Ryytimaa

Tein pienen ryytimaan mökin pihapiiriin. Siellä kasvaa persiljaa, tilliä ja basilikaa. Jotain muutakin ehkä vielä, jos laatikkoon vain mahtuu. 

Koulusta tullessani nälkä kurni vatsassa. Uinnin jälkeen juotiin "hyvät kahvit" lohileipien kera. Hain savustetulle kalalle mausteeksi ryytimaasta tilliä ja basilikaa, jotka antoivat hyvän säväyksen. Olipa ihanaa nälkäiselle suulle, vaikka lohi ei olekaan lempikalani.

Lämmin kesäpäivä helli mieltä ja ihoa. Oli mukava uida jopa kolme kertaa sekä nauttia auringosta. Illan kävelylenkillä hyttyset meinasivat syödä metsän katveessa ihan elävältä. Piti herkeämättä huiskia koivunoksilla kuin saunan löylyissä konsanaan. Viime yönä hyttysen ininä herätti parikin kertaa, sillä ne ovat tyyneellä säällä verannalla kytiksessä, kun ovesta kuljetaan. Nyt ei sisällä vielä inise, mutta katsotaan taas yöllä. Näitä kesän riemuja ei tahdo talven jälkeen muistaakaan!

Lupsakka lauantai

Leppoisan aamun aloitukseksi, maukkaan aamupalan jälkeen ryhdyttiin teroittamaan mökin tylsiä pikkuveitsiä. Minähän en siitä hommasta mitään ymmärrä, mutta katselin sujuvasti vierestä. Myöhemmin oli mukava kuoria omenaa, kun veitsi puri juuri sopivasti. Kiitos! Samalla kuvasin rannassa kieloja ja kulleroa, joka on samalla paikalla kukkinut ainakin 50 vuotta.

 

Myöhemmin puolen päivän maissa lähdin hoitamaan pikku-Samppaa. Käytiin mummia katsomassa ja hän luki Miina ja Manu -kirjan tyttärenpojalleen, joka kuunteli herkeämättä vieressä. Samppa halusi myös käydä vaarin haudalla, joten kävimme katsomassa, miten orvokit siellä kukkivat, Meillä oli mukava keskustelu vaarista, vaikka Samppa ei häntä koskaan ole tavannut. Paljon on kuitenkin hänestä kerrottu ja oli mukava huomata, kuinka paljon nelivuotias vaaristaan muisti.

Myöhemmin vielä kitkin sisareni perheen pihassa orapihlaja-aidan juurta. Mökillä olisi pitänyt istuttaa kaksi kukkaa, mutta jätin ne huomiseen. Lämmitin saunan ja saunoin ihaillen rannassa sukeltelevaa kuikkaa, joka ei minusta juurikaan häiriintynyt. Järvi oli lähes tyyni, käki kukkui ja lauantai-illan rauha huokui ympärillä.

Kevät on muuttumassa kesäksi.

Kosken rannalla

Kosken rannalla 15 eläväisen oppilaan kanssa! Hyvin sujui luokkaretki.

Tutustuimme koskimaisemaan ja sen jälkeen pidimme pienen tietokilpailun koetuista ja opituista asioista. Mukana oli ihan oikeita kysymyksiä ja muutama hassuttelu. Tietoa löytyi ja kivaa oli!

Loppuretki sisälsi vauhtia ja vaarallisia tilanteita, sillä ajoimme polkuautoilla liikennepuistossa. Vettä satoi yli puolet ajasta, mutta se ei menoa haitannut. Sää on onneksi vain pukeutumiskysymys!

Niin ja yksi tärkeimmistä: Joka välissä syötiin eväitä! ;>)

Ensimmäinen kielokimppu

Erämaakirkossa

Tänään oli kuoron kevätretki Pihlajaveden erämaakirkolle. Pidimme siellä messun, jossa lauloimme neljä laulua. Toimme myös papin tullessamme emmekä tienneet ennakolta, onko paikalla meidän lisäksi muuta väkeä. Olihan siellä. Muutamat kertoivat olevansa mökkiläisiä, mutta myös kauempaa oli väkeä tullut paikalle. 

Kirkko on 1700-luvulta, kaunis ja tunnelmallinen. Sisällä oli tietenkin viileää ja vaikka olin varautunut siihen, varpaita paleli. Olisi pitänyt olla villasukat jalassa. Onneksi oli istuma-alustat. 

Messun jälkeen kuulimme kirkon historiaa ja kävin katsomassa pihassa ollutta kirkkovenettä. Poikkesimme retkellämme ihastelemassa myös kahta muuta kirkkoa ja söimme ruhtinaallisen lounaan entisessä pappilassa, joka nyt toimii pitopaikkana. Jälkiruokana oli pappilan hätävaraa, joka kävi ihan täytekakusta. Vatsaa olen sulatellut koko loppupäivän. 

Retken kruunasi kaunis, kesäinen sää, josta pääsin vielä illalla mökilläkin nauttimaan. Kävimme uimassa ja keräsin kesän ensimmäisen kielokimpun pöydälle. Ihana tuoksu...

Nyt ryhdyn jännittämään Leijonien kultapeliä!

Ilta-auringossa

Kaupungissa yöpyessä nämäkin ihanat iltahetket olisivat jääneet näkemättä. Jouduin olemaan kotona yhden yön, mutta kipin kapin tulin rannalle takaisin. Kyllä mökillä on mukavaa!

Roskiin vain

                 

Tarpeetonta, joten roskiin vain!

Viikon aikana olen löytänyt roskiksesta kaksi ihmetyksen aihetta. Toinen oli tämä kukoistava ruusu, joka löytyi bioroskiksesta. Siinä ei ollut yhtään kuihtunutta kukkaa edes. Minun kävi sitä sääli, joten pelastin sen hyvään kotiin ja nyt se kukkii mökin verannalla.

Toinen löytö oli metalliroskiksesta. Siellä oli iso lyhty, josta oli vain lasi rikki. Olen joskus ajatellut sellaisen hankkia, mutta nämä todella suurikokoiset lyhdyt ovat sen verran hinnakkaita, etten ole viitsinyt rahojani sellaiseen laittaa. Nyt kuitenkin nappasin lyhdyn mukaani ja se sopi hyvin terassin yhteen nurkkaan. Ystäväni lupasi siihen uuden lasin laittaa.

Paljon me heitämme surutta roskiin aivan hyvää tavaraa. Lajittelu on hyvä asia, mutta sinnekin eksyy ihan käyttökelpoista. Ihailen ihmisiä, jotka välttävät uuden ostamista - varsinainen ympäristöteko, josta maailma kiittää. 

Kirpputorit ja Tuo tullessasi, vie mennessäsi -tavaranvaihtopäivät ovat ihan hauskoja. Toiselle ylimääräinen voi olla jollekin tarpeellinen. Itse käyn harvoin kirppareilla ja silloinkin toivon sydämestäni, ettei mitään tarttuisi mukaan. Tässä iässä tavaraa on ympärillä jo aivan liiaksikin.

Sade ropisee kattoon

Eilen sain hoitaa 4-vuotiasta Samppaa, kun muu perhe oli työssä tai läheisessä isossa kaupungissa ostoksilla. Oli kivaa! 

Äitiä kävin myös katsomassa ryhmäkodissa ja tuntuu mukavalta, kun hän on kotiutumassa uuteen paikkaan. Äiti oli tyyni ja iloisen oloinen. Oli huomannut minun tuloni päiväsalin ikkunasta ja lähtenyt minua vastaan ulko-ovelle pyörätuolilla. Oli kiva huomata, että hänelle on opetettu kelausta, kun koko vehje on hänelle ihan uusi. Hän oli lisäksi kävellyt ruokailuun päivällä koko pitkän käytävän, mikä oli tietenkin mukava kuulla.

Illalla poltin takassa tulta ja nautin liekkien loistosta sekä lämmöstä. Elävä tuli on ihanaa! Vaikka kaupunkikodissakin on takka, en siellä juurikaan tulta pidä. Täällä mökillä takkatulesta tulee nautiskeltua koko kesän sateisina ja kylminä päivinä.

Meillä on satanut eilisiltapäivästä lähtien. Tänä aamuna vain loikoilin ja ihastelin tunnetta, kun ei tarvitse lähteä minnekään koko päivänä. No, korkeintaan kävellen päivän lehteä hakemaan laatikosta ison tien varresta. Kymmenen joutsenta uiskentelee järven vastarannalla. Nyt ne päättivät yhdestä sopimuksesta kääntyä takaisin tulosuuntaansa. Kaunis näky, vaikka kaukana ovatkin! Kuikat sukeltelevat meidän rannassa.

Orvokkiastiat siirsin avotaivaan alta suojaan, etteivät ihan lainehdi. Säätiedoituksessa varoitettiin, että parin päivän aikana meillä voi sataa koko kuukauden annos, ja siltähän tuo näyttää. Nyt on mittarissa jo 28 mm eilisestä lähtien ja vielä näyttää lisää tulevan. Ei haittaa! Käperryn shaalin alle mökkikirjaa kirjoittamaan ja kirjoja lukemaan. Sade tekee hyvää kuivalle luonnolle. Ja se tuoksu!

Viikonloppu edessä

Töissä vauhti vain kiihtyy loppua kohden. Vaikka päivä oli leppoisa, monta työtä odottaa. Arvosteluja pitää alkaa tänä viikonloppuna.

Olin ihan poikki töiden jälkeen, ja nukuin pienen hetken päiväunia kaupunkikodissa pyykkejä hakiessani. Onneksi huomenna aamulla saa nukkua niin pitkään kuin huvittaa.

Ulkona paistaa aurinko, mutta tulossa on ilmeisesti oikein kunnolla vesisateita. Ei haittaa, sillä onhan kauniista ilmasta nautittu jo pitkään. Toin tänään mukanani tänne mökille läppärin nopealla internet-yhteydellä, joten nautin blogin kirjoittamisesta. Pari viikkoa olen ollut iPadin ja kännykän varassa, mutta nyt saan taas parempilaatuisia kuviakin liitettyä mukaan.

Nälkä kurnii mahassa. Pitää lähteä murkinoimaan!

Liputtaminen...

                      

                          ... on niin mukavaa!

Mietteitä

                        

Olo on mietteliäs kuin tällä kalassa istuvalla kissalla...

Eilen autolla ajaessa kuulin Riki Sorsan kuolemasta. Muuttohaukka on päässyt kotiin... Tuntui surulliselta. Viime vuosina seurasin ihaillen hänen työtään Syöpäjärjestöjen hyvän tahdon lähettiläänä sekä koskettavaa tietoiskuvideota omasta syövästään, jonka hän teki vasta hiljan. Hienoa, että hän kertoi omista kokemuksistaan niin avoimesti. Pidin myös joistain hänen lauluistaan.

Muutama viikko sitten kuulin erään tutun sairastuneen syöpään. Tuntui niin kurjalta. Itse saman kokeneena tietää, kuinka pitkä ja vaikea taistelu sairautta vastaan on edessä. 

En itse enää aktiivisesti mieti omia syöpäkokemuksiani, mutta tällaiset uutiset tuovat ne aina väistämättä pintaan. Koen myös, että omasta sairastetusta syövästä ei kokonaan pääse eroon koskaan. Muistot kulkevat mukana ja se pienen pieni tietoisuus, että mitä tahansa voi tapahtua koska tahansa.

Elämä on ihanaa, kallisarvoista ja pienet hetket tärkeitä, kuten vaikka istua mietteliäänä kalassa hiljaisena kesäiltana puukissaystäväni tapaan. Osaisipa nauttia elämän jokaisesta päivästä silloin, kun kaikki on suhteellisen hyvin!

Voimia kaikille, jotka taistelevat sairauden tuomien murheiden kanssa. 

Suven lämmössä

                   

Neljän päivän loman aikana tuli kesä ja ihana lämpö, hiirenkorvat ja käen kukunta. Nyt on jo isot lehdet kaupungissa, mutta täällä järven rannalla ei olla vielä niin pitkällä.

Äidin muutto ryhmäkotiin tapahtui perjantaina. Viemme hänelle omia huonekaluja, tauluja seinille ja henkilökohtaisia tavaroita, jotta saatiin uusi koti hänen näköisekseen. Tilavasta huoneesta tuli ihan mukava. Muutto otti enemmän voimille henkisesti kuin fyysisesti. Eipä ole koskaan ollut niin vaikeaa laulaa äitienpäivänä Orvokkini tummasilmä -laulua, kuin oli nyt. Onneksi äiti lauloi mukana, sillä minun ääneni sortui monessa kohtaa. Oma äiti pyörätuolissa uudessa hoitokodissa... On siinä sulattelemista myös meille lapsille.

Henkilökunta otti äidin lämpöisesti vastaan ja paikka tuntuu oikein mukavalta. Olen iloinen, että äiti on juuri tässä ryhmäkodissa asiantuntevien sekä ystävällisten hoitajien huomassa. Meidän lasten huolitaakka on nyt paljon pienempi. Olen pistäytynyt katsomassa joka päivä ja samalla nimikoinut vaatteita ensi hätään. Onneksi pesulassa voivat jatkaa hommaa, jotta en ihan hulluksi tule sen puuhan kanssa!

Aurinko laskee tummien pilvien alle. Nyt viilenee ja saattaa sataakin. Tänään hieman ukkosti. Ei tarvitsekaan vielä olla näin kuumaa, sillä oppilaiden jaksaminen koulussa on suoraan verrannollinen lämpötilaan. Alkuviikolla on ollut säpinää, kun mieli on jo kesäpuuhissa. Vielä pitää kuitenkin ahertaa,  niin lasten kuin koulun aikuistenkin.

Oikea kesäpäivä

Toukokuun alku ja näin ihanan aurinkoista ja lämmintä!

Koko päivän olen ollut ulkona ja nauttinut. Virkistävien, pitkien yöunien jälkeen söin aamupalan ulkona. Sain seuraa vähäksi aikaa, jonka jälkeen lähdin istuttamaan orvokit isovanhempieni haudoille. 

Samalla etsiskelin viirupöllön pesää, mutta ei löytynyt kuten ei viimekään vuonna. Toissakeväänä sain ihmeellisen luontokokemuksen, kun aivan sattumalta osuin pesälle - ihan muutaman metrin päähän. Onneksi emo ei hyökännyt päälleni vaan katsella killisteli minua pää kallellaan suurilla silmillään. Myöhemmin kuvasin poikasetkin. 

Vaikka oli pyhäpäivä, imuroin auton ja pesin kuramatot, kun kerrankin oli siihen hyvää aikaa. Keinussa olen nautiskellut ja vain levännyt katsellen kirjosiepon ja västäräkin touhuja. Koivuihin on ilmestyneet pienet hiirenkorvat ja nurmikko on alkanut vihertää. Valkovuokot kukkivat, kohta narsissitkin. Järvellä on näkynyt veneilijöitä. 

Ihanan raukea olo lämmöstä, auringosta ja puuhastelusta. Tuntuu jo kesältä!

Uupuneena

               

Lyhyt työviikko, mutta ihan poikki olen ollut tänään. Olisi ollut kiva tulla mökille ajoissa iltapäivällä, mutta toisin kävi.

Viime viikolla saimme tietää, että äiti saa pysyvän tehostetun asumisen paikan ryhmäkodista, joten hän ei enää palaa takaisin kotiin. Olemme huojentuneita, sillä talvi oli jo vaikea kaikkine kaatumisineen. Hän ei kerta kaikkiaan enää pärjää kotona. Nyt tuntuu, että suuri huoli on nostettu pois hartioilta.

Tänään ilmoitettiin, että muuttopäivä on perjantai. Kävin viemässä uuteen asuntoon jo vaatteita ja perjantaiaamuna viemme vähän lisää huonekaluja ja muita äidin tavaroita, jotta huoneesta saisi hänen näköisensä.

Saa nähdä, miten hän uuteen paikkaan kotiutuu. Palvelukeskus on aivan lähellä hänen entistä kotiaan, joten paikka on meille omaisille mitä parhain, kävelymatkan päässä meidänkin kodeistamme.

Työpäivä ja äidin asioiden hoito imi minusta viimeisetkin tarmon rippeet. Kävin vielä laittamassa isän haudan kuntoon ja mökillä istutin muutamaan astiaan orvokkeja. Muuta en sitten jaksanutkaan. Tyyni järvi ja lämmin ilta, mutta minä kömmin nukkumaan.

Huomenna on uusi päivä - toivottavasti uudet voimat myös.

Kauniit aamut ja illat

                

Tulin torstaina tänne mökille. Ensin oli viileää, pilvistä ja sateistakin, mutta nyt säät vain paranevat. Loppuviikolla voi jo puhua kesäisistä lämmöistä. 

Olen nauttinut. Mökillä asumisen hyvät puolet ovat kauniit aamut ja illat, joita ei ehtisi kokea, jos yöksi pitäisi aina palata kaupunkiin. Äskenkin kävin rannassa vain katsomassa rusottavaa auringonlaskua peilityynessä järven pinnassa. Kuikat huutelivat ja teeret kukersivat. Ei malttaisi palata sisälle laisinkaan!

Vappuviikonloppuna haravoin ja istutin ruukkuihin orvokkeja. Oli ihana myös vain levätä viikon rasituksista, nauttia auringosta sekä saunoa ensimmäistä kertaa tänä keväänä. Luonnon seuraaminen, maasta työntyvät kevätkukat, linnut, perhoset... Paljon tapahtuu kaikenlaista keväistä ympärillä, kunhan vain ehtisi tarkasti kaikki havainnoida. 

On niin mukavaa elää kevättä pimeän, pitkän talven jälkeen.

Vappuaamun ihanuus

                 

... jostain saapuu sahatun puun tuoksu.

Rannan avovettä sorsan siipi viipottaa.

Outo onni olemuksen saa...

                               (V. Rouhiainen)