keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Tonttulassa


Työtoverini oli kutsunut meidät kylään äitinsä Tonttulaan. Ulkorakennukseen on loihdittu yli sadan tontun koti. Kaikki tontut ovat itse tehtyjä ja jokaisella on myös nimi. 


Tontut olivat taas lisääntyneet viime joulusta. Tonttulassa on joka vuosi uudenlaista koristusta ja nähtävää vaikka kuinka paljon. Joulun tunnelma aivan hyökyi tulijan mieleen tuvan joka nurkasta. 


Nautimme glögit ja kahvit tuoreiden pullien kanssa. Pulliakin oli jos jonkin sorttista ja vielä lämpimäiset saimme mukaan. 


Kiitos, tontut sekä Sirkka-Liisa! Tuli niin jouluinen mieli. 

tiistai 28. marraskuuta 2017

Kadonnut reppu


Kaupunkiimme on rakennettu uusi, uljas päiväkoti, joka on kerännyt helmoihinsa kaikki päivähoitoa tarvitsevat lapset meidän kulmilta pienimmistä eskari-ikäisiin saakka. 


Olen käynyt taloa ihastelemassa avoimien    ovien päivänä sekä kerran pikkumiestä hakiessani. Tänään sain ilon viedä Sampan aamulla eskariin. 


 Kotoa lähtiessämme tarkistin, että Sampalla oli reppu selässä. Ennen autoon menoa unohdimme ottaa pehmolelut mukaan, jotka olin armollisesti saanut lainaan koulumme juhlaa varten. Palasimme ne vielä sisältä hakemaan. 

Päiväkodin pihassa huomasimme mystisen asian: Ei reppua missään! Oli siis pakko palata kotiin ja sieltähän reppu löytyi eteisestä. Herra Sarvipäätä hakiessaan Samppa oli minulta huomaamatta ottanut repun pois selästään. Nopeita nämä nuoret herrat käänteissään. 


Lopulta olimme onnellisesti eskarissa. Samppa johdatteli minut aamurutiineihin, mm. näppäili näppärästi tarvittavat ovikoodit. Onneksi osasin omin päin tulla talosta ulos. 

Kyllä kelpaa olla päivähoidossa, kun talon vartijana pihassa kököttää kettu!

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Nollausta


Välillä pitää tuulettaa ja nollata "päätä". Minulla siihen tarkoitukseen sopii musiikin ja lukemisen lisäksi loistavasti neulominen. Kutomiseksi sitä puuhaa kotoisasti kuitenkin kutsun. Kaikista kivointa on tehdä sukkia, joita viime vuosina on tullut tehtyä lukematon määrä. 

Viimeeksi ostin kirjavia lankoja, joista nyt on valmiina kolme paria. Näiden lankojen hyvä puoli on päättelyn vähyys. Inhoan jälkitöitä, joten valmiiksi kirjavaksi värjätty lanka on laiskalle ihmiselle oiva ostos. 


Neulomisessa on pidettävä taukoa, sillä ranteeni ei kestä jatkuvaa puikkojen pyörittelyä - harmi. Koko syksyn olen neulonut koivupuikoilla, jotka tuntuvat kevyiltä ja lämpimiltä käteen. 

TV:stä tulee yhdistetyn hiihtoa. Ehdin tunnin verran neuloa ennen mieskuoron konserttiin lähtöä. Kiva sunnuntai-iltapäivä siis tiedossa!

sunnuntai 19. marraskuuta 2017

Uusi piispa


Viikko sitten saimme uuden piispan Helsinkiin: Teemu Laajasalon. 


Messu oli juhlallinen mutta silti lämminhenkinen. Erityisesti musiikkia oli mukava kuunnella, sillä minua Cantores Minores säväyttää aina ihan erityisellä tavalla.   

Uuden piispan saarna oli ytimekäs. Hän toi sanomansa selvästi ja humoristisesti esiin. Toisaalta mietiskelen, että pitääkö aina olla hauska. Ehkä pitää tässä pelien ja yltäkylläisyyden maailmassa, jos haluaa tulla huomatuksi ja vakavasti otetuksi. 

Piispan uudet kirkkotekstiilit olivat kauniit. Hollolalainen taiteilija Helena Vaari oli onnistunut erittäin hyvin omassa työssään. Messussa tosin oli aivan yltäkylläisyys asusteissa, sillä muita piispoja oli juhla-asussa näytillä tehtävissään useita. Kauniit kirkkotekstiilit heilläkin. 


Oli mukavaa katsella virkaanasettamista tv:stä omalta sohvalta kahvikupposen ääreltä. Toivon siunausta ja voimia uudelle  
piispalle. Ei mikään helppo työ...

(kuvat YLE TV 1)

lauantai 11. marraskuuta 2017

Syntymäpäivillä


Tänään juhlittiin hyvän ystäväni syntymäpäiviä. 

Vatsa on täynnä herkkuja, jos jonkin sorttisia. Mukava oli myös vaihtaa kuulumiset. Surkea sääkään ei ikkunan takana häirinnyt. 


Illalla käytiin vielä ulkona syömässä. Sushi ei ole oma suosikkini, vaikka yritänkin siihen opetella. Sen sijaan thai-ruoka on vallan ihanaa, jota tänäänkin nautiskelin. 


Huomenna voikin nukkua pitkään ja pitää paastopäivän. Jos vesisade jatkuu, mikään ei ole mukavampaa kuin käpertyä sohvan nurkkaan kutomaan sukkaa. :>)

torstai 9. marraskuuta 2017

Työtä ja tykyä


Miten kiireisiksi työviikot ovatkaan tulleet! Normaalityön lisäksi oppilaspalavereita, kokopäivän koulutusta matkojen päässä, lausuntoja sinne ja tänne, vierailijoita, erotodistuksien sekä oppimissuunnitelmien laatimista, kirjauksia, kokouksia... Miten ihanaa onkaan huomata, että työviikko on lopuillaan ja kaikesta on taas selvitty suurin piirtein kunnialla.

Nykypäivän työssä mikään muu ei ole pysyvää kuin muutos ja resurssien puute. Jatkuvassa muutoksessa oleminen on raskasta ja verottaa voimavaroja. Taas pitäisi säästää, mutta kuntien säästörumbassa ei kohta ole, mistä ottaa.

Tänään oli onneksi pieni lepohetki aherruksen lomassa, joka kuitenkin venytti työpäivää rutkasti. Olimme tyky-päivää viettämässä osaksi luonnon helmassa Seppo-ohjelmaa testaten ja lopuksi idyllisessä viinituvassa keskellä metsää raclettea syömässä.

Raclette oli minulle uusi tuttavuus. Siinä juustoa sulatetaan pöytägrillissä ja nautitaan perunoiden ja erilaisten grillattavien lisukkeiden kanssa. Grillasimme siis itse syötävämme - isossa pöydässä erittäin yhteisöllinen ja toiminnallinen ruokailukokemus. Ruoka oli ihan hyvää, mutta ei nyt ehkä mitään niin ihanaa, jota jäisi kaipaamaan heti uudelleen. Oli kuitenkin mukava viettää työkavereiden kanssa kiireetön iltapäivä yhdessä syöden ja jutellen.

Huomenna ihka t a v a l l i n e n työpäivä, josta iloitsen! Ihanaa...

sunnuntai 5. marraskuuta 2017

Juhlavuoden päätös


Reformaation juhlavuoden päätösmessua vietettiin tänään lähes kaikissa kirkoissamme. Uskonpuhdistus, Lutherin opetukset ja virret  ovat vuoden aikana olleet esillä monissa tilaisuuksissa, konserteissa ja radio- sekä tv-ohjelmissa


Tänään radion Ylen ykkösen Horisontti-ohjelmassa pohdittiin, miten luterilaisuus vaikuttaa ja on vaikuttanut suomalaisten arkeen ja asenteisiin. Sosiaali- ja terveyspolitiikan professori, sosiaalipsykologi ja arvotutkija sekä kirkkohistorian dosentti keskustelivat asiasta. 

Onneksi luterilaisuus arvoineen näkyy Suomessa vielä tänäkin päivänä vahvasti. Olemmehan eläneet reformaation muokkaamassa kulttuurissa satoja vuosia. Juhlavuoden otsikkoa - Armoa 2017 - me tarvitsemme edelleen, tulevanakin vuonna, niin Jumalan armoa kuin armollisuutta toisiamme kohtaan. 

Toisaalta uskonpuhdistus on nyt ollut niin juurta jaksaen esillä, että on hyvä löytää jo muita teemoja keskusteltavaksi ja pohdittavaksi. 

lauantai 4. marraskuuta 2017

Pyhäinpäivän iltana


Rauhan saivat...


Kynttilät ovat syttyneet hautausmailla illan hämärtyessä. Minäkin sytytin äidin ja isän haudalle sekä muualle haudattujen muistomerkille isovanhempien kynttilän. 


Kappelilla lauloimme kuoron kanssa, kuten aina pyhäinpäivänä. Tarja-suntio oli koristellut kauniiksi eteisen ja kappelin seppelpöydän, lohduttavaa ja liikuttavaa.


Muistot edesmenneistä ovat mielessä.

Luontoretki


4H-yhdistys vei koulumme toisluokkalaiset luontoretkelle. Aamu oli kaunis: pikkupakkasta ja aurinko pilkotteli pilviharson takaa. 


Kiersimme lammen, joka oli jäässä. Polku kiemurteli aivan rannassa, mutta kukaan lapsista ei edes yrittänyt jäälle. Vaaran paikka oli tehty vesiselväksi kaikille. Kuulimme suppamuodostelmista ja luonnon monimuotoisuudesta mielenkiintoisia asioita. Me aikuisetkin opimme taas uutta. 


Patikoinnin jälkeen eväät maistuivat laavulla, varsinkin makkarat. Aurinkokin alkoi paistaa. 


Onnistunut retki todella kauniissa maisemissa! Kiitos 4H-yhdistykselle sekä Sari-oppaallemme mukavasta aamupäivästä.