Taas on aika käydä haudoilla viemässä kanervat. Ehkä joku kokee sen vaivaksi, mutta minulle se on ollut aina suuri ilo. Perjantaina iltapäivällä ajelimme isovanhempieni haudalle 100 kilometrin päähän.
Kanervien lisäksi vein haudalle uuden lyhdyn. Tunnen suurta kiitollisuutta, että eräs sukulainen vie lyhtyyn kynttilöitä miedän muiden puolesta, jotka asumme kauempana. Veinkin hänelle taas muovikassillisen oljykynttilöitä talvea varten. Kiitos vaivannäöstäsi, Pertti!
Hautausmaa oli kaunis, samoin luonto matkan varrella. Tänä syksynä on värikäs ruska täällä etelässäkin.
3 kommenttia:
Juu, tuo haudoilla käyminen luo haasteensa, kun ei asu lähimaillakaan. Onneksi ainakin Tampere vie tilauksesta syksyksi kanervia. Muuten on hoito sovittu. Ja mun ihana täti vie Tampereella jouluksi kynttilät kaikkien sukulaisten haudoille. Kiitos Hellevi!
Vähitellen pitäisikin ajella haudoille kanervien vientiin. Kohtahan jo koittaa pyhäinpäivä - kolmen viikon kuluttua.Kiitos muistutuksesta.
Tita: Ihanaa, että sinullakin on sukulainen, joka hoitaa joulukynttilät, kun olet itse niin kaukana.
Pappilanmummo: Minulla on vielä yksi hauta laittamatta syyskuntoon. Taitaa jäädä parin viikon päähän...
Lähetä kommentti