keskiviikko 30. elokuuta 2017

Iltakuvia

               

               

                                

lauantai 26. elokuuta 2017

Koiran ajatuksia

                 

Kyllä maalla on mukavaa, kun saa juosta hölkytellä vapaana!

                               

Mökillä on hiljaisempaa kuin kotona. ... vähän tylsää välillä. Tällä kertaa vain yksi ihminen täällä eikä se paljon meteliä pidä. Ei todellakaan vedä vertoja 6-vuotiaalle Sampalle! Hänen kanssaan elämä kotona on vauhdikasta.

                               

Tästä toisen nelijalkaisen jätöksestä olisin ollut aamulenkillä niin kiinnostunut. Siinä olisi ollut nautinnollista kieriskellä, mutta ei annettu. Sääli! Minkähän otuksen se oli popsinut päivälliseksi, kun luuranko näytti tuolta?

               

Kyllä maailmassa on paljon ajateltavaa. Jään miettimään...

perjantai 25. elokuuta 2017

Eläimellistä

               

Sain viikonlopuksi koiran hoitoon. 11-vuotias koiravanhus on aika helppo kaveri, kunhan tv:stä ei vain tule eläinohjelmia. Niiden katselusta tämän koiran kanssa ei tule mitään, sillä se pitää velvollisuutena haukkua kaikki muut eläimet pois reviiriltään - olkoonkin nämä vain pikseleitä ruudulla. Muuten Nella-koira on hyvin kiltti ja hiljainen seuralainen.

               

Viikonloppu tuli juuri hyvään aikaan. Flunssa alkaa hellittää ja tuntuu taivaalliselta ajatella, että huomenna saa nukkua niin pitkään kuin huvittaa. Puolikuntoisena aherrettu työviikko on verottanut voimavaroja. Tiskirättiini on kirjoitettu erittäin osuva oivallus elämän tosiasioista!

torstai 24. elokuuta 2017

Nenäliinojen suurkulutusta


                           















Niisk! Täällä niistetään ja aivastellaan. Eilen oli hieman kuumettakin, mutta onneksi se meni ohitse nopeasti. Olo oli vain kuin tapetulla madolla.

Kun loman jälkeen ihmiset kokoontuvat yhteen, alkavat pöpötkin liikkua. Oppilaat niiskuttavat ja yskivät. Nyt minäkin olen liittynyt joukkoon. Onneksi on tulossa viikonloppu, jolloin voi rauhassa sairastaa!

Eipä tässä pitkälle pötkitty, kun vastustuskyky petti. Liekö vähäisen auringon syytä...

tiistai 22. elokuuta 2017

Tänään

               

- Lyhyen koulupäivän johdosta pääsin aikaisin kotiin. Päätin siivota heti, sillä ukkosia oli luvassa. Mattoja lattialle laittaessani kuului ensimmäiset jyrähdykset ja myöhemmin täällä oli kesän ensimmäinen kunnon ukkonen. Mahtavaa jyrinää ja kunnon salamointia!

- Aloitin eilen kesätauon jälkeen sukkien neulonnan - ensi kerran puupuikoilla. Kylläpä ovat kevyet ja mukavat käteen! Tekisi mieli vain kutoa ja kutoa...

                               

- Luin tänään lehdestä M. Pitkon kolumnista kohdan, joka sopii ohjeeksi viime päivien surullisiin keskusteluihin: "Alikersantti Rokka sanoi Tuntemattomassa sotilaassa pelosta kaiken oleellisen: Jos sie lähet juoksemaa, niin sie saat juosta Pohjalahel saakka."

- Norjalainen hiihtäjä sai mielestäni oikeudenmukaisen rangaistuksen dopingista. Kyynelehtimällä ei pidä saada tahtoaan läpi, kun kehoonsa on kiellettyjä aineita laittanut. Samat säännöt onneksi kaikille, myös norjalaisille.

- Kävin iltauinnilla. Kaunis, tyyni ukkosen jälkeinen ilta ja vesi lämmintä. Nyt alkaa sää viiletä. Jokohan syksy hiipii?

sunnuntai 20. elokuuta 2017

Tunteiden hallintaa


Kulunut viikko oli kiireinen. Urkuviikon konsertteja oli lähes joka arkipäivä, joten piti jaksaa kaupungissa iltaan asti. Ahminkin asioiden hoitoa iltapäiviin ja kaupunkikodin siivousta, sillä "routa porsaan kotiin ajaa" ilmojen viiletessä. Onneksi vielä on kesää jäljellä!

Viikon ainoa vapaailtakin meni koulutuksessa. Haastavien oppilaiden tuen koulutus oli kuitenkin erittäin hyvä ja ilta kului hujauksessa. Koulutuksesta jäi arkityöhön hyviä vinkkejä, joita varmasti tulevaisuudessa tarvitaan. 

Uusi opetussuunnitelma korostaa tunnekasvatusta. Tunteiden hallintaa opetetaan nyt kouluissa ja se tulee todella  tarpeeseen. Tämän viikonlopun surullisten tapahtumien keskellä tuntuu vielä tärkeämmältä, että lapsia ja nuoria ohjataan erityisesti negatiivisten tunteiden käsittelyyn. Ettei tapahtuisi sitä, mistä lähes viikottain kuulemme maailmalta ja nyt jo omasta kotimaastammekin. 

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Vanhan ajan leikkejä


Tänään pikkuoppilaat hakivat minut välitunnilla katsomaan puuhiaan koulun pihaan suuren kuusen juurelle. Käpyjä, oksia, kiviä, lehtiä... Oikea vanhanajan leikki! Käpylehmät olivat vasta tekeillä.

Tulipa mukava olo. Kaiken digiloikan keskellä lapset ovat lapsia! Luonnonmateriaaleista tehdään kivat leikit ja luovuus kukoistaa. Into ja iloinen mieli pursuavat puuhailun lomassa ja aikuinenkin tulee hyvälle mielelle pelkästä katselusta. Tai oikeastaan... Olisin kyllä halunnut mukaan!

tiistai 15. elokuuta 2017

Progressiivista & nostalgista


Ihan oikea levysoitin, älppäri ja progressiivista rockia! Vau! Sitä sain kuunnella tänään iltapäivällä kahvikupposen kera. 


Tokaluokkalaisistani ehkä muutama tunnistaisi levysoittimen. Maailma on muuttunut niin paljon, että sitä on välillä vaikea ymmärtää. Kaksivuotiaatkin huiskivat sormella kirjan kuvaa ja ihmettelevät, kun se ei muutukaan toiseksi!

Vanhaa LP-levyä oikealta soittimelta kuunnellessa tuli hyvin nostalginen olo. Remun eläkkeelle jäämisen kunniaksi (kerrottiin uutisissa juuri) pitää kuunnella seuraavaksi Hurriganesia: "Ketoon peipi, ketoon!"... ja nupit kaakkoon!

maanantai 14. elokuuta 2017

Urkuviikko


Seurakuntamme järjestämä Urkuviikko alkoi tänään viidettätoista kertaa. 

Ensimmäisessä konsertissa esiintyivät isä ja poika - Matti ja Jukka Heroja - virren voimalla. Konsertti sisälsi niin oman kuin Ruotsinkin virsikirjan virsiä laulettuna ja  soitettuna sekä uruilla että sellolla. Mukavaa, kun yleisökin oli löytänyt paikalle. 

Huomenna jatketaan nuoren urkurivirtuoosin Jimi Järvisen urkukonsertilla. Ranskalais-romanttista musiikkia tiedossa, joka loistavasti sopii kirkkomme soittimelle. 

Sävelet täyttävät taas tämän viikon. 

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Herkkuja


Sateisesta kesästä on jotain hyötyä: Metsän herkut - monenlaiset sienet - alkavat löytyä runsaina kasvupaikoiltaan.

Minä en uskalla syödä kuin kantarelleja ja tatteja. Suppilovahverot saavat aikaiseksi kauheat vatsakivut. Onneksi nyt on keltaista herkkua löytynyt helposti mökin ympäristöstä. Jo useamman kerran on syöty kantarelleja, tänään herkullisen munakkaan muodossa. Siinä oli mukana myös herkkutatteja ja ihanalta maistui. Yksi purkki sieniä löysi tiensä myös pakastimeen.



Toivottavasti näitä ihanuuksia löytyy myös jatkossa!

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Kuvataideviikoilla

               

Sunnuntaina kävin tutustumassa Kuvataideviikkoihimme. Nykytaiteen katselmuksessa kuraattori Pirjetta Brander on loihtinut mielestäni oikein hyvän näyttelyn, ehkä parhaan koko viikkojen historiassa. Teemana on tänä vuonna Kesä, jota kuvaamassa on 37 taiteilijaa ja kaksi taiteilijaryhmää. 

Sonja Vellosen akvarellit koivun rungoista olivat aivan huikean hienot. Ihan mykistyin niiden kauneudesta ja huoneen vallanneesta seesteisestä tunnelmasta. Olisin voinut viipyä niitä ihailemassa vaikka kuinka kauan. 

               

Olga Palomäen ääniteosta kuuntelin tyynyllä istuen ja ihmetellen: Vain taiteilijalla tulee mieleen loihtia tällaista!

Mieleeni jäivät myös useat videoteokset, jotka olivat hyvin mielenkiintoisia, kauniisti kuvattuja, luontoa ylistäviä ja ymmärrettäviä. (En aina jaksa innostua videoista, joista ei saa mitään tolkkua pitkänkään katsomisen jälkeen.) 

               

Jokaisen pitäisi päästä paikan päälle itse katsomaan teoksia. Toisen kuvaamana kaikki jää haaleaksi. Olen iloinen, että kaupunkimme kustantaa aina koululaiset ilmaiseksi näyttelyyn lukuvuoden alussa. Suuri kiitos siitä!

Vielä ehtii tutustumaan Suomen merkittävimpään nykytaiteen kesänäyttelyyn...

tiistai 8. elokuuta 2017

Ensimmäinen työpäivä

                        

Kesäloma on ohitse ja ensimmäinen työpäivä takana. Tutun, viimevuotisen  luokan kanssa paluu lomalta sujuu aina rauhallisemmin kuin silloin, kun edessä on uudet oppilaat. Vaikka tänään oli pitkä suunnittelupäivä, oli työtahti kuitenkin iloisen leppoisa. Tosin töitä jatkettiin vielä kotonakin.

On hauska siirtyä loman jälkeen "sisäruokintakauteen". Meillä oli oman keittiön tekemää maukasta uunilohta ja sitä nauttiessa oli mukava vaihtaa kuulumiset työtovereiden kanssa. Sitten jaksoikin taas puurtaa iltaan saakka. 

Töistä lähtiessä palkitsin itseni päivän ahkeroinnista hakemalla pehmiksen jäätelökojulta - taisi olla toinen tänä kesänä. Ah, maistui hyvältä!

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Taidemessu

               

Tänään vietimme seurakunnan, Musiikkijuhlien ja Kuvataideviikkojen yhteistä taidemessua. Kanttorina oli Emmi Ylikoski ja urkurina Kalle Toivio. Messussa oli huomioitu reformaation juhlavuosi, joka näkyi erityisesti virsien ja musiikin valinnassa. 

                                

Alkusoittona oli Sibeliuksen Intrada, uskontunnustuksen jälkeen kuulimme Bachin urkukoraalin Wir Glauben all an einen Gott ja loppusoittona urkuimprovisaation koraalista Ein feste Burg ist unser Gott. 

                                 

Johan oli juhlava kokonaisuus! Kahden kanttorin läsnäolo antoi ihan erityisen tuen lauluun ja urut soivat komeasti. Väkeäkin oli runsaasti paikalla. Musiikki oli niin hyvin toteutettu, että sanaosuus jäi minun mielessäni vähän taka-alalle, vaikka tekstit olivat puhuttelevia ja saarna ajatuksia antava. 

Kaiken komeuden lisäksi kaikki halukkaat saivat vielä vapaan pääsyn Kuvataideviikkojen näyttelyyn messun jälkeen. Tätä kutsua moni vieras noudattikin. 

Kun on välillä juhlaa, jaksaa arkeakin paremmin ahertaa. 

lauantai 5. elokuuta 2017

Koko talo taidetta

               

Kuvataideviikkojemme paras taideteos on mielestäni keskellä kaupunkia oleva vanha talo. Sen on maalannut Viva Granlund uudelleen yhdessä monien kaupunkilaisten kanssa. Teoksen nimi on 100+++ puuta. Hienoa yhteisöllistä taidetta!

                               

Vanha talo on herännyt ihan uudella tavalla eloon ja ilahduttaa ulkonäöllään kaupunkilaisia vielä kuvataideviikkojen päättymisen jälkeenkin.

perjantai 4. elokuuta 2017

Lisää musiikkia

               

Tässä ruusukehyksessä voit ikuistaa itsesi, jos tulet meille konserttiin!

Tänään oli vuorossa toinen Kalle Toivion urkukonsertti meidän kivikirkkomme upeilla ranskalaisromanttisilla uruilla. Kuulimme Deckerin Ave Maris Stellan, Sibeliuksen Finlandian sekä improvisoidun urkusinfonian Hämeenniemen säveltämiin teemoihin. Finlandiasta en urkusovituksena ole kovin kiinnostunut, sillä se on mielestäni niin vahvasti orkesteriteos, että uruilla soitettuna jotenkin "laimistuu". Tämänpäiväinen Frickerin versio Toivion käsissä soi ihan hyvin, yksi parhaista uruilla soitetuista ja niitä olen kuullut aika monta vuosien aikana.

Toinen päivän konsertti oli Niklas Pokin luentokonsertti Erkki Melartinin Per Speculum in Enigmatae -sävellyksestä. Samalla hän kantaesitti teoksen. Oli mielenkiintoista kuulla sävellyksen taustoista, sillä kuuntelu sai sen jälkeen ihan uusia sävyjä, kun osasi ohjata tarkkaavaisuutta Niklaksen kertomiin musiikillisiin yksityiskohtiin. 

Konserttien välissä kävin koulussa totuttelemassa työhönpaluuseen. Oikeammin paiskin hommia hiki hatussa! Sainkin paljon aikaiseksi. Nyt kuitenkin nautitaan vielä pidennetystä viikonlopusta ennen koulun alkua. 

torstai 3. elokuuta 2017

Musiikkia, musiikkia...

               

Kaupunkimme musiikkijuhlat ovat alkaneet. Pianomusiikkiin painottuva festivaali tuo esille nuoria lupauksia sekä vanhoja taitureita niin Suomesta kuin ulkomailtakin. Tänä vuonna ohjelmistossa on luonnollisesti myös Suomi 100 vuotta -teemaan sopivaa musiikkia. 

Eilen kuuntelin varaslähtöä, jossa esiintyivät ennen varsinaista avajaiskonserttia kansainvälisten mestarikurssien sekä nuorten pianoakatemian pianistit. Nuorin soittaja oli 10-vuotias. Kaikki suoriutuivat hienosti ja joistain näki jo nyt, että heistä tulee tulevaisuuden tähtiä. 

                                

Tänään kuuntelin urkumusiikkia. Kalle Toivio soitti Bachia, Muffatia sekä Vivaldia. Hän on juuri keväällä valmistunut musiikin tohtoriksi aiheenaan Vivaldin konserttojen urkusovitukset, joten "punatukkaisen papin" konsertto B-duuri olikin mielenkiintoista kuultavaa. Toivio oli sen itse sovittanut uruille. 

Huomenna jatkuu päiväni sekä piano- että urkumusiikilla. Ihanaa!!!

tiistai 1. elokuuta 2017

Eilisillan kuutamo

               

Eilen illalla palasin kyläilyreissulta mökille vasta kymmenen maissa. Järvi oli tyyni ja puolikuu valaisi taivaalla. Pieni kuunsiltakin näkyi veden pinnalla. Kaunista!