maanantai 29. elokuuta 2016

Kurkia ja haikaroita


Loppukesän merkkeihin ja syksyn saapumiseen kuuluu kurkien ja haikaroiden lennot. Kurkia on mökkitien varrella aamuisin, kun töihin lähden. Emot ja kaksi poikasta ovat olleet vakioasukkeja tiemme varrella.


Kurjista olen saanut vuosien varrella monia kuvia. Sen sijaan rantakivellä alamökin edessä aamulla istunutta haikaraa en ole koskaan kuvannut. Harmaahaikarat ilmestyvät aina loppukesällä mökkijärven näihin maisemiin ja eilen niitä näkyi jopa kaksi lennossa. "Kaunis" raakunta säesti matkantekoa.

Kesän viime päiviä eletään, sillä torstaina alkaa syyskuu. Silloin on jo virallisestikin syksy.

sunnuntai 28. elokuuta 2016

Myrskyn jälkeen aurinkoa


Ihana aurinkoinen sunnuntaipäivä. Myrsky heitti mökillä veneen venelaiturin viereen kiville, mutta ehkä se ei mennyt pohjasta rikki. Emme ole ehtineet tarkistaa. Onneksi puita ei kaatunut. 

Kohta lähden taas vuodeosastolle äidin luo. Kiitos myötäelämisestä!

lauantai 27. elokuuta 2016

Aika seisahtuu

            
Täällä istun vuodeosastolla äidin sängyn vieressä. Ulkona myrskyää, mutta sisällä on tyyntä ja rauhaisaa. Äiti nukkuu.

Saattohoitohuoneessa aika pysähtyy - sitä on jäljellä niin vähän. Yritän käyttää sen mahdollisimman hyvin: laulan äidin lempilauluja ja luen runoja, muistelen ääneen kaikkia ihania asioita, joita olemme tehneet yhdessä. 

Sähköt ovat myrskyn takia pois lähes koko kaupungistamme. Sairaalan varavirta tietenkin toimii. 

Yhteistä aikaa on äidin kanssa jäljellä tunteja tai päiviä, elettynä hänellä 80 vuotta. Nyt aika on lähes seisahtunut. Täällä on hyvä olla...

tiistai 23. elokuuta 2016

Eläväinen konsertti

                 

Seurakuntamme urkuviikko tarjosi tänään lastenkonsertin, jossa esitettiin Veli Kujalan säveltämä teos Joona valaan vatsassa. Tarinan oli kirjoittanut Kaija Pispa Raamatun kertomuksen pohjalta. Urkurina oli Tomi Satomaa.

Pieniä ja isompia kuulijoita oli yli kaksisataa, joten vilinää riitti. Urkusatu oli ehkä vähän liian pitkä, mutta sitkeästi jaksoimme kuunnella pienimpiä myöten. Muuten sävellys oli ihan mukava ja lapsille sopiva. 

Olin itse alussa toivottamassa yleisön tervetulleeksi ja esittelemässä urkuja, taiteilijat sekä teoksen. Koska en saanut luokkaani kaitsemaan ohjaajaa, oli alkujuonnon ajan vain luotettava, että pienet ekaluokkalaiseni pysyvät penkissä suurin piirtein nahoissaan poissaoloni ajan. Ja pysyiväthän he!

Lastenkonsertit tukevat hienosti koulujen musiikinopetusta. Olen kiitollinen, että seurakunta ja kaupunki tarjoavat näitä mahdollisuuksia, joihin opettajat luokkiensa kanssa hanakasti tarttuvat. 

Onneksi Joonan tarina päättyi onnellisesti - tässäkin versiossa.

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Huolten keskellä lepoa

               

Viikonlopun tunnelma muuttui perjantai-iltana täydellisesti, kun kesken mökkisaunomisten kuulin äidin saaneen hoitokodissa kohtauksen. Ilmeisesti tukos aivoissa, jonka vuoksi toinen puoli kehosta kramppasi ja puhe puuroutui.

      

Paljon toivoa ei annettu - vuorokauteen ei kuitenkaan ehkä tapahtuisi mitään uutta, kun elossa selvisi keskussairaalaan. Nopeasti tuli apu ja jo puolentoista tunnin päästä oli aivokuvat käytössä. Neurologin mukaan niissä ei näkynyt vielä yöllä mitään poikkeavaa. Maanantaina varmaan kuvataan lisää.

            

Olemme käyneet äitiä katsomassa. Hän on palannut tajuihinsa, tunsi meidät, hymyili ja puhui kolme ymmärrettävää sanaa. Nyt ei voi muuta kuin odottaa.

            

Hyvältä - niin hyvältä - tuntui tänään osallistua messuun kansallispyhätössämme ja rukoilla:"Tapahtukoon sinun tahtosi..."

keskiviikko 17. elokuuta 2016

Sataako?

                      

Päivän vauhdikkaassa menossa ei juuri ehdi säätä ihmetellä. Sataa - ei sada - sataa...  Iltapäivällä myöhempään mökille tullessa on joinain päivinä paistellut aurinko niin lämpimästi, että päiväkahvit on voinut juoda ulkona. Niin tänäänkin.

Sateelta ei kuitenkaan ole voinut välttyä. Nurmikon leikkaus on saanut odottaa. Maanantaina polttopuiden pinoaminen saatiin juuri päätökseen, kun vesisade alkoi. Onneksi oli hyvä ajoitus tällä kertaa!

Eräänä päivänä tuli hiukan vettä alamökin verannalle peltikaton sauman naulan kohdalta. Se sitten korjattiin "jollain mönjällä", kun sattui sateeton iltapäivä. Illalla tuli jo taas vettä, mutta silloin oli mukava tarkistaa työn tulos: Ei tiputtanut enää! 

Ilmaston lämpeneminen taitaa näillä leveysasteilla näkyä kosteina kesinä. Onkohan tulevaisuudessa helteiset kesät poikkeuksellisia? Sama on ehkä talvien kanssa. Harvemmin enää kuivia paukkupakkasia koetaan viikkotolkulla, kuten oli ennen. Lumettomat, leudot talvisäät yleistyvät.

Sateen jälkeen on luonto kaunis, niin tänäkin iltana.

lauantai 13. elokuuta 2016

Herkkuja sadesäällä



Ulkona sataa ja tuulee. Vilkkaan ja työntäyteisen koulun aloituksen jälkeen voi viikonlopun harmaassa säässä hyvällä omallatunnolla vain oleilla takkatulen äärellä ja syödä hyvin.


Kantarellisatoa riittää... Koulussa on mukava istua valmiin ruoan ääreen ja niin myös täällä kotona, kun keittiöhommat eivät ole niitä minun  mielipuuhia. Tiskaus kuitenkin sujuu reippaasti meikäläiseltäkin!


Yksinkertaisuudessaan vain paahdettua leipää sienillä, päällä paistettu kananmuna sekä vähän suolakurkkua ja ah, miten hyvää! 

torstai 11. elokuuta 2016

Missä kesä?

                    

Vielä alkuviikosta neitoperhoset joukolla lentelivät pihakukissa, mutta nyt taitaa viileys viedä kesäiset liikkujat. Ensi yöksi meille on luvattu 9 astetta ja jossain päin varoiteltiin jo hallasta. Pitkässä sääennusteessa ei päivälämpötilat kohonneet kuin 15-16 asteeseen.

Eipä viikolla ole ehtinyt lämpöä kaipailla, sillä töissä on ollut hektinen aloitus. Aamulla olen kahdeksalta aloittanut ja kotiin olen tullut vasta kuuden maissa illalla. Ensi viikko toivottavasti on jo rauhallisempi. 

Viikonlopuksi on luvattu viileän epävakaista ilmaa. Ajattelinkin, että sateen ropinassa voisi pitää vaikka pyjamapäivän takkatulen äärellä. Pääasia, että voi hengähtää ensimmäisen viikon lähes ympäripyöreiden työpäivien jälkeen. Ekaluokan alku on niin ihanaa... mutta myös uuvuttavaa!

tiistai 9. elokuuta 2016

No, nyt se taas alkoi!


Virallisesti työt alkoivat koulussa tänään. Epävirallisesti tässä on alkavaa lukuvuotta valmisteltu jo monta päivää.

Suunnittelupäivän jälkeen sain olla siunaamassa pieniä ekaluokkalaisia koulutielle seurakunnan järjestämässä mukavassa kirkkotilaisuudessa. Paikalla oli noin kolmasosa kaikista koulumme ekaluokkalaisista sekä paljon perheenjäseniä. Ihana odotuksen ilo ja jännitys leijaili ilmassa.

Tästä se koulunkäynti taas alkaa. Huomenna tavataan!

maanantai 8. elokuuta 2016

Viimeinen lomapäivä


Kun koulun oven kesän lopulla avaat, rakennus jotenkin imaisee sisäänsä ja ulkomaailma unohtuu...

Näin kävi tänään. Menin puolilta päivin koululle ja iltapäivällä kävin kotona laittamassa nopsasti pyykit kuivumaan. Palasin takaisin ja tein hommia melkein klo 19 saakka.

Oli kiva olla koulutalossa yksin, jolloin saa aina paljon aikaiseksi. Tunnit kuluivat kuin siivillä ja oikein hämmästyin, kuinka paljon kello illalla jo oli. Piti ihan riuhtaista itsensä irti, vaikka työt eivät minnekään karkaa. Hyvin pärjäsin banaanin ja mansikoiden voimin ;=)

Huomenna on kiva virallisesti aloittaa vuoden koulutyö suunnittelupäivällä, kun osa töistä on jo valmiiksi tehty - niin ja palata kesän jälkeen "sisäruokintaan"!

sunnuntai 7. elokuuta 2016

Taidemessu


Tänään sunnuntaina - musiikkijuhlien päätöspäivänä - olin mukana taidemessussa. Musiikkijuhlien viulisti ja pianisti soittivat useammassa kohdassa ja saarnassa esiteltiin kuvataideviikkojen kolme teosta mukavana vuoropuheluna.


 Messu oli hyvin suunniteltu ja todella nimensä veroinen, erilainen verrattuna tavallisen sunnuntain jumalanpalvelukseen. Oli ihana kuunnella vastausmusiikkina Sibeliuksen Romanssia viululle ja pianolle sekä muita huolella valittuja klassisia kappaleita. Minä avustin lukemalla tekstejä sekä synnintunnustuksen ja lisäkseni oli myös kaksi muuta avustajaa huolehtimassa omista osuuksistaan.


Kirkkomme on kattoremontissa. Kauniit ikkunat on peitetty ja sisällä on merkillinen hämäryys, vaikka valot ovatkin päällä. Kun luonnonvalo puuttuu, tunnelma muuttuu. Onneksi jo marraskuussa pitäisi olla valmista ja koko remontin ajan kirkkoa voi kuitenkin käyttää. 

Nyt pitäisi taidenautintojen jälkeen palata arkeen. Huomenna on viimeinen lomapäivä ja tiistaina alkaa taas aherrus töissä.

lauantai 6. elokuuta 2016

Hauska oivallus


Neljävuotias pikkumies oli kanssani urkuvartissa. Tämä oli hänelle ensimmäinen urkukonsertti ja kahden pehmolelun sekä rusinapaketin voimalla 20 minuuttia hiiren hiljaa sujui oikein hyvin. Forte-kohdissa hänellä oli vaaleanvihreät kuulosuojaimet päässään, jotta voimakkaat urkuäänikerrat eivät säikäyttäneet. Pikkumies lupasi tulla uudemmankin kerran mukaan, josta tietenkin ilahduin.

Lähellä kirkkoa, kukkakaupan pihassa on tällainen mukava kuvauspaikka: Oikeista kukista tehty kehys, jossa voi itsensä tai kaverinsa ikuistaa. Todella hauska oivallus! Kehys oli tehty jäähallilla tapahtunutta konserttia varten ja myöhemmin siirrettiin palvelemaan vielä ohikulkijoita kaupungin keskustaan.


Mukavaa, kun luovuus kukkii sanan varsinaisessa merkityksessä. Kaupungissamme on tapahtunut ja tapahtuu edelleen monenlaista mukavaa asukkaiden ja vierailijoiden iloksi. 

Paikallislehti jo suri tulevaa talvea ja sen hiljaisuutta. Miten saada positiivinen tapahtumien vire myös kokovuotiseksi? No, me suomalaiset vain jähmetymme talven tullessa eikä kyllä mikään ihme. Pitkä, kylmä ja pimeä aika ei tuo meistä esiin parhaimpia puoliamme, mutta onneksi kesällä kaikki on toisin ja kesähän vielä onneksi jatkuu.


Kiitos kauniista silmänilosta!

torstai 4. elokuuta 2016

Musiikkijuhlien konsertteja


Eilen olin musiikkijuhliemme avajaiskonsertissa kirkossa. Tienposket olivat aivan täynnä autoja parkkipaikoista puhumattakaan ja koko suuri puukirkko oli täytetty kuulijoilla. Sakari Oramo ja Keski-Pohjanmaan kamariorkesteri solistinaan nuori Ossi Tanner vetivät väkeä.

Chopinin pianokonsertto oli hienoa kuultavaa ja pianisti jo nyt erittäin taitava, Orkesterin ja pianon vuoropuhelu oli nautittavaa kuultavaa ja akustiikkakin sopi hyvin tälle kokoonpanolle. Pidin erityisesti konsertin alussa Rautavaaran muistolle ylimääräisenä soitetusta Andantinosta. Nykysäveltäjä Harri Vuoren Lentoon oli minulle uutta musiikkia ja Dvorakin Seredadi jousille romanttista, valoisaa sekä myrskyävän täyteläistä, helppoa eläytyä ja kuunnella.


Aiemmin iltapäivällä olin nuorten pianistien varaslähdössä ja tänään kuuntelin festivaalin 15-17 -vuotiaita taiteilijoita. Hienoa ja mielenkiintoista oli heidänkin näkemyksensä Mozartista, Mendelssohnista ja Chopinista. Erityisesti ihastelin Alina Tikhomirovan ja Martti Rannan taituruutta. Nuorena on soitto aloitettu, kun nyt murrosiässä ollaan jo näin pitkällä.

Välillä kävin kuuntelemassa venäläisen urkurin Bachia ja huomenna jatketaan. Aion viedä 4-vuotiaan kanssani urkuvarttiin. Hän jaksaa kyllä pehmoeläinten ja rusinoiden kanssa kaksikymmentä minuuttia,

Mukavaa, kun musiikki soi joka paikassa pikkukaupungissamme ihmisten iloksi!

tiistai 2. elokuuta 2016

Taidetta monessa muodossa



Kaupunkipäivä sisälsi tänään museokierroksen ystävän seurassa. Ulkona olevien taideteosten lisäksi ihasteltiin ja ihmeteltiin brittitaiteilija Mark Wallingerin mustavalkoisia teoksia, Nora Schroderuksen nokkelia ja hauskoja ihmisten karvoista ja oikeista seteleistä tehtyjä oivalluksia, taiteen tähtitaivaita sekä vanhoja tuttuja, museon omia kokoelmia.


Näyttelykierroksen jälkeen syötiin possunposkea timjamikastikkeella sekä turskanseläkettä rapumajoneesilla. Lisäksi maisteltiin bataattikeittoa, salaatteja sekä jälkiruokana mangomoussea kahvin ja teen kera. Olimme kerrassaan tyytyväisiä lounaaseen. Lisäpisteitä ropisi pöytään tarjoilusta, ystävällisestä henkilökunnasta ja kauniista astiastosta.

 

Museoretkeä siivitti alkavien musiikkijuhlien pop up -konserttihetki, jossa nuori pianisti Liisa Smolander esitti Prokofjevin pianosonaatin. Myöhemmin pianoakatemialaiset pitivät vielä lounaskonsertin ruokapaikassamme. Minä en sitä ehtinyt jäädä kuuntelemaan, sillä lähdin äidin kanssa hoitokodin konserttiin, jossa musiikkijuhlien taiteilijat musisoivat viulu & pianokokoonpanolla teemana tanssi. Tämäkin oli mukava hetki, varsinkin kun äiti selvästi nautti konsertista.


Hauska yksityiskohta päivässä oli aamullinen tapaaminen laitumelta karanneen lehmän kanssa. Ajoin autolla maalaismaisemassa ja yhtäkkiä sivutieltä asteli hieho tielle. Pysähdyin, sillä minulla ei oikein ollut kokemusta lehmän käyttäytymisestä autotiellä. Soitin ystävälle, joka etsi pikaisesti lähellä olevan maatilan yhteystiedot ja ilmoitti puolestani karanneesta nelijalkaisesta isännälle. Toivottavasti lehmä selvisi turvallisesti ystäviensä pariin ehjänä - samoin autoilijat.

Loppuviikko sujuukin musiikin ja teatterin parissa.

maanantai 1. elokuuta 2016

Työpäivä


Heräsin aamulla aiemmin kuin olisin halunnut, eikä uni enää tullut silmään. Tein takkaan tulen, kun sisällä tuntui vähän viileältä. Aamupalan jälkeen mietin, mitä tekisin, sillä edessä oli mökkipäivä ja sadekuurojakin luvattu. Siispä päätin ryhtyä tekemään koulutöitä, sillä viikon päästä työ taas tiistaina alkaa ensin meillä opettajilla ja keskiviikkona koulunkäynti oppilailla.

Neljä tuntia kului koneen ääressä kuin siivillä ja illalla vielä lisää. Putsasin työsähköpostin, päivitin luokan sivut nettiin ja laadin huoltajille tulevat kirjeet, joita olin muutamia viikkoja sitten jo aloittanut. Selailin sähköisiä oppimateriaaleja ja luokan työjärjestyksetkin ehdin tehdä lähes valmiiksi. Olin todella tyytyväinen, vaikka suurin osa lomapäivästä kuluikin töiden merkeissä.

Välillä havahduin uhkaavan tummiin pilviin. Olin päättänyt imuroida auton sisältä, joten ryntäsin kiireesti sitä tekemään, ennen kuin ukonilma alkaisi. Kun toin imuria takaisin sisälle, alkoi sataa. Hyvä, että ehdin kuitenkin auton saada valmiiksi. Ukkosta ei tullut, mutta tunnin verran sateli vettä.

Kävin myöhemmin hakemassa postin kävellen, jotta koko päivä ei olisi mennyt koneen ääressä puuhasteluun. Metsätiellä tuoksui raikkaalta ja söin vadelmia tien poskesta. Kolmen kilometrin kävelylenkki tuntui mukavalta.

Monet ihmiset kadehtivat opettajien pitkiä lomia ja lyhyitä työpäiviä. No, saa kadehtia, sillä asiahan on vain ammatinvalintakysymys. Totuus on kuitenkin, että teemme todella paljon työtä kouluajan ulkopuolella. Tänäänkin tein yhteensä noin 8-tuntisen työpäivän -  ja vielä olen kesälomalla. Aherrusta riittää: kouluunkin pitäisi ehtiä tällä viikolla paikkoja kuntoon laittamaan.