sunnuntai 28. helmikuuta 2016

Meren rannalla

                 

Talvilomalla...

                 

Aurinkoa...

                 

Lepoa...

                 

Hyvää ruokaa...

                 

Huikaisevia merimaisemia...

                 

Kiitollisena kokemasta, iloisena loman jatkumisesta...

perjantai 26. helmikuuta 2016

Merkillinen loman alku


Talviloma on alkanut. Hiukan merkillinen olo, sillä alkuviikosta sain flunssan, jota vielä sairastelen. Pääoire on nuha. Juuri muita oireita ei ole, joten helpolla pääsen, jos ei muuksi muutu.

Päänvaivaa aiheuttaa myös äitini tilanne. Kahden eri sairaalan jälkeen hän on nyt oman paikkakunnan vuodeosastolla. Alhainen kalium korjaantui tiputuksessa, mutta ison sairaalan kiireisellä päivystyksen tarkkailuosastolla sattui kömmähdys: Kalium pääsi tiputuksessa kudokseen aiheuttaen palovamman kaltaisen tilan. Toisessa sairaalassa se huomattiin, kun äitiin nousi kuume. Tilanne voi vanhalla ihmisellä mennä mihin suuntaan tahansa. Nyt lääkitään ja seurataan. Hoitovirhehän tämä on, josta pitää tehdä ensi viikolla ilmoitus.

Kurjinta on, että minä ja sisareni - oikeastaan puolet lähisuvusta - on flunssan kourissa ja sairaalaan ei ole menemistä äitiä katsomaan. Onneksi vävy ja yksi lapsenlapsista on terveinä ja he lupasivat mennä heti tänään. 

Loma alkaa siis vähän merkillisissä tunnelmissa. Itse olen lähdössä pariksi päiväksi muualle. Minusta ei flunssaisena ole äidille mitään apua ja puhelimitse voi onneksi olla yhteydessä. Kaikesta huolimatta olen ihan hyvällä mielellä ja lomaltakin tuntuu. Ihana irrottautua arkikuvioista! 

tiistai 23. helmikuuta 2016

Onnekas kupsahdus

Äiti löytyi tänään aamulla lattialta sänkynsä vierestä. Päivystyksessä epäiltiin, että lonkka on uudelleen murtunut. Myöhemmin kuvausten jälkeen kuitenkin kaikki näytti hyvältä: Ei murtumia missään.

Verikokeissa tulikin sitten yllätys: Äidin kaliumarvo oli niin alhainen, että vaarana oli sydänpysähdys. Hänet otettiin sisälle kaliumtiputukseen. Koska oma sairaala ja naapurikunnankin oli täynnä, äiti kuljetettiin 90 kilometrin päähän, josta tilaa löytyi.

Oikeastaan ihan sama, missä äiti on, kunhan saa hoitoa. Onnellinen kupsahdus, sillä ilman sitä emme olisi tienneet alhaisesta arvosta. Äidillä on kaliumlääkitys ja kuvittelimme, että se riittää. Kontrolli olisi ollut vasta loppukeväästä. Tästä olisi voinut tulla vaikka kuinka vakava tilanne ilman tämänpäiväistä "onnekasta" kaatumista. 

Vietin päivystyksessä aikaa äidin kanssa ja tuntui hyvältä huomata, miten hyvin äitiä hoidettiin. En voi millään muotoa yhtyä Suomen terveydenhoidon parjaajiin. Vuoden olen seurannut oman vanhan äitini hoitoa ja pääsääntöisesti kaikki on sujunut ystävällisesti ja ammattitaitoisesti.

Paljon myös riippuu siitä, miten me omaiset asioihin suhtaudumme. Asiat etenevät yleensä sujuvammin asiallisella yhteistyöllä kuin negatiivisella asenteella varustetulla arvostelulla. Jos palveluun ei olla tyytyväisiä, suora palaute asianosaisille on aina parempi vaihtoehto kuin kylillä tai lehtien yleisönosastoissa huutelu.

Terveyskeskuksissa ja sairaaloissa on kiire, resurssit sekä rahat ovat rajalliset, ja potilaita tulvii sisään ovista ja ikkunoista. Parhaansa siellä hoitohenkilökunta tekee. Kiitos siitä! Voimia ja jaksamista...

sunnuntai 21. helmikuuta 2016

Kipeäksikö?


Olen ollut jokseenkin terve lokakuun alkupuolen pientä nuhaa lukuunottamatta. Kuten lehdet ovat kertoneet, sekä mahatautia että flunssaa on liikkeellä. Minäkin perjantai-iltana mietin, tulenko kipeäksi. Kurkku tuntui paksulta ja vilutti. Otin sinkit, echinaforsset, c-vitamiinit ja vaikka mitkä poskeeni ja join lämmintä. Aaamulla tuntui vielä hiukan tukkoiselta, mutta se meni nopeasti ohi. Noinkohan vähällä selvisin?

Tänä aamuna suihkuun mennessä poimin lattialta puolihuolimattomasti sukan. Selässä vihlaisi ja taisin siellä nitkauttaa jotain, todennäköisesti lihasta. Ajatuksella on saanut tänään liikkua, mutta onneksi en ole särkylääkettä tarvinnut. Sohva on vetänyt puoleensa ja nukuinkin päiväunet. Sen jälkeen selkä olikin parempi.

Illalla lauloimme kuoron kanssa iltamessussa eikä selkäni kyllä yhtään pitänyt siellä istumisesta. Korjasin vielä kotiin tultuani kokeet. Nyt olo on jäykkä jöpökkä, mutta onneksi onkin nukkumaan meno edessä. Istuminen on selälle myrkkyä, joka taas on tullut todistetuksi.

Jos sairastun, teen sen mielelläni alkavan viikon aikana. Seuraava viikko on talvilomaa ja olisi kiva silloin olla kunnossa. Joten pöpöt: Jos aiotte iskeä, tehkää se pikapuoliin! 

lauantai 20. helmikuuta 2016

Nelivuotiaan kanssa


Viikolla isojen tyttöjen juttuja, tänään pienten poikien...

Sain viettää koko iltapäivän nelivuotiaan Sampan kanssa. Ensin kävimme mummia ilahduttamassa. Mummi luki Miina ja Manu -kirjoja lapsenlapselleen ja sitten he leikkivät vielä pehmokäsinukeilla. Minä sain sillä aikaa viikattua pyykit kaappiin ja tehtyä muitakin hommia.


 Mummilta tulimme meille leikkimään. Siinä ohessa syötiin myös hyvällä ruokahalulla makaronilaatikkoa ja mikä parasta: Jälkiruoaksi oli karkkipäivän nameja, joka oli tietysti hyvin tärkeä juttu.

Pelasimme muistipeliä, jonka avulla opeteltiin vaikeita äänteitä. Mukana oli myös uusi peli, jossa opeteltiin laittamaan värejä tiettyyn järjestykseen. On se kumma, kun minä hävisin molemmat pelit! Muistipelissä Samppa oli ihan lyömätön.

Meillä olikin lähes kuukauden tauko tapaamisessa, kun pikkumiehellä ensin oli flunssa ja sitten vähän ajan päästä mahatauti, joka levisi ärhäkkäästi perheessä. Pysyin viisaasti heistä kaukana.

Nyt oli ihana iltapäivä ja aika kului nopeasti. Pian tavataan taas!

perjantai 19. helmikuuta 2016

Tanssin pyörteissä


Uuvuttava, mutta ihana työviikko on päätöksessä. Omat työt sujuivat rutiinilla, mutta kiirettä ja vipinää toi lukion vanhojen tanssit, joissa riitti valmisteltavaa.


Roudasin tanssipukua edestakaisin kummitytön avuksi. Keskiviikkona lisäksi silitettiin koko komeus, ja torstaina iltapäivällä olin auttamassa häntä ja muitakin tyttöjä pukeutumisessa. Juuri ehdin itse kotiin syömään ja vaatteita vaihtamaan ennen tanssiaisten alkua.


Illalla vanhat tanssivat salintäydelle yleisölle ja vielä tänään kouluväelle. Kaikki sujui hienosti. Tosin tyttöjen pukujen nyöritykset ovat niin hankalia, että pukeutumisessa kävin auttamassa tänäänkin.

Hallittuja tanssikoreografioita, kauniita nuoria naisia ja miehiä, upeaa pukuloistoa! Sain nauttia tansseista kahteen otteeseen - eilen kutsuttuna kummitätinä, tänään opena. Iltapäivällä vielä suoritin taksin virkaa ja hain tyttöjä esiintymästä vanhainkodilta päivän päätteeksi.

Kieltämättä työstä kävi taksin virka! Tänään illalla olen huokaissut helpotuksesta ja nauttinut perjantai-illan rauhasta ihan omien juttujen merkeissä. Juhlat ovat hienoja, mutta ne eivät synny ilman valmistelua. Mielellään auttelee, kun saa olla mukana nuorten ilossa ja onnessa.

tiistai 16. helmikuuta 2016

Vihdoin mökillä


Vihdoin ja viimein aurinkoinen talvipäivä! Muutin suunnitelmat ja lähdin heti töiden jälkeen käymään mökillä, sillä en ole siellä vielä pistäytynytkään tämän vuoden puolella. Tuskin minään talvena on näin hiljaista ollut mökkirannassa tammi-helmikuussa.


Sovin sunnuntaina tien aurauksesta. Oli kiva kävellä hiljaisessa metsässä. Auton jätin puolen kilometrin päähän, sillä vaikka tie oli aurattu, en olisi päässyt isoja mäkiä ylös. Alashan olisi helppo körötellä ;=) Tiellä oli parissa kohdassa vettä, sillä oja oli täynnä eikä rumpu ollut vetänyt. Saapa nähdä, kuinka lainehtii keväällä.


Ensimmäiseksi riensin rantaan tekemään jäälle sydämen. :=) Sen sinne joka talvi piirtelen ja joskus se näkyy vielä kevättalven paljailla jäillä. Lumiukonkin olen joinain talvina tehnyt heiluttamaan ohitse hiihtäjille. Nytkin oli jo latu ehditty vetää jäälle, ja kolme hiihtäjää ohitti reippaasti lykkien meidän rannan. 


Mökin pihassa lunta oli vähän. Oli helppoa ja nopeaa lapioida polut ja rappuset, varsinkin kun oli uusi lapio käytössä. Aurinko paisteli ja oli kolmisen astetta pakkasta. Join kahvit ja nautiskelin.


Pihassa oli tuoreet ketun jäljet, rannassa vanhemmat. Myöhemmin kävelin vielä ison tien varressa oleville pelloille katsomaan kolmea kaurista, jotka aterioivat sänkipellolla. Harmi, ettei ollut kamerassa pitkää putkea mukana.

Mökkiretkellä sielu ja silmä lepäsivät!

maanantai 15. helmikuuta 2016

Mukavia uutisia


Tänään sain kaksi mukavaa uutista. Ensin päivällä soitettiin vieraasta numerosta välitunnin aikaan. Ajattelin, etten viitsi puhelinkauppiaille vastata, mutta vastasin silti ja hyvä oli: Lauantaina olin täyttänyt kaupungissa kulttuuritapahtumassa muutaman arpalipukkeen ja olin voittanut kaksi teatterilippua. Ajankohta osuu talviloman alkajaispäiväksi ja teatterikappale on hulvattomasti nimeltään Akkaralli, joten mikäs sen mukavampaa! Tiedossa varmaan iloinen ilta.


Iltapäivällä sain tietää, että kummityttöni pianotutkinto oli mennyt läpi, joten monen vuoden soitto-opinnot on nyt saatu päätökseen. Ihanaa! Todistuksen hän taitaa saada vasta keväällä, mutta urakka on ohitse. Iloitsen...

Maanantai ei ole yleensä niitä viikon mukavampia päiviä, mutta tästä maanantaista tuli ihan superhauska!

Ps. Kylläpä mustavalkoiset kuvat ystävänpäiväkukista näyttävät kivoilta!

sunnuntai 14. helmikuuta 2016

Ystävänpäivänä


"Kolme sanaa Sinulle: 
Ole ystävä minulle."

Näin runoilimme muistokirjaan pienenä tyttönä kiiltokuvia liimaillen.

Ystävänpäivän messussa aamulla sidottiin punaisia lankoja ranteeseen ja juteltiin lähellä istuvien kanssa kesken messun. En ole kovin ihastunut näihin yhteisöllisiin toimintatapoihin jumalanpalveluksen osana. Minusta jutella saa muulloinkin. Minä tulen messuun ihan muun syyn vuoksi kuin keskustelemaan, enkä halua olla aktiivinen hyörijä ja pyörijä. Ystävänpäivään tämä tietenkin sopi.


Kotona innoistuin laittamaan ruokaa, vaikka se ei ole yhtään minun juttuni. Alkuruoaksi oli ystävän tekemiä blinejä, pääruoaksi pippuripihviä. Tilkka punaviiniä kruunasi aterian, joka olikin oikein hyvä. ;>) No, eipä noista aineista olisi oikein voinut epäonnistuakaan. Oli kiva syödä rauhassa musiikkia kuunnellen ja nauttien vapaapäivän kiireettömyydestä.

Ulkona on lämpötila noussut taas plussan puolelle ja satelee hiukan vettä. Tietää taas liukkaita kelejä, kun pakastuu.

lauantai 13. helmikuuta 2016

Kaupungissa

Tämän päivän vietimme kaupungissa. Luminen ja aurinkoinen aamumaisema näytti kauniilta auton ikkunasta. Pitkään jatkuneen harmaan sään jälkeen tuntui hienolta katsella puhtaan valkoista luontoa - vaikkakin sänkipellot näkyivät vähäisen lumen alta.

                 

Kauppakeskuksessa oli kulttuuripäivä. Eri tuottajat olivat esittelemässä omia projektejaan ja lavalta kuului livemusiikkia. Seurasin pasuunatrion klassista soittoa ja sitä olisin kuunnellut pitempäänkin. Ammattimuusikot osasivat hommansa.

                                                                                                                
                                    Älä ota kesäkissaa, Emmi Kallio 2015

Hauska yksityiskohta oli, kun kävelykadulla - 220 000 asukkaan kaupungissa - törmäsin entisen ekaluokkalaiseni taiteeseen. Vuodet kuluvat nopsaan. Kiitos, Emmi, kissateoksesta ja lapsille pitämistäsi taidekursseista!

Kahvilassa oli hauska katsella ohi kulkevia ihmisiä ja shoppailuaikaa oli juuri tarpeeksi, siis muutama tunti.  En enää viitsi entiseen malliin vaellella kaupasta toiseen. Tavaraakin on kotona liian kanssa, samoin vaatteita. Sen sijaan oli kiva käydä syömässä yhdessä ystävänpäivälounas. Kiitos! :=)

Oikeita asioitakin hoitelin. Sain mukaani liput Semmareiden kevätkonserttiin toukokuulle ja muutaman tarpeellisen hankinnan tehtyä.

Kun tulin kotiin, toi naapurini minulle kauniin ystävänpäiväkimpun. Kiitos! Tuossa se ilostuttaa olohuoneen sohvapöydällä.

perjantai 12. helmikuuta 2016

Perjantaiolo


Nautinnollista: Perjantai ja koko viikonloppu edessä!

Viikko kiihtyi loppuaan kohden. Nukuin yhden yön huonosti ja eilen illalla selvittelin työjuttua vielä kymmenen aikaan illalla. Yöllä heräsin kolmen maissa rämähdykseen: Yksi tauluista oli tippunut seinältä. Onneksi ei mennyt lasi rikki. 

Tänään tuntui sitten olo valmiilta viikonlopun viettoon. Koulun jälkeen kiirehdin ompelijalle maksamaan kummitytön tanssiaisleningin lyhennyksen ja sieltä äidille. Kotiin tulin kaupan kautta. Huomasin matkalla, että päätä särki, joten kotona nappasin heti särkylääkkeen. En halunnut ottaa sitä riskiä, että onkin migreeniä.

Nukuin kunnon päiväunet ja sitten tekaisin kahvin kanssa laskiaispullat. Toiseen laitoin mansikkahilloa ja toiseen lakkahilloa. Kun päänsärkykin oli hellittänyt, niin maistuivat aika mukavilta!

Äsken soitin ystävälle, joka on ollut sairaalassa operaatiossa. Hän olikin jo kotona ja tuntui voivan hyvin. Hienoa, että leikkaus oli voiton puolella ja jokainen päivä tästä eteenpäin on jo toipumista.

Nyt vain oleilen ja nautin perjantaitunnelmasta ampumahiihtoa seuraten. Ihanaa vain olla tekemättä mitään!  No, ehkä vähän sukkaa kudon kuitenkin :=)

keskiviikko 10. helmikuuta 2016

Voihan mekko!


Viime päivät ovat kuluneet pienessä vipinässä lukion vanhojen tanssiaisten lähestyessä uhkaavasti. Nehän ovat ensi viikon loppupuolella.

Sunnuntaina täällä kummitädin luona silitettiin mekkoa, ja tänään oli ensimmäiset pukuharjoitukset. Koska mekko on majaillut luonani, askartelin eilen sille uuden pukupussin kolmesta tavallisesta. Piti saada niin suuri, että koko komeus vannehameineen mahtuu siihen kuljetuksen ajaksi suojaan räntä- ja vesisateelta. Onneksi "taksimies" sai puvun onnellisesti koululle. Vaikka matkaa oli vain muutama sata metriä, näin jo kauhukuvia puvusta pudonneena vesilätäkköön!

Ensimmäiset pukuharjoitukset olivat viisaasti näin ajoissa, sillä monella tytöllä pitää tehdä viime tipan korjauksia. Niin kummityttönikin mekolle kävi. Pituutta on kuitenkin liikaa ja tanssiminen oli hankalaa. Niinpä kummitäti hommasi heti huomiselle ajan samalta ompelijalta, joka jo marraskuussa pukua korjaili kantajalleen sopivaksi. Kummityttöni on pienen kokoinen, joten pituutta on usein liikaa. Mekkoa on sittenkin pakko lyhentää, vaikka ompelija ajatteli pituuden olevan ok. Tanssiessa vasta huomaa, miten puku oikeasti käyttäytyy.

Huomenna taas veden ja rännän keskellä hamosta kuljetellaan ympäri kaupunkia. Onneksi on hyvin askarreltu pukupussi! Ja kyllä helpotuksesta huokaisen, kun ensi viikon perjantai-ilta koittaa!

maanantai 8. helmikuuta 2016

Taivaan tuuliin


Illansuussa ajattelin käydä ostamassa postimerkkejä. Muistin yhtäkkiä, että puolen kuun maissa postimaksut muuttuvat, joten vähän säästää, jos ostaa ennen sitä postimerkkejä varastoon. Varsinkin kesällä on mukava kirjoitella ihan oikeita kortteja ja kirjeitä, ja toki niitä lähettelen ympäri vuoden. Postimerkillä varustettu vanhanaikaninen tervehdys päihittää mielestäni monin kerroin sähköiset kaimansa.

Ostin ison kasan postimerkkejä ja kun kotiin pääsin, huomasin kymmenen merkin rimpsun kadonneeksi koristani. Ihan varmasti olin ne sinne laittanut, mutta minne lie pudonneet. Omituista!

Puin ulkovaatteet uudelleen päälleni ja lähdin kävelemään "jälkiäni" takaisin kauppaan. Talomme nurkalla näin jo kaukaa kadun vesilätäkössä vaalean nauhan: Siellähän kadonneet merkkini lilluivat vedessä! Tuuli oli ne napannut avonaisesta koristani.

Nyt kuivattelen postimerkkejäni. Kyllä ne vielä käyttökelpoisia ovat, vaikkakin vähän kuprulla. 

sunnuntai 7. helmikuuta 2016

Yhteisvastuukeräys alkoi

Yhteisvastuu-sydän, nettiversio
Yhteisvastuukeräys 2016 alkoi tänään. Meillä seurakunnassa oli sanajumalanpalveluksessa partiolaiset avustamassa, joka sopi erittäin hyvin päivän teemaan.

Keräys kohdistuu tällä kertaa syrjäytymisuhan alla oleviin nuoriin. Kotimaassa apu kanavoidaan etsimällä nuoria partioharrastukseen. Myös Sisupartiotoiminta on kohteena. Sisupartiolaiset ovat aisti-, liikunta-  ja kehitysvammaisia lapsia ja nuoria. 

Ulkomainen kohde on Ugandassa, jossa tuetaan nuorten ammattikoulutusta ja toimeentuloa. Pakolaisleirille rakennetaan ammattikoulu, johon opiskelijaksi valitaan kaikkein heikoimmassa asemassa olevia nuoria. Avun vie perille Kirkon Ulkomaanapu.

Yhteisvastuukeräyksen suojelijana on presidentti Sauli Niinistö.

Nyt kaikki osallistumaan - joko kerääjänä tai lahjoittajana!

perjantai 5. helmikuuta 2016

Hyödyllistä, helppoa ja mukavaa

1121_19.jpg

Alkuviikosta minulta kysyttiin, ottaako taloyhtiömme jätefirman ilmaiseksi tarjoamat metallin ja lasinkeräysastiat. No, totta kai! Pitkään olen toivonut, että meilläkin jätteiden lajittelu siirtyisi uudelle tasolle, sillä nyt on ollut mahdollista vain paperin, pahvin ja biojätteen erottelu sekajätteestä.

Minulle annettiin tehtäväksi katsella, milloin uudet jäteastiat ilmestyvät pihapiiriin. Toimitus oli nopeaa, sillä  eilen huomasin niiden saapuneen. Soittelin huoltofirmaan ja pojat tulivatkin pian ne laittamaan paikoilleen. Sinne astiat saatiin kauniisti muiden kanssa samaan riviin.

Tänään vein metallinkeräysastiaan yhden purnukan. Siis olinkin ensimmäinen, joka sinne mitään laittoi. Huomenna pitää pudottaa lasiastiaankin jotain.   :>)

Todella mukavaa, että lasin ja metallin voi nyt viedä muiden roskien kanssa helposti oman taloyhtiön keräysastiaan eikä tarvitse enää raahata minnekään kauemmaksi. Luulisi sekajätteen määränkin hiukan vähenevän. Luonto kiittää!

keskiviikko 3. helmikuuta 2016

Talven riemuja

                  

Tällä viikolla on satanut muutamana päivänä hieman lunta. Kavala liukkaus on vähän helpottanut, kun nuoskalumi on tarttunut jäätikön päälle. Nyt uskaltaa jo rennommin kulkea ilman nastakenkiä, vaikka varovainen pitää olla edelleen.

Ostin ennen joulua kouluun uusia lumilapioita, sillä tarvitsimme niitä joulujuhlaesityksessä. Oikeastaan hankin ne tietenkin pihakäyttöön, mutta kun ei lunta ollut, ne löysivät ensin tiensä joulupukin pajaan. Nyt ne ovat kovassa kulutuksessa välituntileikeissä. (Tosin kuvassa ei näitä uusia lapioita vielä näy.)

Vaikka meillä on lunta ajankohtaan nähden tosi vähän, viime päivien lumisateet ja auraukset ovat tuoneet pihalle pieniä lumikasoja. Niissä nyt leikitään ja kaivetaan lapioiden kanssa päivät pitkät. Jalkapallokin on jäänyt toiseksi.

Nyt jännätään, saako kaupunki vedettyä ladut hiihtoa varten koulun viereiselle kentälle. Huomenna tiedetään enemmän. Olisi niin kiva, jos lapset pääsisivät ensi viikon liikuntatunneilla hiihtämään ensi kerran tänä lukukautena. Saa nähdä.

tiistai 2. helmikuuta 2016

Surullisia lehtiuutisia

Aamulla herättyäni harmittelin pitkää edessäolevaa työpäivää. Normaalin opetuksen lisäksi olisi iltapäivällä vielä kolme tuntia opetussuunnitelman tekoa. Siksi päätinkin syödä harvinaisen ihanan aamupalan: kasvistäytteinen ohukainen, jonka olin saanut ystävältäni. Onhan totta: "Hyvä ruoka - parempi mieli!"

Lehteä lukiessani meinasi kuitenkin herkullinen aamupala takertua kurkkuun. Aamulehti kirjoitti:

"Raiskattu tyttö raiskattiin taas Intiassa"

"Puoluejohtaja haluaa Saksan rajalla aseet esiin"

Voi ei! Mihin tämä maailma on menossa? Kärsimystä ja sortoa, kipua ja tuskaa aiheutamme toisillemme. Miksi emme voi elää rauhassa? Eikö ihmiskunta opi mitään historiansa aikana?

Ei nähtävästi...

maanantai 1. helmikuuta 2016

Tervehdyksiä Japanista


Tänään sain kaksi tervehdystä Japanista. Aika hauskaa, että osuivat samalle päivälle.

Ystäväni tytär oli vuoden vaihteen tienoilla useita viikkoja maapallon toisella puolella. Nyt hän on ollut jo toista viikkoa koti-Suomessa, mutta kortti tuli vasta tänään. Illalla luin myös toisen, kiertoteitä tulleen terveisen Japanista.

Osaan yhden laulun tämän maan kielellä: Sakura, sakura... Pienenä tyttönä myös väriteltiin samannimisillä liiduilla. 

Kirsikankukkia voisin lähteäkin katselemaan, sillä alan saada tarpeekseni tästä talvesta! Onneksi edes pitkänpitkästä tammikuusta päästiin eroon.