lauantai 28. tammikuuta 2017

Valaisee


Tämä päivä sisälsi kaupoissa juoksemista, rauhoittumista ihanan thai-ruoan äärelle ja ystävän tapaamista. Lisäksi löysin uuden jalkalampun imurin johdolla kaatamani vanhan ja rikkinäisen tilalle.

Lampun kokoaminen kotona ei ollutkaan niin yksinkertaista puuhaa kuin voisi kuvitella. Yleensä minkään kokoaminen ei ole pikainen juttu, sillä laatikostahan puuttuu tärkeitä osia tai jokin osa on rikki. Olen monesti päättänyt, että en osta kokoamattomia tavaroita, mutta välillä on pakko. Muuten jäisi ilman.

Minusta ei olisi ollutkaan kokoajaksi, mutta onneksi oli järjen ääni mukana. Lamppu saatiin jaloilleen ja kumma kyllä: Se myös toimi. Vain yksi pikkuruinen osa jäi ylimääräiseksi. Mikä lie...

Nyt lamppu kauniisti valaisee epäsuoraa valoa katon kautta ja lukuvalon alla on kiva kutoa sukkaa tai lukea. Himmentimetkin toimivat. Olen tyytyväinen!

maanantai 23. tammikuuta 2017

Ihmettelen


Viikonloppuna on tullut mietittyä monenlaista. Elämään ja kuolemaan liittyvien pohdintojen jatkoksi on ajatuksiin hiipinyt useampi ihmetys:

- Miten yhden ministerin liikenneselvitys on saanut järjettömät mittasuhteet? Koko mennyt viikko vouhkattiin lehdistössä teiden ja autokaupan uutta rahoitusmallia, joka kuitenkin oli vain ehdotus ilman mitään päätöksiä. Autokauppa seisahtui, kun annettiin ymmärtää ehdotuksen olevan jo täyttä totta. Ihmettelen...

- Miten yhden maan uudella presidentillä tuntuu olevan halu antaa uutisotsikoita vailla minkäänlaista kritiikkiä? Ilmeisesti kaikenlainen uutisointi on hänen mielestään hyväksi. Kunhan vain hänestä puhutaan, muulla ei ole väliä. Määrä on siis määräävä tekijä. Ihmettelen...

- Miksi ihmeessä ihmettelen? 

Maailma on täynnä käsittämättömiä asioita - on ollut ja tulee olemaan. Noudatan siis saamaani ohjetta: Siirrän nämä kysymykset hevoselle. Sillä on suurempi pää pähkäillä!   ;>D

lauantai 21. tammikuuta 2017

Murheellista


Nuorten auto ajoi jäällä sulaan. Toinen selvisi, toinen ei... Mieli on apea. Miksi?

sunnuntai 15. tammikuuta 2017

Lämmin voileipä


Tänään syötiin salaatin kera lämpimiä voileipiä. Miten yksinkertainen voikin olla niin hyvää!

Jauheliha maustettiin hyvin ja haudutettiin tomaatissa. Sitten vain leipä kostutettiin, jauhelihaa ja juustoa päälle sekä uuniin vähäksi aikaa. Olipa ihanaa!

perjantai 13. tammikuuta 2017

Perjantai-iltaa


Perjantai on niiiin mukava päivä!

Nukuin päiväunet ja pesin koneellisen pyykkiä. Soitin pitkän puhelun ystävättärelle ja puhuttiin kaikki asiat maan ja taivaan väliltä. Rentouttavaa... Vaikka tein työhön liittyvän pedagogisen arvion jossain välissä, on ilta ollut ihan mukava. Valkoiset sukatkin sain valmiiksi.

Kaupasta ostin appelsiineja. Tarjoussellaisia ei enää ollut, jotan ostin summa mutikassa vähän kalliimpia mutta hyvän näköisiä. Jopa olikin oiva valinta: Maku oli oikein ihana ja hedelmä runsaan mehukas. En olekaan appelsiineja ostanut vähään aikaan, kun joulun maissa syötiin mandariineja tai klementiinejä.

Nautin jo etukäteen huomisesta lauantaiaamusta, jolloin ei ole kiire minnekään. Saa vain nukkua pitkään ja humpsia yöpaidassa... Voi, mitä onnea!

keskiviikko 11. tammikuuta 2017

Niin ihanaa


Työt ovat alkaneet taas vauhdikkaasti. Ei mitään ihmeellistä, mutta vain sitä samaa kiirettä ja muutosta, joka on niin tyypillistä tämän ajan työelämälle. Huvitti, kun ruokasalissa oli lappu, että loppuviikon ruokalista muuttuu. Kilpailutusten jälkeen uudet tavarantoimittajat aloittivat "ei oolla", joten pastaa pukkaa. No, hyvä, että on ravitsevaa ruokaa riittävästi, vaikka ei ihan sitä, mitä on suunniteltu.

Sama oli sähköisen reissuvihkon kanssa. Ylläpitäjä vaihtui, jolloin opetettavia ryhmiä häipyi eikä merkintöjä ole voinut tehdä. Aikaa meni, kun ihmettelin, onko minussa vika vai ohjelmassa. Tänään oli osa ryhmistä palautunut, mutta muutamasta piti vielä ilmoitella sihteerille. Turhaa energiaa palaa, kun yksinkertaiset asiat eivät toimi ja niiden kanssa säädetään.

Onneksi on villasukat! Kudoin mustat - lempisellaiset - valmiiksi ja aloitin valkoiset. Niin mukavaa pään tyhjennystä ja aivojen nollausta, suosittelen! Pitää vain varoa, ettei kädet tule kipeäksi. Lankavarasto on huvennut, joten uusia keriä täytyy käydä hankkimassa.

Nyt teen vain yksivärisiä sukkia, sillä en tällä kertaa jaksa langanpäiden päättelyä. Laiskalle sopivaa hommaa neuloa yhdellä ja samalla värillä.  ;>)

maanantai 9. tammikuuta 2017

Vielä jäi...


Tänään keräilin joulutavaroita pois säilöön odottamaan seuraavaa joulua.


Kynttilät jätin paikoilleen, samoin jouluvaloja.


Joulukukatkin ovat vielä hengissä.


Vasta nuutinpäivän tienoilla korjaan loput pois - siis ensi viikonloppuna. Tämä taulu ei kylläkään ole joulukoriste, vaan kummitytön tekemä joululahja pari vuotta sitten ja löytänyt paikkansa takanreunukselta.

"Päättyi joulu vaikkei kenkään sois..." lauloimme koulussa tänään.

sunnuntai 8. tammikuuta 2017

Paluu arkeen


Ihanan pitkä joululoma on päätöksessa ja huomenna alkaa työt. Joulun kukat vielä kertovat kuluneesta ajasta sekä kyntteliköt ikkunoilla ja muut jouluvalot.

Ajatukset ovat vähitellen illan myötä siirtyneet töiden aloitukseen. Kiitollinen olen elvyttävästä lomasta. Päivä pidentyy ja valoa on iltapäivässä jo enenmmän kuin ennen joulua. Enää ei tarvitse tulla pimeässä koulusta kotiin, vaikka aamulla töihin mennessä pimeää vielä onkin. 

Maanantaisin opetan kolmelle eri luokalle uskontoa. Tänään etsin säveliä ja sanoja loppiaisen lauluun Kolmen kuninkaan marssi. Sillä aloitamme huomisen uskontotunnit. 

Eilen saimme vieraita pääkaupungista. He olivat taidekierroksella ja poikkesivat samalla meillä. Oli mukava tavata, jutella ja päivittää kuulumiset.

Loman päättyessä on aina vähän haikea olo, mutta niin kuuluu ollakin. Arki alkaa, mutta se johtaa vähitellen kevättä kohti...

lauantai 7. tammikuuta 2017

Loppiaisen mustikan kukat


Jouluviikon tiistaina keräsin mökiltä mustikan ja puolukanvarpuja maljakkoon.


Kun valoa on vähän, mustikat kukkivat sisällä valkoisin kukin,


Herkkää, kaunista...

torstai 5. tammikuuta 2017

maanantai 2. tammikuuta 2017

Pakastuu


Tämä päivä kului asioiden hoitamisessa. Juoksin perikunnan tehtävissä pankissa yhteensä kolme kertaa. Onneksi loppujen lopuksi homma hoitui. Pankkiasioiden selvittäminen ei olekaan nykyaikana yhtään helppoa - ei ainakaan täällä maalla, kun ovet ovat kiinni ja avautuvat vain ajanvarauksella. Puhelinpalvelu oli yllätyksekseni auki 24/7, joten aikaa voi soitella milloin vain. Henkilökunta on ylen ystävällistä, kun vihdoin heidän luokseen pankkiin pääsee. Onneksi on lomaviikko, joten on aikaa näihin järjestelyihin.

Sää on pakastunut. Nyt mittari näyttää -6,5 ja koko ajan lämpötila näyttää laskevan. Parin päivän päästä ollaan paukkupakkasissa, jos säätiedotus pitää paikkaansa, mutta lunta ei ole juuri nimeksikään. Talvelta kuitenkin tuntuu.

Saisinkohan huomenna autoni pesetettyä? Kävin tänään tyrkyllä, mutta oli niin pitkä jono, etten viitsinyt jäädä odottelemaan. Viime kuukauden kurakelien suolat olisi hyvä huuhtoa pois autosta.

Kiva, kun tulee pakkasta. Vesisadetta ja lämpöasteita on ollut jo ihan tarpeeksi.

sunnuntai 1. tammikuuta 2017

Vuoden ensimmäinen päivä


Joulun vietosta on palattu kotiin. Ihanaa oli: puhdasta lunta, rauhaa, kävelyretkiä, ystäviä, hyvää ruokaa... Olo on lepääntynyt ja seesteinen. Kuinka hyvä on välillä olla pois arkikuvioista!

Sain joulun aikaan hyvään vauhtiin espanjalaisen kirjailijan Ildefonso Falconesin yli 1000 sivuisen historiallisen romaanin Fatiman käsi. Se on yhtä mukaansa tempaava kuin aiemmin syksyllä lukemani saman kirjailijan toinen kirja. Tätä olen lukenut jo yli puolen välin, sivu 674 menossa, ja paljon ihanuutta siis vielä edessä.

Lomalla nautittiin saunomisesta, takkatulesta,  kynttilöistä ja klassisesta musiikista. Joululaulujen lisäksi kuuntelimme gregoriaanista kirkkolaulua sekä keskiaikaista musiikkia. Olinkin eilen todella pettynyt television uuden vuoden vastaanotto-ohjelmaan, jota kovasti hehkutettiin etukäteen alkavan juhlavuoden kunniaksi. Olipa heppoista! Katseltiinkin illalla Teemalta Pariisin konserttia, joka oli oikein mukavaa seurattavaa.

Vuoden viimeisenä päivänä kuulin suru-uutisen. Vaikka kyse oli iäkkään henkilön poismenosta, se silti tuntui koskettavalta ja surulliselta. Poltin kynttilää hänen muistokseen... Kiitos yhteisistä vuosista!

Uudenvuodenpäivänä ajattelee aina päättynyttä vuotta ja miettii uutta tulevaa, vähän kuin presidenttimmekin puheessaan. Monenlaista epävarmuutta on niin maailmalla kuin Suomessakin. Paljon meillä on myös hyviä asioita, jotka tuntuvat kuitenkin jäävän puutteiden ja epäkohtien varjoon.

Viime vuosi sisälsi kohdallani luopumista, surua ja vaikeita asioita. Toivottavasti tämä vuosi olisi helpompi. Toisaalta - tulee, mitä tulee - kaikki on "korkeemmas käres" ja hyvä niin. Minua kosketti ja tuntui hyvältä, kun Sauli Niinistö tapansa mukaan toivotti puheensa päätteeksi Jumalan siunausta.

Onnellista ja siunattua vuotta 2017!