tiistai 31. lokakuuta 2017

Ensilumi


Ensilumi, joka viime viikon torstaina meille  runsaana satoi, häipyi viikonlopun vesisateeseen. Joissain paikoissa on vielä auran jäljiltä pieniä lumikasan jäänteitä, mutta muuten maa on paljaana. Hyvä niin, sillä epämiellyttävää oli viikon lopulla kävellä niljakkaan liukkaiksi muuttuneilla 
teillä. 

Pikkupakkasista on saatu nauttia aamuisin. Oppilailla on ollut hankalaa muistaa, että takki, pipo ja käsineet pitää olla välituntisin päällä. Kummallista, kun itse en niitä vahingossakaan unohtaisi - niin hyytävän viileää on viime päivien pohjoisvirtauksessa ollut. Kohta kuitenkin lämpenee, sanottiin säätiedotuksessa. 

Lokakuu on kulunut hujauksessa ja marraskuu alkaa. En vielä lunta haluaisi. Talvea ehtii viettää myöhemminkin, joten syksy jatkukoon. 

maanantai 30. lokakuuta 2017

Muikkuja


Tänään työstä palattuani sain syödä ihania vastapaistettuja muikkuja. Niissä maistui sitruuna ja tilliäkin oli laitettu runsaasti. Ihania! Tuulahdus kesästä ja mökkijärveltä...

Evakossa viettelen aikaani. Kotona tehdään viemäriremonttia monta viikkoa, mutta ei haittaa! Mukava olla täysihoidossa, jossa pidetään hyvää huolta. Ruokahuoltokin toimii erinomaisesti!  ;>)

lauantai 28. lokakuuta 2017

Tilhiparvi


Viime päivinä on suuri tilhiparvi lennellyt pihapiirissä.


Ne istuvat suuressa kuusessa ja sen viereisessä koivussa, ilmeisesti ruokailun jälkeen puhdistaen höyhenpukuaan. Tänä syksynä ravintoa onkin riittänyt - varsinkin pihlajanmarjoja puut vääränään.


Tilhi on värikäs ja sympaattinen lintu. Sen parveilut kertovat vääjäämättä talven tulosta.

torstai 26. lokakuuta 2017

Lunta ja kunnolla


Tuli se: talvi! Koirat ja lapset ovat innoissaan - minä en...

          

keskiviikko 25. lokakuuta 2017

Huomennako ensilumi?


Vuonna 2015 ensilumen maisema ikkunasta näytti tältä. Mitähän huomenna on vastassa, kun yöunen jälkeen heräillään uuteen päivään? Ainakin säätiedotus on kiitettävästi valmistellut meitä lumimyräkkään. Katsotaan, mitä tuleman pitää!

sunnuntai 22. lokakuuta 2017

Paluu arkeen


Kaikki mukava päättyy aikanaan - niin myös loma. Oli kiitollinen olo palata kotiin virkistyneenä.


Syksy on riipinyt kotimaisemaa puhtaaksi. Lehdet ovat pudonneet ja paksuja mattoja löytyy puistoista ja hautausmailta. On niissä haravoimista! Tosin inhoamani lehtipuhaltimet hoitavat nykyään sitä virkaa, ja harava kädessä ahkeroivaa henkilöä näkee enää aniharvoin muualla kuin yksityisillä pihoilla.


Naakat olivat jättäneet tervehdyskorttinsa ikkunaani poissa ollessani: iso pläjäys sementinkovaksi kuivunutta kakkaa juuri pestyssä olohuoneen ikkunaruudussa. Onneksi sain sen sivuikkunan kautta keploteltua pois. Muuten päivä on kulunut postikasaa lueskellessa ja Vivaldin musiikkia kuunnellessa. Vanhempi ystävä muisteli kauniisti äitiäni kirkkomatkalla ja se tuntui ihanalta.

Rauhallinen sunnuntai ja huomenna taas töihin. Vilskettä ja vilinää luvassa seesteisen syysloman jälkeen.

lauantai 21. lokakuuta 2017

Vesilintuja


Nuori joutsen lipui ylväästi syksyisen viileässä vedessä.



Mikähän tämä mahtaa olla lajiltaan?  Merihanhi?




Laulujoutsenia on runsaasti pelloilla ja järvissä ruokailemassa. Ei ollut minun lapsuudessani... 


torstai 19. lokakuuta 2017

Eläimiä

                    

Tämän aamupäivän kiersin eläinpuistossa. Syyslomaviikon kunniaksi oli monista eläimistä opastuksia ja niitä oli mukava kuunnella. Ahma ja lumileopardi olisivatkin jääneet näkemättä, sillä nämä lymyilivät sisäpesissään. Hoitajan huutaessa ne kuitenkin tulivat ulos poseeraamaan. Tiedä häntä, kummin päin yleisöopastus paremmin toimi, sillä eläimet seurasivat silmä tarkkana meitä ihmisiä. 

                    

Oli mielenkiintoista kuulla nuorelta eläintenhoitajalta lajeista yleensä sekä myös tarhan yksilöistä tarinoita. Nuori Matti-ahma erityisesti jäi mieleeni.  Se on kohta saamassa kumppanin Ruotsista. 

                    

Karhut olivat hyvin rauhallisia, samoin suurin osa eläimistä. Kettu oli vilkasliikkeinen tarhassaan, mutta kaikista vikkelin oli pikkupanda. Siitä en kunnon kuvaa saanut laisinkaan. Aina puuttui joko etu- tai takapää kuvasta. 

Puolessa välissä join kuuman kaakaon ihanilla lisukkeilla. Lämmitti mukavasti ja tyydytti makeanhimon pitkäksi aikaa - toivottavasti. 

                    

Melkein nelisen tuntia kului retkellä ja sääkin suosi. Nyt on raukea lomaolo ulkoilusta. Poronkäristys kypsyy liedellä...

keskiviikko 18. lokakuuta 2017

Lomaruokia

                    

Lomalla kokataan ruokaa itse (lue: meistä toinen kokkaa ja se ei ole todellakaan minä!), mutta myös käydään ulkona syömässä, välillä ihan konkreettisesti ulkoilmassa. 

Yhtenä päivänä paistoimme poron pihvejä ja lisäksi tarjolla oli uunijuureksia sekä sienisalaattia. Toisena päivänä teimme ihanaa munakasta savumuikkutäytteellä. Vielä luvassa on itse tehtyä poronkäristystä.

                    

Eilen söimme thai-ruokaa ja tänäänkin kävimme noutopöydän äärellä. Ehkä yhden päivän ruoat korvaamme nuotiolla käristetyllä makkaralla, joka on niin maistuvaa laavulla luonnon helmassa nautittuna.

                    

Ruokailun jälkeen kävelylenkillä syksy näyttää kauniilta.

tiistai 17. lokakuuta 2017

Konsertissa

                    

Sunnuntai-iltana ajelimme Virroille kirkkokonserttiin. Aiheena oli reformaatio 500 v. ja urkurina Kalevi Kiviniemi. Seurakunnan sivuilla konsertissa kerrottiin esitettävän Bachin, Pachelbelin sekä Händelin musiikkia ja juuri näiden säveltäjien vuoksi matkaan lähdimmekin. 

Ohjelmasta kuitenkin selvisi, että säveltäjänimet olivatkin muuttuneet. Bachilta oli kolme teosta - onneksi, mutta muut etukäteen mainitut olivatkin vaihtuneet toisiin. Konsertissa oli useita kappaleita, jotka olin kuullut taiteilijan konsertoidessa Jämsässä viime talvena. 

Omaan rauhalliseen lomatunnelmaani ei kovin hyvin sopineet sävellykset, joissa Kuhnaun musiikissa Daavid ja Goljat taistelivat tai Ryder kuvasi ukkosmyrskyä.
Silti konserttia on aina mukava kuunnella livenä, vaikka kaikista sävellyksistä ei niin pitäisikään sillä hetkellä. 

Kiviniemi selvisi illasta tyylikkäästi, vaikka toivoisinkin välillä kuulevani hiukan vähäeleisempää tulkintaa. Aina ei tarvitse päästellä täysillä muhkeimpia äänikertoja käyttäen. "Usein vähän on enemmän..."

Ylimääräisenä esitettiin toiseen kertaan Bachin Toccata d BWV 565 Jumala ompi linnamme -koraalilla terästettynä. Yleisöä oli paljon ja aplodeista päätellen he olivat tyytyväisiä kuulemaansa. 

maanantai 16. lokakuuta 2017

Takkatulen äärellä

                    

Syyslomalaisilla aamu alkoi verkkaisesti nautiskellen. Kun työaamuna kello pärähtää soimaan kuudelta, nyt heräsimme vasta vähän ennen kahdeksaa. Aamupala syötiin kiireettömästi takkatulen äärellä sateista järvenrantamaisemaa ikkunan takaa ihastellen. 

                    

Paikan vaihdos tekee hyvää. Jo nyt tuntuu olo lepääntyneeltä, vaikka viikko on vasta aluillaan. 

Tänään ei tehdä yhtään mitään. Jos sade taukoaa, kävelylenkki on suunnitelmissa. Jos sataa iltaan saakka, käperrytään sohvan nurkkaan kirjaa lukemaan. Illalla on suunnitelmissa saunan lempeät löylyt. 

Mieli ja keho lepääntyvät ja virkistyvät... Se kai on loman tarkoituskin. 

sunnuntai 15. lokakuuta 2017

Päiväkävelyllä

                    

Eilen ehdittiin päiväkävelylle ennen sateen alkua.

                    

Rannan tuntumassa oli kaunis syysväritys. Ei tuullut, mutta silti sai olla kunnolla vaatetta päällä. Loppumatkasta alkoi sataa tihuttaa, mutta se ei haitannut. Kävelyretkellä vierähti kaksi tuntia.  

                    

Tuntuu ihan lomalta. Viikko uusissa maisemissa voimaannuttaa toisella tavalla kuin sama aika kotona. Siellä jatkaisin todennäköisesti ikkunanpesurumbaa... ;>)

                    

torstai 12. lokakuuta 2017

Loman kynnyksellä


Jos ovat pienet koululaiset irti maasta syysloman kynnyksellä, niin olen kyllä minäkin! Vielä alkuviikosta ei tuntunut yhtään väsyttävältä työkuviot, mutta nyt on ihana ajatella viikon taukoa. Säästä viis - kunhan saa tehdä, mitä mieleen juolahtaa!

Lehdissä on tuotu esiin vanhempien lastenhoitovaikeudet koululaisten syyslomalla. On surullista, että monilla perheillä ei ole tukiverkostoa laisinkaan. Isovanhemmat ja kummit asuvat kaukana eikä sellaisia ystäväperheitä ole, jotka voisivat asiassa auttaa. Naapureihinkaan ei voi turvautua, kun heitä ei edes tunne. 

Koulun näkökulmasta lapset kuitenkin tarvitsevat loman. Selkeästi kierrokset ovat lisääntyneet viime viikkojen aikana, ja moni oppilas ei enää jaksaisi keskittyä opiskeluun. Kokemus on osoittanut, että syysloman jälkeen monta viikkoa sujuu rauhallisesti ja virkeästi. Olisi kauhistus ajatella, että koko syksy painettaisiin yhteen menoon jouluun saakka.

Toivottavasti pienet koululaiset löytävät seuraa loman aikana, jos vanhemmat ovat töissä. Yksinolo ei tunnu hyvältä - vaikka vanhemmat kuinka olisivat puhelimen päässä tavoitettavissa. 

Hyvää syysloman alkua kaikille meille, joilla se huomenna alkaa!

sunnuntai 8. lokakuuta 2017

Haudoilla


Taas on aika käydä haudoilla viemässä kanervat. Ehkä joku kokee sen vaivaksi, mutta minulle se on ollut aina suuri ilo. Perjantaina iltapäivällä ajelimme isovanhempieni haudalle 100 kilometrin päähän.

Kanervien lisäksi vein haudalle uuden lyhdyn. Tunnen suurta kiitollisuutta, että eräs sukulainen vie lyhtyyn kynttilöitä miedän muiden puolesta, jotka asumme kauempana. Veinkin hänelle taas muovikassillisen oljykynttilöitä talvea varten. Kiitos vaivannäöstäsi, Pertti!


Hautausmaa oli kaunis, samoin luonto matkan varrella. Tänä syksynä on värikäs ruska täällä etelässäkin.