lapsella on monta nimeä.

Kokemus tämäkin

Viime viikolla olin sisareni kanssa Helsingin jäähallissa Il Divoa kuuntelemassa. Timeless -konserttishow juhlisti uutta elokuvasävelmälevyä ja 15-vuotista taivalta. Herroilla oli menossa kiertue ja 120 konserttia, joista tämä oli yksi. Säestäjänä toimi Vantaan Viihdeorkesteri Ensemble. Ohjelmistossa oli paljon ikivihreitä elokuvasävelmiä ja muutama klassinen aariakin.

Vuonna 2004 perustettu pop-oopperakvartetti osaa toki laulaa, mutta kun kaikki vahvistetaan äänentoistolla - niin jokainen soitin kuin laulajakin, kääntyi ilta enemmän kärsimykseksi kuin nautinnoksi. Istuimme pahassa paikassa kaiuttimien tasolla nousevassa katsomossa. Permannolla äänentoisto olisi voinut ehkä toimia paremmin. 

Naisvaltainen yleisö taisi suuremmalta osaltaan saada sitä, mitä tulivat hakemaan, sillä ylistäviä arviointeja kuului poikkeuksetta. Minä taisin kuulua pieneen vähemmistöön. Kilpalaulantaa, volyyminupit kaakossa ja aikamoista yleisön kosiskelua amerikkalaiseen tapaan - ei kiitos minulle! Akustisena versiona olisin voinut pitääkin konsertista...

Matka sisareni kanssa oli muuten ihan hauska, sillä harvemmin ehdimme yhdessä mihinkään. Puoli päivää laatuaikaa toisillemme ja ehdimme jutella vaikka mitä!

Nyt odotan jo seuraavaa elämystä: Suomalainen Barokkiorkesteri ja Il prete rosso - Vivaldia tarjolla ihan kohta.   :>)