maanantai 31. heinäkuuta 2017

Viehkeä kissatuttavuus

                        
 
Tänään kyläilyreissulla tutustuin mustavalkoiseen kissaneitoon. Hän - tai se -  ;>) oli ihan maatiaiskissa mutta puolipitkäkarvainen. 

               

Kissaihmisen sydän sykähtää aina näille nelijalkaisille hurmureille. Voi sitä aikaa, kun meilläkin juoksenteli kolme karvaturria ja välillä myös pentuja.

Nyt ei ole yhtään eläintä ja hyvä niin. Aikansa kutakin!

perjantai 28. heinäkuuta 2017

Kaupungin kaunistusta

               

Kesä on kaunista aikaa kaupungissa. Erilaiset kukkaistutukset ihastuttavat loistollaan niin asukkaita kuin vierailijoitakin.

                             

Meidän pikkukaupungissa ei minään kesänä ole ollut näin muhkeita istutuksia - ja paljon - kuin tänä kesänä. Viileä kesä on ollut lisäksi otollinen kukille, kun helle ei ole niitä näännyttänyt. 

               

Kotona käydessäni ihastelin eri puolilla olevia kukkaistutuksia. Oman talon pihakin näytti kauniilta, kun kukkalaatikoissa kukoistivat niin orvokit kuin pelargoniatkit. Olisipa vain poutaa ja lämpöä, jotta ihmiset voisivat ulkona istuskella ja nauttia kukkien kauniista väriloistosta. Valitettavasti vain tälläkin hetkellä sade on kastellut luonnon kuten niin lukuisia kertoja viime viikkojen aikana. 

tiistai 25. heinäkuuta 2017

Ihmettelyä

               

5-vuotiaan kanssa kävimme tänään torilla. Ostimme mansikoita, herneitä, siikliä sekä maalaistalon Tuijan ihania korvapuusteja ja sämpylöitä. Ne ovat niin hyviä, että näitä lajeja leivonnaisia en ole tehnyt koko kesänä itse.

Mansikoilla herkuteltiin pitkin päivää ja ihmeteltiin niiden valtavaa kokoa. Makeita ja niin suuria!

                             

Sadepäivän huvina on ollut Uuno-peli. Minä hävisin aluksi, mutta illan kuluessa olen hionut taktiikkaani ja nyt on jo voittoja plakkarissa. Aikuisten Uunot olivat myös kova sana. 

Oletteko muuten koskaan nähneet haiautoa karmivine hampaineen?

maanantai 24. heinäkuuta 2017

Aamun takkatuli


Muistan lapsuudesta, miten aamulla äidin ja isän piti lämmittää kaakeliuunit, jotta saatiin lämpöä asuntoon. Kaakeliuunit olivat valkoiset ja korkeat, ylhäällä kaunis kohokuvioinen kranssikoristus. Lämmitys oli täyttä työtä, jossa ei varmaan ehditty fiilistellä sen kummemmin.

Täällä mökillä on viime päivinä syöty aamupala takkatulen loisteessa. Yöt ovat olleet viileitä, joten aamulla on ollut ihana laittaa takkaan tuli. Nykyaikana se on lähes vain täyttä tunnelmaa, kun lämmön saisi helpommallakin pattereista tai lämpöpumpusta.

Elävä tuli on kaunis, eikä siihen kyllästy koskaan. Varsinkin mökillä on mukava polttaa tulta avotakassa ja katsella liekkien loimotusta sekä hiilten punaista hehkua. Maailma muuttuu. Ehkä sata vuotta sitten eläneet ihmiset hymähtelisivät meille huvittuneena, jos näkisivät!

perjantai 21. heinäkuuta 2017

Puusouvi


Tämä päivä on sujunut puutalkoissa. Klapeja kärrättiin ja kanniskeltiin ympäri rinnettä sekä saunalle että ylämökin tienoille. Nyt on takka- ja saunapuita taas pariksi vuodeksi eteenpäin. 

Kun klapipinot olivat valmiit, käytiin uimassa ja sitten palkkioksi aherruksesta juotiin verannalla "hyvät kahvit" edesmenneen äitini sanoja lainaten. Aurinko paistoi, mutta tämän kesän tuttuun tapaan kahvitteluja aloittaessamme taivas meni pilveen. Onneksi ei sentään satanut. Lyhyt oli lämpöinen kesähetki.

Päivän muihin puuhiin on kuulunut mansikoiden pakastus ja ulkohuussin tyhjennys. Viimeeksi mainitussa minun ei tarvinnut olla mukana ollenkaan. Ei yhtään hullumpi työnjako!  ;>D

torstai 20. heinäkuuta 2017

Kylmä kesä


Viileältä on tämä kesä tuntunut. Oman "mututuntumani" vahvisti Aamulehti tänään. Se otsikoi juttunsa: "Tästä voi tulla kylmin kesä yli 20 vuoteen."

Aamulehti kertoi, että kesä on ollut harvinaisen kolea, sillä keskilämpötila on ollut vain 13,8 celsiusastetta. Tätä viileämpäää viimeisen 20 vuoden aikana on ollut vain vuonna 2004, jolloin keskilämpötila oli vain 6 kymmenystä vähemmän.

Kesällä Ilmatieteen laitoksen mukaan säällä on tapana lukkiutua. Nyt Venäjälle on jämähtänyt matalapaine, joka on estänyt lämpimien ilmamassojen pääsyn Länsi-Euroopasta maahamme. Tuloksena on, että Suomeen on virrannut luoteesta viileää ilmaa.

Myös sateita olemme saaneet runsaasti. Vain kolmena kesänä aiemmin on heinäkuussa satanut määrällisesti enemmän kuin nyt.

Tänään iltauutisissa kerrottiin, että ensi viikolla voi tulla jopa helteitä. Kesän säätä on kuitenkin vaikeampi ennustaa kuin talven. Kuinkahan tässä vielä käy? Elämmekö ennätyskesää vai saammeko edes vähän lämpimämpiä kesäpäiviä?

keskiviikko 19. heinäkuuta 2017

Pyykkiä ja purkamista

                  
Kotona ollaan taas! Mukavaa matkailla uusissa ympyröissä, mutta aina on yhtä kivaa palata kotiin.

Tämä päivä kului kaupunkikodissa pyykkiä pesten ja asioita hoitaen. Pyykkiä oli sen verran paljon, että laitoin muutaman lakanan olkkariin kuivamaan, kun pesuhuoneeseen ei enää mahtunut.

Päivään kuului myös uuden kännykän käyttöönotto. Uh, kuinka uuvuttavaa se aina on. Kysellään jos vaikka mitä ja salasanoja saa laitella vähän väliä. Onneksi kaikki onnistui ja hyvin vehje nyt toimii. Kyllä on mukavaa, kun vanhat tiedot tulevat "pilvestä" uuteen puhelimeen, eikä tarvitse esim. puhelinnumeroita näpytellä uudelleen, kuten ennen vanhaan tehtiin.

Ilta on kulunut laukkuja purkaessa ja tavaroita paikalleen laitellessa. Mielessä on pyörinyt matkalla koetut asiat. Niistä mukavimpia muistoja ovat lukuisat konsertit, joissa mieli lepääntyi, uudet tuttavuudet sekä kiireettömät päivät, jolloin tehtiin, mitä mieleen juolahti unohtamatta hyvää ruokaa. 

Huomenna odottaa mökkipihan siistiminen. Ruohot ovat matkan aikana villiintyneet...

lauantai 15. heinäkuuta 2017

Mäkäräiset


Uh! Ainoa asia, jota kesässä inhoan, ovat mäkäräiset. Hyttyset ovat lasten leikkiä niihin verrattuna.

Mäkäräiset mönkivät mielellään vaatteiden alle ja purevat ihon ohueen kohtaan. Pelkät hyttyskarkoitteet eivät niihin tehoa. Mäkäränaaras leikkaa ihoon haavan ja erittää siihen veren hyytymistä estävää ainetta, joka on nisäkkäille myrkyllistä. Varsinainen allergia mäkäräisen puremalle on hyvin harvinainen. Ihmiset reagoivat kuitenkin hyvin yksilöllisesti puremaan. Paukama saattaa kestää joillain jopa useita viikkoja. Joskus seurauksena saattaa olla mäkäräkuume. 

Nuorena huomasin, että mäkäräisen puremasta seuraa minulle monien päivien muhkea turvotus, kutina ja kirvely. Yksi purema saattaa saada aikaan kämmenen kokoisen punaisen läiskän. Moneen vuoteen mäkäräisistä ei ole ollut harmia, joten olen lähes unohtanut koko jutun.

Tänä kesänä mökillä yksi vaivainen pääsi puraisemaan ja seuraus oli taas sama: Järkyttävä kutina, kirvely ja suuri pahkura. Ei auttanut muu kuin turvautua allergialääkkeeseen.

Onneksi mökillä ei mäkäräisiä juurikaan ole. Muualla päin Suomea liikuttaessa - varsinkin pohjoisempana - tilanne on ihan toinen. Nyt minut on lomamatkan aikana niin pureskeltu, että on pakko syödä Histeciä, jotta oireiden kanssa pärjää. Pahin purema on tällä hetkellä ranteessa, mutta onneksi se on jo paranemassa. Kellokin piti siirtää toiseen käteen.

Ah, tätä ihanaa Suomen kesää!    ;>)

perjantai 14. heinäkuuta 2017

Metsälammella


Eilen kävelimme kirkasvetisen metsälammen ympäri. Aurinko paistoi ja metsä tuoksui edellisen päivän sateiden jäljiltä raikkaalta.


Lampi oli hiekkaisen maaston keskellä, joten vesi oli erikoisen kirkasta. Pulahdimme kävelyn päätteeksi uimaan.


Suopursu kukki, samoin tupasvilla. Lakkaa saadaan vielä odottaa, sillä nyt näkyi vasta "suppuja". Marjat ovat myöhässä tänä kesänä.


Luonto oli lampiretkellämme kesäisen kaunis. Mielessä soi koko ajan "Suopursu kukkii, rahkasammal aava rannaton...".

keskiviikko 12. heinäkuuta 2017

Siikliä höysteineen


Eilen musiikkinautintojen välissä syötiin ihanaa kesäruokaa. Salaattina oli tomaattia, mozzarellaa, runsaasti basilikaa, pippureita, yrttisuolaa, oliiviöljyä ja balsamicoa.

Torilta ostettujen perunoiden - siikliä - kera oli vain yksinkertaisesti tarjolla sipulinvarsia, tilliä ja silliherkkua. Juomana sitruunalla terästettyä raikasta vettä. Ah, niin hyvää ja kesäistä! Tähän ruokaan ei koskaan kyllästy.

maanantai 10. heinäkuuta 2017

Runsauden pula


Heinäkuu on tapahtumien, kesäjuhlien ja näyttelyiden kulta-aikaa. Joka niemessä ja notkossa, kylässä ja kaupungissa järjestetään toinen toistaan mielenkiintoisempia tilaisuuksia. On hengellisiä kesäjuhlia, teatteria, musiikkijuhlia, keskusteluareenoita, taidenäyttelyitä sekä urheilutapahtumia - eukonkatoa ja suojalkapalloa unohtamatta. 

Juuri nyt ovat alkaneet SuomiAreenan keskustelut Porissa, Savonlinnan Oopperajuhlat, Mikkelin Musiikkijuhlat, Kuhmon Kamarimusiikki sekä monet muut pienemmät tapahtumat. Jospa heinäkuu olisi pidempi, niin ehtisi useammin osallistua erilaisiin, mielenkiintoisiin tilaisuuksiin.

Joskus mietin, miten jokaiseen kesällä järjestettävään tapahtumaan riittää yleisöä. Ilmeisesti riittää, kun vuosi vuodelta tapahtumat vain lisääntyvät. Toisaalta olisi mukavaa, että myös talvella olisi tarjolla tapahtumia kesän tavoin. Me suomalaiset taidamme kuitenkin piileksiä koloissamme pakkasella, tai sitten aherramme itsemme töissä näännyksiin, emmekä jaksa lähteä osallistumaan kulttuuritapahtumiin,

Muistan kesän, jolloin kolusin kesäteattereita ja kyläjuhlia, toisena taidenäyttelyitä. Nykyisin musiikki on se tärkein sydäntä lähellä oleva. Oopperajuhlat, Mikkelin konsertit, kamarimusiikki, oman kaupungin sekä lähialueen musiikkitapahtumat sekä Ylen Ykkösen radioimat konsertit ovat kuuluneet kesääni, kukin vuorollaan. Ilman musiikkia en voisi kesälomaani ajatella - niin paljon voimia se antaa tulevalle talvelle ja työkaudelle.

Tänään olen nauttinut erityisesti Händelin teoksista. Mieletön määrä ammattilaisia ja talkoolaisia ahertaa kesätapahtumissa juuri nyt. Kiitos kaikille järjestäjille! Ihanaa on elää suomalaista heinäkuuta.

torstai 6. heinäkuuta 2017

Runoa ja suvea


Yli metsän koitti jo päivän koi,
kun nurmella neitonen kulki,
kukat kukkivat auki jo umput loi,
jotk` eilen illalla sulki.

Ja neitonen nuori se nurmella vain
niin hiljaa, hiljaa astui,
ja kukkaset nyökkäsi kuiskuttain,
kun kasteessa helmat kastui.

                                                                             (Eino Leino)

keskiviikko 5. heinäkuuta 2017

tiistai 4. heinäkuuta 2017

Salakan kutu


Tänään päivällä uimaan mennessä laiturin tyvessä kävi kova kuhina ja melske: Salakan kutu oli käynnissä. Katselin ja kuvasin sitä lumoutuneena, sillä edellisen kerran olen osunut paikalle kauan sitten lapsuudessa. Silloin useanakin kesänä ihmettä seurattiin. Nyt aikuisena en muista nähneeni tätä näytelmää kertaakaan.

Salakat parveilivat kutemassa rannan pituudelta kivien päällä ja laiturin alla. Kova oli kuhina eivätkä ne juuri kiihkon melskeessä häiriintyneet edes ihmisten uimisesta. Mielenkiintoista oli niitä seurata. Välillä ne molskivat lähes pinnan päällä veden pärskiessä. Harmi, että kamera ei oikein pysynyt perässä tai oikeammin objektiivi olisi pitänyt olla erilainen. No, kivat muistot jäivät!

maanantai 3. heinäkuuta 2017

Sadesää


Ulkona sataa. Juhannusruusu rannassa on eilen avannut ensimmäisiä kukkiaan, mutta nyt niitä ei pääse ihastelemaan. 

Luulin äsken ukkosenkin jyrähtelevän, mutta ääni olikin koelentueen Hornetista. "Leivän ääni", kuten edesmennyt isäni tapasi sanoa. Koskaan eivät ole mökkipitäjän lentokonetehtaan koneiden äänet häirinneet minua. Ihmettelen joskus ihmisten narinaa lentomelusta täällä maalla, sillä niin harvoin sitä kuitenkin kuuluu. Toista on esim. Helsinki-Vantaan lähistöllä...

Sadepäivänä on hyvä hoitaa asioita. Olen pisaroiden ropistessa mökin kattoon varannut lääkäriajan turvonneelle polvelle, autolle huollon, tehnyt päivälehdelle jakelun keskeytyksen ja sopinut muutaman tapaamisen keskiviikolle. Mukavaa, kun osan voi hoitaa netissä ja loputkin puhelimitse takaisinsoitolla.


Kun sateessa tuli pieni tauko, kävin pesemässä pihassa auton. Sopivaa sadepäivän hommaa sekin. ;>)

sunnuntai 2. heinäkuuta 2017

Vilkas viikonloppu

               

Vilkas viikonloppu on takana. Ensin vietettiin perjantai Lapin vieraan kanssa ja lauantai sekä sunnuntai Itä-Suomesta tulleiden ystävien seurassa. Sää oli mitä ihanin, joten kesälomavieraat saivat nauttia järvenrantatunnelmasta parhaimmillaan. Savustettu lohi ja grillatut banaanit jäätelön kera kruunasivat yhdessäoloa.

               

Tänään iltapäivällä olimme seuraamassa kansanoopperaa Kitusuon Sofia, jonka libretto oli Jorma Panulan käsialaa ja ohjauksesta vastasivat Seppo ja Tapio Parkkinen. Pääosissa lauloivat Ulla Paakkunainen sekä Olli Tuovinen. Lisäksi mukana oli suuri määrä paikallisia muusikkoja. 

Esitys oli hieno, tositarinaan pohjautuva rakkausdraama vuoden 1918 tapahtumista. Lähes paikallisin voimin toteutettuna se ei ollut mikään pieni ponnistus. Hienoa, että yleisö palkitsi suuren työn täysillä katsomoilla joka esityksessä. Jopa parkkipaikan löytäminen oli vaikeaa... ;>)

Esitys onnistui hyvin ja musiikillinen työskentely oli kaikilta osin varmaa. Ainut häiritsevä asia oli mielestäni sähköisten kosketinsoittimien käyttö. Kun paikalla oli orkesteri, olisin itse toivonut akustista pianoa, harmonia tai vaikkapa harmonikkaa sähkösoitinten tilalle.

Vilkkaan viikonlopun jälkeen on mukava alkuviikosta keskittyä arkisiin asioihin, kuten pyykinpesuun.