maanantai 30. marraskuuta 2015

Tylliä tulvii


No, nyt se mokoman vanhojentanssiaispuku on minulla säilytyksessä! Kylmän viileästi sisareni perheessä päätettiin, että tilaa vievä luomus odottaa tätilässä helmikuun h-hetkeen. Heille ei kuulemma mitenkään mahdu.

Tänne se sitten raahattiin! Kuvassa oleva aluspuku vanteineen ja hörhelöineen vie niin paljon tilaa, että olohuoneen jatkona oleva alkovi on nyt tälle komeudelle varattu. Kattolampun koukussa se riippuu ja toivottavasti myös pysyy siellä. Tilassa on piano, joten ehkä tänä jouluna soitetaan enemmän harmoonilla. Liukuovien takana pussilakanan sisällä suojassa hörhelöluomus toivottavasti selviää odotusajasta.

Ei ihme, että ompelijalla oli kiire saada puku takaisin omistajalleen, sillä niin paljon tilaa se vie. (Huokaus!)

sunnuntai 29. marraskuuta 2015

Lumituhot

                 

Adventtimessun ja lähetystorin hyvien torttukahvien jälkeen lähdin käymään mökillä. Viikon takainen lumimyräkkä oli tuoreessa muistissa ja vaikka lumet ovat lähes sulaneet, ajattelin käydä katsomassa tuhoja. 

Mökkitiellemme sekä vieressä olevalle sähkölinjalle oli kaatunut runsaasti puita, jotka oli hätäisesti raivattu syrjään. Tarkkana sai ajaa väistellen tien reunassa olevia puiden runkoja ja latvuksia. Olipa yhdessä kohtaa puu nojallaan tien ylitse ja varovasti ajaen mahduin autoineni alitse.

Meidän tiellekin oli puita kaatunut, mutta sisareni perhe ne eilen raivasi pois, kun kävivät veneensä viemässä mökille talviteloille. Minun tehtäväksi jäi merkitä viemärikaivon kansi, jotta auraaja ei sen päälle traktorilla aja. Haravoin samalla narsissi- ja krookuspenkit lehdistä puhtaiksi.

Maisema oli harmaa ja syksyinen, ilma kolea. Valo ei riittänyt kännykkäkuvaukseen, ja hiljaisuus oli hiiskumaton. Mökkijärvi jo nukkui talviunta.

Adventin kynttilät valaisevat...

perjantai 27. marraskuuta 2015

Joulukadun avajaiset

                    

Meillä juhlittiin tänään töissä adventtia koululaiskirkossa. Luokkamme oli avustamassa. Luimme tekstejä, runoilimme, lauloimme ja sytytimme adventtikynttilät. Oli todella mukava ja lämminhenkinen kirkkohetki, jossa pikkuoppilaat hoitivat oman osuutensa hienosti.

Illalla avattiin kaupunkimme joulukatu. Valot syttyivät, myyntipöytiä oli kadun varsilla, joulupukkikin oli tullut tervehtimään ja kaiken kruunasi ilotulitus.

Minä kävelin kadun päästä päähän ja lopuksi astelin kutsuvaa soihtukujaa pitkin avoimesta kirkon ovesta sisään. Kirkossa soi joululaulut ja alttarin ääreen oli tehty kaunis pipariseimi. Se oli koristeltu oikeilla ruusuilla ja niiden terälehdillä. Todella kaunis! Kirkko oli tunnelmallisen hämärä, ihmisiä tuli ja meni. Osa istui penkkiin hetkeksi hiljentymään ja kuuntelemaan, jotkut välillä lauloivatkin. Nautin tunnelmasta, kun sai rauhoittua päivän kiireistä.

Mukavaa, kun joulunaika alkaa.

keskiviikko 25. marraskuuta 2015

Jouluvalot


Puhtaan valkoiset hanget ovat kahdessa päivässä muuttuneet nuoskalumeksi ja hupenevat usean lämpöasteen vaikutuksesta. Jopa kuutta astetta on luvattu perjantaille, joten kohta ei lumesta ole tietoakaan adventin alkaessa.

Sisustusvaloja laittelin muutamat jo marraskuun puolessa välissä, ja tänään olen viritellyt jouluvaloja. Ihan mukavaa puuhaa. Jotenkin ei vaan vielä tunnu siltä, että joulukuu alkaa, vaikka käsillähän se on jo tuossa tuokiossa.

Koulussa sytytämme perjantaina adventtikynttelikössä ensimmäisen kynttilän, ja juhlistamme joulun ajan aloitusta kirkkohetkellä, jossa luokkamme on ohjelmavastuussa. Mukavaa puuhaa valmistella adventtikirkkoa yhdessä oppilaiden kanssa.

"Jouluihmiselle" ihana ajanjakso alkamassa!

tiistai 24. marraskuuta 2015

Ehdinpäs!

                 

Koulumme pihapiirissä on pieni rakennus, jonka ohitse kävelimme tänään taidenäyttelyyn mennessämme. Ihmettelimme oppilaiden kanssa, kuinka katolta valahtanut lumi pysyi riippuessaan paikoillaan. Olipa jännän näköinen. Puhuimme myös siitä, kuinka tärkeää on pysyä kaukana tämän kaltaisista vaaran paikoista. Katolta putoava lumi voi saada pahaa jälkeä aikaiseksi alle jäävälle ihmiselle.

Päätin koululle palatessamme käydä ottamassa kuvan tästä riippuvasta kattolumesta. Kun pääsin paikalle, oli sinne tulossa myös traktori pudottamaan lunta. Kahlasin umpihankea pitkin nopeasti kuvausetäisyydelle kilpaa lähestyvän traktorin ja sain kuin sainkin riippuvan lumen ikuistettua, ennen kuin miehet iskivät koneineen sen kimppuun.

Lumi tekee hienoja taideteoksia - joskus myös vaarallisia!

maanantai 23. marraskuuta 2015

13 astetta


Palatessani tänään töihin viikonlopun lumimyräkän jälkeen totesin ensi töikseni, että koulurakennuksessamme oli vain 13 astetta sisällä lämmintä. Patterit olivat kylmät ja opettajien huone monistustiloineen oli se kaikkein viilein paikka. Jätin talvikengät jalkaan, puin paksun villatakin ylleni ja ryhdyin soittelemaan laitosmiehille.

Aamupäivän aikana selvisi, että lämmönvaihtimessa oli vikaa. Liekö jotenkin pompannut :>) pois päältä sähkökatkon aikana. Tiedä häntä, kun en ole oikein asiantuntija näissä teknisissä jutuissa. Klo 11 aikaan alkoivat patterit lämmitä, mutta tilat olivat viileitä vielä iltapäivälläkin.

Hyvin me pärjäsimme luokissa, vaikka hieman kylmä olikin. Oppilaat lämmittivät huonetta olemassaolollaan eikä kukaan halunnut takkia päälleen, vaikka sen olisi voinut hakea. Oikeastaan enemmän huolta aiheutti lumileikeissä kastuneet sukat, joten kuivauskaappi oli ahkerassa käytössä.

Sen verran oli viileä olo kotonakin päivän jäljiltä, että villasukat ja -takin puin päälleni illalla. Huomenna pitää laittaa lämpimiä vaatteita, sillä minulla on välituntivalvontoja. Eiköhän kuitenkin koulutalossa sisällä ole jo normaali lämpötila.

sunnuntai 22. marraskuuta 2015

Vieläkin sekaisin


Illan sininen hetki ennen auringon laskua...

Johan on ollut viikonloppu! Ihminen suunnittelee, mutta luonto toteuttaa ihan muuta. Tällä kertaa 40 cm lunta kahdessa vuorokaudessa! Ei ole meillä ennen tällaista sähköongelmaa koettu, vaikka lunta on joskus tullut suuriakin määriä. Onneksi enää ei sada,

Lumimyräkän katkomia sähköjä korjataan edelleen ja varmasti vielä koko ensi viikon. Kaupungissamme on yhä alueita, joissa sähköt on poikki. Jäähallin ottelut on peruutettu, kun jää on pehmennyt, ja eilen oli taidemuseo kiinni. Naapurikunta pimeni täysin, ja vanhuksia on jouduttu evakuoimaan generaattorin varassa kitkuttelevaan vanhainkotiin. Joillain perheillä meidänkin kaupungissa on viikonloppu sujunut perjantai-illasta tähän iltaan kynttilän valossa, pakastin sulana ja huoneet viileinä, jos ei ole tulisijaa. Matkapuhelinverkot eivät toimi kaikilla alueilla ja hätäpuhelutkin tökkivät. Kurjalta tuntuu. Olen kiitollinen, että meillä säilyi sähköt koko ajan, vaikka valot pahaenteisesti välkkyivät kaksi päivää. 

Tänään aamuni alkoi puuron keitolla, kun sisareni perheen evakkolaiset tekivät lähtöä lentopalloturnaukseen. Kannettiin kanttiinin ruokatavarat jääkaapistani autoon. Lentopalloilijan kotona oli yön aikana onneksi tullut sähköt.

Minä lähdin messuun ja srk:n vapaaehtoisten kiitoslounaalle. Saarna oli tavallisuudesta poiketen draamaa ja ruoaksi saimme maistuvaa lihakeittoa sekä hyvät kahvit kääretortun kera jälkiruoaksi. (Torttu oli kyllä melkein kuin täytekakkua!)

Ehdin vielä lentopallopeliä katsomaan hetkeksi. Samalla vein aamulla unohtuneita tavaroita pussillisen omistajilleen.  Ei tarvinnut huutokauppaa pitää! ;>)

Huomenna palataan arkeen. Mahtaa olla koululaisilla mielenkiintoisia tarinoita kerrottavana viikonlopun vietosta.

lauantai 21. marraskuuta 2015

Kuin postikortista


Tältä näyttää meillä! Eilinen, yö ja tämä päivä on ollut lähes jatkuvaa lumisadetta. Kuusi ikkunan takana on kuin suittu: Oksat roikkuvat lumitaakan painosta. Märkää ja painavaa lunta on tullut 20-30 cm, ehkä enemmänkin.


Minulla ja äidillä on onneksi sähköt, mutta sisareni perheellä ei. Yöllä meni heiltä poikki ja yli 12 tuntia ovat olleet ilman. Elintarvikkeita on roudattu minulle ja pihalle. Pikku Samppa oli yöllä herätessään pelännyt säkkipimeyttä.


Päiväkävelyllä huomasin, että lähes kaikista puista oli pudonnut joku iso oksa maahan. Viereisestä puistostakin rysähti silmieni edessä yksi. Aikamoinen siivoaminen puistopuolella tämän lumimyräkän jälkeen, ja koko ajan sataa lisää, varmaan vielä huomennakin.

Junat eivät kulje, autoja on kiinni pöykyissä, peräänajoja ja tieltä suistumisia. Rytinällä alkaa tämä talvi, ja kai se taas yllätti meidät ;=)

perjantai 20. marraskuuta 2015

Ensilumi


... siis räntää!

Koko päivän on meillä satanut märkää räntää. Ensilumi! Luulin, että se sulaa pois, mutta kyllä sitä nyt on maassa ihan kunnolla. Jopa niin paljon, että puita on kaatunut teille ja sähköt ovat räpsyneet koko illan. Koneella olen tehnyt vauhdikkaasti kokousmuistiota ja muita töitä ennen mahdollista sähkökatkoa.

Sisareni perhe on ollut autolla liikkeellä ja soittelivat tielle kaatuneista puista. Onneksi on autoilijoita, joilla on ollut moottorisaha mukana ja varmasti myös metsureita on kutsuttu paikalle auttamaan. Sisareni autossa on talvirenkaat alla ja toivottavasti myös kaikilla muilla matkalaisilla.

Juniakin on hyytynyt, joka ei tietenkään ole yllätys. VR on aina vaikeuksissa lumisateissa, kuten muistetaan edellisistä talvista.

Äidille varmuuden vuoksi soitin. Hän oli jo sängyssä, joten mahdollinen sähkökatkos ei haittaa. Saankohan vielä viettää myöhäisiltaa tunnelmallisesti kynttilöiden valossa?

torstai 19. marraskuuta 2015

Kaikenlaista siivottavaa


Iltapäivällä vietiin auto huoltoon, sillä ohjauskulmat (?) piti säätää uudelleen. Kesärenkaat olivat vähän kuluneet siihen malliin, että jotain oli pielessä. Näin kerrottiin rengasliikkeessä.

No, taisi olla turha käynti. Huoltomies antoi ymmärtää, ettei säädettävää ollut kuin hitusen, sillä vanhat renkaat saattavat muutenkin kulua samalla lailla. Ajoin kesärenkaat lähes loppuun ja keväällä pitää ostaa uudet. Oli niin tai näin, asia on hoidettu.

Leppoisan kahvihetken ja lepäilyn jälkeen sain illalla päähäni siivota. Kyllä olenkin tyytyväinen, kun ei tarvitse viikonloppuna sitä tehdä. Vähän arvoin itseni kanssa, siivoanko nyt vai myöhemmin. Oikein valitsin ;=) 

Siivoamisen jälkeen palkitsin itseni hedelmällä. Tiedätkö mikä?

keskiviikko 18. marraskuuta 2015

Kakkuja ja tonttuja

         
Ihanaa suklaakakkua! Töissä välituntiyllätyksenä oli 60-vuotiskahvit ja kun juhlittava oli herkkujen tekijänä ammattilainen, oli makunautinto taattu. Enemmän kuin hyvää oli! 

Töistä kiirehdin toisen työtoverin kutsumana hänen äitinsä Tonttulaan. Vanhan piharakennuksen kaksi kammaria oli täynnä tonttuja. Hämärä joulutunnelma kynttilöineen oli ihastuttava ja 80 tonttua sekä lukemattomat sisustukseen liittyvät yksityiskohdat sisälsivät liikaakin katsottavaa. Eipä ensimmäisellä kerralla pystynyt kaikkea edes huomaamaan. Kaiken kruunasi joulupuuro rusinasopalla sekä kahvit juuri leivotuilla pullilla. 

Niin, joulu tulee... En ole oikein sisäistänyt, että ensimmäinen adventti on jo puolentoista viikon päästä, vaikka koulussa jo joulujuhlaohjelmaa ynnä adventtiaskarteluja teemme. Syksy on kulunut hujauksessa!

maanantai 16. marraskuuta 2015

Tylliä ja sifonkia

                     

Sain olla tänään kummitytön taksinkuljettajana, kun hän vei vanhojen tanssiaispukuaan ompelijalle. Parempi olla ajoissa, vaikka helmikuun loppuun tuntuu olevan vielä runsaasti aikaa.

Vesisadetta ja kuraa... Saatiin olla tarkkoja, ettei sotkettu helmoja. Hyvin onnistuttiin ja huokaisin helpotuksesta, kun olimme saaneet koko komeuden ompelijan silmien alle.

Pukua piti hieman korjata kantajalleen sopivaksi. Hyvin se istui nytkin, mutta pieniä muutoksia piti tehdä, mm. pienentää aluspuvun vannekokoa ja lisätä neppareita sekä hiukan lyhentää helmaa.

Kummityttö oli niin kaunis puku päällään jo tänään.Voin vain kuvitella, miten vanhojen päivänä kampauksen ja meikin jälkeen kummitäti on aivan mykkänä ihastuksesta! Ilolla sitä päivää odottelen...

sunnuntai 15. marraskuuta 2015

Pikkupojan seurassa


Pariisin järkyttävien uutisten keskellä on ollut lohdullista saada viettää viikonloppuna aikaa 4-vuotiaan seurassa. 

Lauantaina kävimme mummia katsomassa ja Samppa oli oppinut sitten viime näkemän uuden sanan: vanhus. Hän kyseli, oliko mummi vanhus ja saatuaan myönteisen vastauksen kertoili vanhusten käyttävän rollaattoria ja joskus vaippoja. "Minä en käytä vaippoja, kun olen jo iso poika!"

Mummi luki hänelle monta Miina ja Manu -kirjaa ja oli mukava kuunnella, miten vanha opettaja muistisairaudesta huolimatta luki satuja eläytyen kuin luokassa konsanaan. Ja lapsenlapsi lumoutuneena hiiren hiljaa kuunteli!

Ajaessamme kynttilöitä viemään vaarin haudalle poika tokaisi minulle nauraen: "Sinä olet myös vanhus!" Kun vähän kieltelin, hän kikattaen totesi: "Äiti ei ole eikä isi, mutta sinä kyllä olet! Et ihan niin paljon kuin mummi." Siihen minun oli tyytyminen! Lasten suusta totuuden torvi toitottaa ;>D

"Vanhus-elämääni" on tänään kuulunut rauhallisen aamun jälkeen messu, äidin puolesta Kelan papereiden täyttöä, päiväunet ja iltapäivä rakkaan ystävän seurassa. Sukankudinkin on edistynyt ja vielä aion katsella televisiosta Silta-dekkarisarjan jakson. Rikosetsivä Saga on varsin kiehtova päähenkilö, varsinkin autismin kirjoon viittaavan persoonallisuutensa vuoksi. (Niistä murhista en niin välittäisi!)

Hyvää alkavaa viikkoa!

lauantai 14. marraskuuta 2015

Pariisi


Kun pahan valta kasvaa ympärillä,
vahvista ääni toisen maailman,
niin että uuden virren sävelillä
kuulemme kansasi jo laulavan.

Hyvyyden voiman uskollinen suoja
piirittää meitä, kuinka käyneekin.
Illasta aamuun kanssamme on Luoja.
Häneltä saamme huomispäivänkin.

                                                                                (virsi 600)

perjantai 13. marraskuuta 2015

Lapiot


Lunta ei ole mailla eikä halmeilla, mutta minä iltakävelyn yhteydessä raahasin kaupasta 14 lasten lumilapiota. Mahtoi olla hauska näky!

Koulumme lumilapiot ovat vähissä. Sain aikaiseksi hoitaa asian kuntoon, vaikka se ei vielä olekaan ajankohtaista. Käytämme näitä ensin joulujuhlaohjelmassamme ja sitten joutavat pihalle. Juhlaan saakka pärjätään vanhoilla.

- * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - * - *

Ihanaa, että viikonloppu on alkanut. Viikko sisälsi taloyhtiöiden ja äidin asioiden hoitoa, arviointikeskusteluja iltaisin koululla sekä kaiken näköisiä työhärdellejä. Tuntuu hyvältä, kun edessä on täysin vapaa viikonloppu, jolloin voi tehdä, mitä huvittaa. Nukkua!!!

Pöydällä ilahduttaa saamani kukkakimppu, lyhdyssä palaa kynttilä, olo on väsyneen raukea. Kömmin yöpuulle!

keskiviikko 11. marraskuuta 2015

Tyky-ilta

                                                                                             (Jaakobin taivaallinen veri,
                                                                                              kuva: Serlachius-museo
                                                                                              Gösta)
Tyky-iltapäivä pidettiin eilen museossa. Saimme tutustua upeaan Anselm Kieferin näyttelyyn, jonka valtavan kokoiset teokset tekivät vaikutuksen - ainakin minuun.

Ensimmäisen kerran Suomessa näin laajasti esitellyt Kieferin monikerroksiset työt mykistivät. Taiteilija käyttää lähtökohtana historiaa, mytologiaa ja kirjallisuutta käsitellen erilaisia käännekohtia, erityisesti vaiettuja asioita sekä kipupisteitä. 

Työt olivat valtavan kookkaita, osa myös hyvin raskaita. Reliefimäisyys, sementin, lyijyn, piikkilangan, mutta toisaalta myös kasvien, hiekan ja tuhkan käyttö, tekevät teoksista hyvin mielenkiintoisia.

 Minua puhutteli erityisesti värimaailma, sen harmaan, mustan, valkoisen ja ruskean eri sävyt. Näin ensin vain ihanat, elävät väripinnat, vasta myöhemmin yksityiskohdat, jolloin tunnelma jonkin verran muuttui. Joka tapauksessa teoksissa riittäisi sulattelemista, vaikka niitä katselisi monen monituista kertaa.

Oli myös mielenkiintoista osallistua opastukseen, jolloin töistä sai paljon enemmän irti. Olinkin aiemmin käynyt ne ihan vain omin päin katsomassa. Lopuksi söimme päivällisen museon ravintolassa, joten saimme tuhdin annoksen kulinaristista nautintoa myös. 

Oikein mielenkiintoinen tyky-ilta. "Näist mie tykkään!"

maanantai 9. marraskuuta 2015

...jos vain pelaisi!

                                         Click to view

Voi ei! Luulin tekeväni illalla töissä nopeasti erään tulostusjutun, mutta mitä vielä! Väritulostin, jonka pulmista reklamoin jo viikkoja sitten, ei toiminut nytkään, joten jouduin turvautumaan liimaa-leikkaa -systeemiin, Luulin selviäväni puolessa tunnissa suunnittelemistani töistä, nyt vierähti kolminkertainen aika!

Helpointa olisi tulostaa suoraan kopiokoneelle. Meillä on uusi sellainen, mutta kukaan ei ole vielä ehtinyt sitä kytkeä niin, että tietokoneilta voisi sinne suoraan tulostaa. Kaikki on niin vahvojen suojauksien takana, että itse ei voi tehdä mitään. Odottelemme... Kuinkahan kauan?

Tietotekniikka on todella mukavaa, kun se toimii. Tänään sain niin tarpeekseni tökkivistä laitteista! Lopuksi kaiken tuhertamisen kruunasi vielä mailakasa, jota olen yrittänyt paimentaa oikeaan paikkaan huonolla menestyksellä. Se rösähti lattialle vieden mennessään laatikon, joka sisälsi kyniä, nuppineuloja, nastoja, klemmareita ym. Kaikki sikin sokin lattialle!

No, jospa huomenna sujuisi paremmin!

sunnuntai 8. marraskuuta 2015

Isänpäivänä


Eilen illalla laittelin muutamat sisustusvalot paikoilleen. Harmaa tihkusade, paljaat puut, pimeys... Kyllä nyt on se kunnon syksy alkanut. Tuntuu mukavammalta, kun iltaisin voi sytytellä valoja ja kynttilöitä tunnelmaa luomaan. Parvekkeella palaakin lähes joka ilta lyhty.


Isänpäivää juhlistettiin tänään hyvällä lounaalla, johon oli rakkaudella ja taidolla valmistettu naudasta palapaistin tapaista. Hmmm... Tässä näkee minun kokkaustaitoni, kun en oikein osaa nimetä, mitä se oli. Taivaallisen hyvää kumminkin! Tilkka tarkkaan valittua punaviiniä kruunasi aterian, jonka jälkiruokana vielä syötiin hedelmäsalaattia. Kylläinen olo ollutkin koko lopun illan!

Onnea kaikille isille! Omaani ikävöiden kiitollisuudella muistelen... Hän olisi nyt 82-vuotias, jos eläisi.

lauantai 7. marraskuuta 2015

Lentopalloa



Yökyläläisen kanssa lähdettiin aamupalan jälkeen katsomaan isonsiskon lentopalloturnausta. Ajattelin, että vähän aikaa siellä seurailemme, mutta mitä vielä! Pikkuveli jaksoi katsella pari tuntia, joten näimme yhden pelin ihan kokonaan alusta loppuun. 


Oli hauska katsella, miten 4-vuotias ei ole hetkeäkään paikoillaan. No, oikeastaan oli, mutta kiehnäsi sylissäni, mönki jaloissani, keikkui penkillä, roikkui polvillani... Siis koko ajan puuhasi jotain! Ainut hetki, jolloin oli aloillaan, liittyi karkkipäivän suklaapatukan syöntiin. Silloin poika istui suklaasta lumoutuneena nautiskellen sylissäni.

Olin aika ihmeissäni, että poika jaksoi olla "paikoillaan" noinkin pitkän ajan. Kotona sitten ruokailun jälkeen purki energiaansa esitellen  yhdellä jalalla hyppimisen taitoja ;>D

Päivä kului nopeasti ja illalla isä tuli hakemaan yökyläläisen kotiin. Minä lähdin äitiäni katsomaan ja samalla reissulla vein isän haudalle kynttilöitä vesisateessa. Nyt taitaa aurinkoinen syyssää vaihtua syksyn sateisiin.

Olo on aika vetämätön. Hauskaa on ollut, mutta pikkumiehen seura taisi viedä minusta parhaimman terän!

perjantai 6. marraskuuta 2015

Yökylässä

                      

Illalla sain pikkumiehen yökylään. Pelasimme ensin Kanin loikka - nimistä peliä, jossa kanit yrittävät päästä porkkanaa syömään, mutta lankeavat välillä kuoppiin. Peli tuntui tutulta, kun aamun lehdestä aina lueskelen sarjakuvaa Hookaksoo ja Heinäpää. Siinä minua huvittaa erityisesti pupujen kekseliäät keinot varastaa lumiukolta nenä toinen toistaan hassummilla jekuilla.

En tiennyt tuon taivaallista pelistä, mutta hyvin nelivuotias säännöt selitti, kun ohjeet olivat jääneet kotiin. Minulla oli hyvä tuuri, sillä voitin! Pelasin keltaisilla kaneilla ja Sampan vaaleansinisen kanit lankesivat kaikki kuoppiin. Kuinkahan käy huomenna?

                     

Saunaa odotellessa rakennettiin hurjalle vihreälle jättiläiselle linna, jonka ovea vahtivat siniset vartijat. Rekka ja moottorikelkka yrittävät tuhota linnan ja kaivinkone auttaa. Hurjat leikit siis menossa, vähän erilaiset kuin aikoinaan isosiskojen kanssa. Pojat ovat poikia! ;>)

Kohta lähdetään saunaan!

tiistai 3. marraskuuta 2015

Viimeinen lomapäivä

             

Viimeisen sairauslomapäivän kunniaksi sää oli mitä ihanin, aurinkoista ja lämmintä. Ei yhtään tunnu marraskuulta!

Päivä oli mukava. Aamukahvit tuoreella munkilla ei kuulu yleensä tapoihin, mutta nyt siihen sorruttiin erikoispäivän kunniaksi. Kävelylenkki puutalokaupunginosassa kauniita rakennuksia ihaillen ja käynti isovanhempien haudalla, jonne harvemmin pääsen, olivat päivän erikoisia asioita. Lisäksi ruoka oli oivallista: kahdenlaista pihviä juureksilla, maut kohdallaan ja sormisuolalla viimeisteltynä.

Liekö hyvä ruoka vai mikä, mutta illansuussa olin ihan poikki. Piti nukkua vähän, että pääsi taas tolpilleen. 

Kävin myöhemmin koululla hakemassa sijaisen terveiset ja koepinkan, jonka vielä kotona korjasinkin. Nyt on paremmin kartalla, kun huomenna töihin lähden.

Jalka on parantunut tosi hyvin. Kipeä se ei ole ollutkaan ja toimenpiteestä johtuneet suuret mustelmat alkavat jo painua pois. Varmasti töissä pärjään hyvin, kunhan vieläkin muistan välttää paikallaan seisomista. 

Kiva huomenna tavata oppilaat!

maanantai 2. marraskuuta 2015

Leikitäänkö?


Eilen sain puuhailla hauskoja juttuja koko iltapäivän: leikkiä pehmoeläimillä, muovailla, rakentaa torneja palikoista, lukea kirjoja, syödä herkkuja, kuunnella ja kertoa hauskoja juttuja...

Perjantaina saan pikkumiehen luokseni uudelleen, tällä kertaa yökylään ja samalla pitää myös saunoa. Ehkä käydään myös isoa siskoa kannustamassa lentopallopeleissä. Jo kesällä hän suunnitteli tätä retkeä ja nyt se saadaan vihdoin toteutettua. Täti tuskin malttaa odottaa ;>)