sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Joulukonserttien avaus

                             

Tänään oli vuorossa ensimmäinen joulukonsertti. Cantare-kuoro lauloi ihan kelpo ohjelmiston tunnettuja jä vähemmän tunnettuja joululauluja. Minulle uusia olivat Rautavaaran Joulun virsi sekä Hintikan Jääkiteet ruudussa. Muutama muukin oudompi laulu löytyi ohjelmistosta.

Tästä alkaa joulukonserttien sarja, jossa jokaiselle on tarjolla jotakin, myös pienimmissä kylissä ja kaupungeissa. Olen joskus ajatellut tulevani hulluksi kaikista ihanista suurten kaupunkien konserteista, joten on onni, että asuu täällä pikkukaupungin helmassa. Täälläkin on konserteissa runsas tarjonta näin joulun alla.

Tänään lauloimme oman kuoron kanssa adventin messussa. Nuorimmille kummilapsille laitoin menemään adventtikalenterit - sori, vähän myöhässä. Seurakunnan adventtiajan myyjäiskahvila avattiin ja sieltä löysin söpöt lampaat Lapin kivien seuraksi olohuoneen ruokapöydän asetelmaan. Joululaulut ovat soineet myös cd:ltä. Tuntuu adventilta!

lauantai 29. marraskuuta 2014

Luontoretkellä


Iltapäivä on tänään vietetty ulkoilmassa. Kävelyä metsässä, korvessa, kaukana sivistyksestä. Kauniita ranta- ja metsämaisemia oli ympärillä ja sääkin ihan mukava, kun ei satanut eikä ollut kylmä.


Ulkona olo ja hyvä ruoka ilmeisesti sai aikaiseksi täydellisen vetämättömyyden illalla. Nukahdin sohvalle iltauutisia odotellessa enkä muuta ole saanut aikaiseksi kuin mökkikirjan päivityksen ajan tasalle. Mutta eipä sitä olisi mitään tarvinnutkaan tehdä... Välillä kiva vain olla!

perjantai 28. marraskuuta 2014

Täydellinen perjantai-ilta


Päivällä olin lasten kanssa adventtikirkossa laulamassa Hoosiannaa ja sytyttämässä kynttilöitä. Ihan tuntui siltä, että joulun aika on alkamassa.

Äidillä vierailun jälkeen tulin kotiin ja tuntui niin hyvältä aloittaa viikonloppu työntäyteisen viikon jälkeen. Herkkuja, kävelylenkki, joulumusiikkia, keskusteluja, kynttilöitä... Niin täydellistä, niin tunnelmallista, niin adventin oloista. Mieli on iloinen ja lepääntynyt!

keskiviikko 26. marraskuuta 2014

Hämärää

                             

Nyt on menossa pimein aika vuodesta. Tänäänkin lähdin töihin hämärässä ja palasin kotiin iltapäivällä pimeyden jo hiipiessä nurkkiin. Heijastin on kova sana ulkona, kirkasvalolamppu aamuisin sisällä.

Olen ryhtynyt napsimaan D- ja B-vitamiinia suurempina annoksina, hellimään itseäni jollain kivalla asialla joka päivä, yleensä pikkiriikkiset päiväunet, sekä antamaan itselleni aikaa vain olla. Ei tarvitse olla niin tehokas koko ajan eikä mielialankaan ole pakko hipoa taivaita jatkuvasti. 

Ihailen niitä, joihin tämän hetken pimeys ei vaikuta mitenkään. Minä en heihin kuulu. Kun aurinkoa ei näy viikkokausiin, tuntuu kuin omat akutkin vähitellen tyhjenisivät. Ei haittaa kuitenkaan, sillä pääasia on, että tulee oman olonsa kanssa toimeen. Minä tunnen itseni hyvinkin tasapainoiseksi näillä pikku tempuilla. Päivät ovat mukavia, varsinkin nyt adventtiajan alkaessa.

Ei haittaa... mikään tällä hetkellä!

tiistai 25. marraskuuta 2014

Paimenten lähtö

                              

Luokkamme joulujuhlaohjelma on evankeliumi, ihan vanhaan tapaan. Se on mukava juttu paitsi roolivaatteiden rahtaus. Pikkukoulullamme ei ole näytelmävaatteita, vaan käytämme yhteisiä parin kilometrin päässä sijaitsevan pääkoulumme kanssa. Ope siis hakee roinat juhlaamme varten ja vie myöhemmin takaisin.

Eilen oli roudauspäivä. Näin jo melkein painajaista siitä, miten mikään ripale ei ole paikoillaan / on rikki / on kadoksissa! Iloisesti yllätyin näytelmävaraston siisteydestä ja hyvästä järjestyksestä. Kaiken lisäksi haluamani tavarat löytyivät, jee!

                             

Ainut, mikä taas kerran aiheutti harmaita hiuksia, oli paimenten sauvat. Niiden kippurat päät takertuivat tietenkin ovenkahvoihin ja autossa juuri ja juuri sain ne sijoiteltua niin, että vaihteita pystyi käyttämään. Ainut puuttuva asia on seimi. Sen kun vielä isosta talosta jostain nurkasta löytäisin.

Tänään olivat luokkamme paimenet jo sauvat tanassa matkalla Beetlehemiin. Vähän oli tiestä epätietoisuutta sekä siitä, kuka joukkoa johtaa. Ehkä matkan edetessä nämäkin pienet murheet iloksi muuttuvat!  ;=)

maanantai 24. marraskuuta 2014

Retkellä mökillä


Viikonloppuna puin vaatteita päälle kuin naparetkelle ja lähdin mökille. Sisällä oli pakkasen puolella, ulkona vähän lämpimämpää. Rannassa ei ollut jäätä, mutta lumen rippeita oli siellä täällä.

Yhtään ei tullut kylmä, kun päällä oli tulipalopakkaselle paremmin sopiva vaatetus. Paistettiin takassa makkaraa ja juotiin termarista kahvit. Kaikki maistui tietenkin niin erityisen hyvältä! ;=) Otin mukaan kaupunkiin mökkikirjan ja tarkistin vielä, ettei mihinkään ollut unohtunut vettä.

Hämärä laskeutui nopeasti ja hiljaisuus oli ympärillä. Ainut, mikä rikkoi liikkumattomuuden, oli tuntematon, suuri lintuparvi. Se lensi lähempänä vastarantaa ja perässä tuli kaksi muuta parvea. Lintuja oli siis yhteensä varmaan sata. Olivat varmaan vesilintujen sukua, mutta me emme lajia tunnistaneet.

Marraskuun tunnelma mökillä on merkillinen: uinuva, odottava...

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Semmareiden lauantai-ilta


Lauantai-illan sain viettää Seminaarin mieslaulajien konsertissa Tampere-talossa. Juhlakunnossa, 25-vuotiskonsertti oli viihdyttävää Semmarituotantoa täynnä oleva ilta sisältäen aikamoisella tykityksellä miesenergiaa. Uusia laulujakin konserttiin mahtui ja erityisesti pidin kappaleesta Onnellinen. Mukaani lähti myös viimeisin levy.

Semmareiden konsertit tuovat aina hyvän mielen, niin nytkin. Leppeässä kesäillassa heitä viimeeksi heinäkuussa kuuntelin, mutta kivaa oli taas. Ehkä olisin kaivannut mukaan jonkun rauhallisen kappaleen ilman show-meininkiä, mutta näinkin konsertti istui lauantai-iltaan oikein hyvin. Ihmiset ovat tulleet viihtymään taatun laadun äärelle ja sitähän se sai! Kiva on katsella ja kuunnella, kun tietää illan soljuvan varmasti, musiikin osalta korkeatasoisesti ja hallitusti eteenpäin.

Life is a highway!

perjantai 21. marraskuuta 2014

Joulukadun avajaiset


Meillä vietettiin tänään joulukadun avajaisia ilotulituksineen päivineen. Kummallista! En ole vielä oikein niin pitkällä omassa ajatusmaailmassani, että jo joulua miettisin. Sieltä se kuitenkin tulee,,,

Oloni on jo aika hyvä flunssan jäljiltä, joten lähdin illansuussa ystävien kanssa katsomaan, mitä kaikkea ulkona on tarjolla. Olihan siellä vaikka mitä: Erilaisia herkkuja oli myynnissä kadun varren pöydillä, ohjelmaa puheista joululauluihin, hevosajelua ja pukkikin vilahti. Siis kaikkea teemaan sopivaa oli viritelty pitkin kylän raittia.


Yhdessä vaiheessa sain vinkin, että kirkossamme soitetaan uruilla joulumusiikkia ja lähdin sinne. Kirkko oli hämyisä ja kynttilöin koristeltu. Kaunista! Istuin penkkiin. Ihmisiä tuli ja meni, joululaulut soivat ja tilaisuus hetken pysähtymiselle tuntui olevan suosittu väkimäärästä päätellen. Hieno oivallus seurakunnalta! Olin itsekin oikein ilahtunut kirkkohetkestä, sillä se sopi omaan tunnelmaani mainiosti.

Ihana havahtua, että syksy on kääntymässä adventtiaikaan. Ensi viikolla koulussa opettelemme adventtivirsiä, joten minunkin hieman jälkijunassa oleva ajatusmaailmani varmaan päivittyy oikeaan aikaan varsin nopeasti. Joulu on ihana keidas synkän syksyn keskellä. 

Iloitsen edessä olevasta adventtiajasta ja joulusta, joka tulee olemaan ihan erilainen kuin aiemmat joulut. Joulun odotus - ihanaa!

torstai 20. marraskuuta 2014

Lepoa


Ihan vetämätön viikko alkaa kallistua lopuilleen. Flunssa on jatkunut: yskimistä, niistämistä, yskimistä, niistämistä... Työpäivän olen juuri ja juuri jaksanut ja sen jälkeen sohva on kutsunut puoleensa. Onneksi koko viikolla ei ole ollut pakollisia iltajuttuja muita kuin yksi kokous. Kuumetta ei ole ollut, joten työhön olen aamuisin raahautunut.

Yöllä olen herännyt välillä yskimään, paitsi viime yönä, jolloin troppasin itseni yskänlääkkeellä ja se kyllä auttoi. Tänään kokeilin ystävältä saatua reseptisellaista, kolmiolääkettä, ja se osoittautui niin tehokkaaksi, että loppuillan olen torkkunut television ääressä. Väsyttää... mutta en ole kyllä yskinytkään!

Nyt tämä flunssan sairastelu saisi loppua. Palaisin mieluusti normaaliin päiväjärjestykseen, johon kuuluisi muutakin kuin nenäliinan kanssa puuhailua. Onneksi tämä päivä on jo selkeästi ollut parempi. 

Plussana koko viikossa on ollut ylenpalttinen huolenpito, jota olen saanut osakseni. Myötätunto auttaa - ja herkut ;=)

Ehkä jään henkiin...

tiistai 18. marraskuuta 2014

Hyvää palvelua

Kävin eilen pesettämässä auton. Nuori neitonen kassalla kertoi reippaasti, kuinka monta autoa on ennen minua. Sitten hän ojensi kätensä ja otti avaimet. "Onpa hyvää palvelua", ajattelin ja päätin juoda kahvit odotellessani.


Otin ison kahvin ja leivonnaisen. Ne maksoivat 2,70. Siis 2 euroa ja 70 senttiä! En ollut uskoa korviani. Päivittelinkin myyjälle edullista hintaa ja hän otti kiitokset hymyillen vastaan. 

Muut asiakkaat olivat miehiä. Luin lehteä ja kuuntelin toisella korvalla heidän juttujaan. Juuri ilmestynyt paikallinen joululehti puhututti, samoin edelliset automerkit sekä vanhat rakennukset. Aika ei tullut pitkäksi ja auto peseytyi ihan huomaamatta. 

Oli todella kiva autonpesureissu! Päätin jatkossakin asioida kyseisellä huoltamolla ihan vain palvelun vuoksi. Tässä Tee se itse - maailmassa tuntuu välillä todella mukavalta saada hyvää palvelua - ja hyvä mieli. 

lauantai 15. marraskuuta 2014

Kulinaristisia nautintoja


Miten yksinkertainen ruoka voikin olla niin hyvää! Tänään söin perunamuusia hieman punasipulilla terästettynä, ylikypsää kanaa, valkosipuliporkkanoita ja salaattia, jossa oli valkosipulitäytteisiä oliiveja. Alkuruokana oli ruisleivän siivu siianmädillä. Nam, nam ja kiitos!


Maukas lounas oli mainio lohtu tähän flunssan poikaseen, joka edelleenkin pitää piilossa ääntäni. Kunpa jo huomenna puhe luistaisi, ettei tarvitsisi ryhtyä miettimään suunnitelma b:tä työaamua varten!

perjantai 14. marraskuuta 2014

Ääni, ho-hoi?


Ääneni on kateissa! Eilen alkoi raakkuminen ja tänään olisi oikeastaan pitänyt jäädä kotiin hiljaisuuteen. Tiesin, että töissä oli jo muutenkin henkilövajausta, joten olisin saanut aikaiseksi ison härdellin. Niinpä olin töissä.

Jotenkin sitä pärjättiin. Lapset tekivät paljon omaa työtä ja käyttäytyivät rauhallisesti, kun tilanne oli uusi ja erilainen. Kai heistä oli jännää, kun open ääni vain pihisi. 

Tänään olen saanut muuallakin kyseenalaista huomiota. Kun suuni aukaisen, niin muita hymyilyttää. Ystävänikin äsken naureskeli yritykselleni, jota tavallisissa oloissa puheeksi kutsuttaisiin! 

Vuosi on vierähtänyt edellisestä flunssasta. Nyt minulla on pieni nuha, mutta muuten olo on ihan hyvä. Eilen saattoi illalla lämpö nousta, kun paleli, mutta aamulla oli taas ihan ok olo. Jos ääni sunnuntai-iltana vielä on Raakkulasta, niin sitten on kyllä pakko jäädä kotiin. Onneksi on viikonloppu. Taidan pitää hiljaisuuden retriittiä ainakin osan ajasta.

Ps. 14.11.14  Mikä ihana päiväys!

keskiviikko 12. marraskuuta 2014

Tykyilyä

Kun aamulla lähdin, niin illalla tullessa kotiin kellon viisarit näyttivät samaa aikaa. Kotona en ehtinyt käydä lainkaan iltapäivällä. Kaksitoista tuntia humpsahti koulutöissä ja -huveissa noin vain. Pitkä päivä!

Työpäivän ja kahden palaverin jälkeen vietimme kahden kollegan eläkejuhlia ja samalla tykyiltaa. Syötiin hyvin ja juteltiin, joka oli ihan rentouttavaa ja mukavaa.

Nyt ei irtoa enempää!

tiistai 11. marraskuuta 2014

Haluatko kuitin?


Sisustusvaloa ostaessani törmäsin kysymykseen: "Haluatko kuitin?"

Raivostuttaa tämä uusi, laajalle levinnyt käytäntö kysyä asiakkaalta ennen kuitin ojentamista, haluaako hän sen. Kuitti pitää antaa. Ei siitä kysellä! Yhä lisääntyvässä määrin näihin tilanteisiin joutuu, jopa niin, ettei myyjä edes aio tulostaa kuittia, jos ei ilmoita sitä ottavansa. Ainoa tilanne, jossa kuitittomuuden hyväksyn, on muutaman euron torikauppa ja myyjäiset.

Keskustelin vähän aikaa sitten hintatietoisen ystävättäreni kanssa samasta asiasta ja häntä tämä korpesi vielä enemmän kuin minua. Onhan se totta, että valittaa ei voi, jos kuittia ei ole. Paljon sattuu virheitä kassoilla, kun esim. alennustuotteita ei olekaan koneelle viety. Milläs todistat maksaneesi liikaa, jos ei ole mustaa valkoisella?

Samaan asiaan olen törmännyt seurakunnan leiri- ja tapahtumamaksujen kanssa: Maksetaan käteisellä eikä nuori saa summasta kuittia. Osa epäkohdista on jo korjattu, mutta taas kuulin kaikuja tästä samasta kummallisuudesta. Seuraavassa neuvostossa asiasta kyselen, taas kerran!

Kyllä maailmassa niin vääriä käytäntöjä edelleen on, vaikka harmaan talouden kitkemisestä ja reiluista toimintatavoista puhutaan suu vaahdossa jatkuvasti.

maanantai 10. marraskuuta 2014

Vaalimietteitä


Tänään on ollut aikaa mietiskellä kirkkollisvaalien tulosta. 

Koko maassa äänestysprosentti oli 15.5, joten vähän jäätiin neljän vuoden takaisesta 17 prosentista. Tosin nyt oltiin korkeammalla kuin v. 2006, jolloin uurnilla kävi 14,5%. 

Omassa seurakunnassamme emme päässeet valtakunnan tasoon, vaan tällä kertaa äänestysprosenttimme oli 14,3. Meidän seurakuntamme nuorista 16-17 -vuotiaista äänestämässä kävi vain 7,8 %. Oma kummityttöni äänesti ensimmäistä kertaa. Hienoa, että hän koki asian tärkeäksi ja halusi äänestää. Kummitäti on ylpeä!

Seurakuntamme valtuusto koki ison vaihdoksen, sillä 23:sta valtuutetusta 15 on uusia. Keski-ikä on 59 vuotta :=) Uutta verta tarvitaan mutta myöskin konkareiden kokemusta. Ehkä vaihdos tekee hyvää. Uudet tuulet puhaltavat - tai sitten eivät. Aika näyttää! Varmaa vain on, että hankalia ja kipeitäkin päätöksiä uudella valtuustokaudella joudutaan tekemään, kun resurssit niukkenevat entisestään.

Oma taipaleeni valtuutettuna 20 vuoden jälkeen päättyi, sillä en halunnut enää asettua ehdokkaaksi. Valtuustossa työskentely oli antoisaa, mutta nyt on muiden vuoro jatkaa. Seurakunnassa toimimista en suinkaan jätä. Mieli ei ole yhtään haikea, vain iloinen ja tyytyväinen! Olen oman osuuteni srk:n hallinnossa tehnyt. 

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Vaalilaskennassa


Kirkollisvaalien varsinainen äänestyspäivä oli tänään. Käytin ensin äidin äänestämässä ja sen jälkeen lähdin laskemaan ennakkoääniä, myöhemmin saatua päivän saalista ja lopullisia äänimääriä. 

Vaalilautakunnan kokous kesti pitkään ja vasta äsken tulin kotiin. Viisi tuntia hommassa vierähti, mutta nyt on tulos tiedossa ja kaikki pykälien mukaiset asiat suoritettu. 

Huh, huh! Lähden nukkumaan...

lauantai 8. marraskuuta 2014

Ulkoilemassa


Harmaa pakkaspäivä ollut tänään. Muutama aste miinuksella, joten lumikin on pysynyt maassa. Rauhallisen aamupäivän jälkeen lähdin kävelylenkille, jolla vierähtikin parisen tuntia. Kävelytiet olivat aika liukkaita, joten koko aikaa ei kovin vauhdikkaasti uskaltanut askeltaa ja jalkoihinsa piti katsella. 

Poikkesin hautausmaalla viemässä isänpäiväkynttilän ja paluumatkalla kaupassa. Asiakkaita tuntui puhuttavan ensimmäiset liukkaat kelit. Jokohan luunmurtumia sairaalassa paikkaillaan?


Yhdessä kohtaa keskellä kävelytieltä seisoi kaikessa rauhassa jonkun kiinteistön paperinkeräyslaatikko. Miten lienee siihen hylätty. Epäilen, että perjantai-illan huumalla ja nuorisolla taitaa olla sormensa pelissä. Toivottavasti taloyhtiö löytää omansa ja korjaa talteen ennen kuin laatikko rikotaan. 

Rauhallinen lauantai on kääntynyt iltaan. Nukuin kävelylenkin jälkeen pitkät päiväunet, jotka tulivat ihan tarpeeseen. Puhelimessa olen viettänyt aikaa tänään useammankin tunnin :=) mutta se on ollut vain mukavaa. Nyt nautiskelen musiikista, kynttilöistä ja sukan kutomisesta. 

perjantai 7. marraskuuta 2014

Vuorokauden lumisade


 

Eilen lähdin kuin lähdinkin aikaisin iltapäivällä ajelemaan etelämmäksi. Sadetutka näytti lumen tulevan meille vasta illalla myöhempään, joten päättelin olevani kotona ennen suurinta lumentuloa. Menomatkalla sainkin ajaa ihan kuivalla tiellä perille saakka.

Illansuussa alkoi lumisade. Poisajaessa moottoritie oli aluksi tuhruinen, mutta liikenne sujui maltillisesti, joten oli ihan mukava ajaa. Tampereella poikkesimme syömässä eikä ruokailunkaan aikana sade ylettömäksi yltynyt. Kotiin ajelin yksin ja viimeiset 50 kilometriä ihan hienossa kelissä. Sade jäi taakse, tie oli kuiva eikä pyry ollut vielä ehtinyt meille saakka. Mietiskelin ajaessa, kuinka moni vastaantuleva vielä päästeli kesärenkailla. Varmaan niitäkin oli joukossa.

Aamulla herätessä maa oli meilläkin valkoisena. Koko päivän on satanut ja neljä kertaa päivän aikana kaivelin autoa lumen alta. Niin, sellaistahan se talvi on! Kotona ikkunan takana naakatkin ihmettelivät sään muutosta. Aurat ovat saaneet jo kinoksiakin aikaiseksi. Ilo jää lyhytaikaiseksi, sillä ensi viikolla on jo runsaasti lämpöä taas tiedossa. Loskakelit alkavat kohta!

keskiviikko 5. marraskuuta 2014

Lunta?


Onneksi on autossa talvirenkaat! Huomiseksi on luvattu meille lunta, joten todennäköistä on ainakin illaksi valkoinen maisema. Lunta voi tulla oikein kunnolla, sanottiin säätiedotuksessa. Sen sitten näkee...

Minun piti lähteä huomenna ajelemaan parin tunnin matkan päähän, mutta nyt se taitaa peruuntua. Sen verran huonoa ajokeliä luvattiin, että minua on jo erinäisiä kertoja varoitettu lähtemästä minnekään. Taidan totella, vaikka mukava olisi ollut tavata ystäviä. Peruuntumisen johdosta on tiedossa vapaa iltapäivä ja ilta, eikä sekään tunnu hullummalta.

Aina ensilumi ja pakkaset syksyllä yllättävät suomalaiset. Aika hassua, kun sama asia toistuu kuitenkin joka vuosi. Pakkanen tuntuu kyllä mukavalta vesisateiden jälkeen, mutta lumesta en vielä välittäisi. Sitä toivon vasta jouluksi!

maanantai 3. marraskuuta 2014

Suvikumit telakalle


Nyt on autossa talvirenkaat alla! Olen tainnut aiemmin ne vaihdattaa jo lokakuussa, mutta nyt jostain syystä lipsahti marraskuun puolelle.

Töiden jälkeen ajelin paikalliseen rengasliikkeeseen, jossa renkaani ovat olleet säilytyksessä jo pari vuotta. Todella helppoa ja mukavaa! Puolisen tuntia odottelin ja sitten oli valmista. Viidenkympin hinta on mielestäni erittäin kohtuullinen vaihdosta ja säilytyksestä. Lisäksi päälle tulee ystävällinen palvelu, josta aina saan hyvän mielen.

Ensi keväänä pitääkin sitten ostaa uudet kesärenkaat. Ajattelin, että vanhoilla vielä kesän ajelisin, mutta ei! Sain joitain viikkoja sitten järkähtämättömän tuomion, että keväällä on kaupoille lähdettävä. No, huonoilla renkailla en missään tapauksessa suostu ajamaan, joten asia on aivan selvä.

Viime sunnuntaiaamu oli aika petollinen tällä seudulla. Autoja valui ojiin enemmänkin. Terveisiä vain yhdelle ylöshinatulle!   ;=)   Kiva tunne, kun nyt ei tarvitse säitä seurailla kesärenkailla liukastelun vuoksi.

sunnuntai 2. marraskuuta 2014

Sadesunnuntain ropinaa


 

Sadepäivänä on ihanaa herätä veden ropinaan ikkunaan ja vain nauttia sisällä olemisesta. 

Aamulla olin messussa ja sen jälkeen leivoin sekä omena- että puolukkapiirakan. Sisareni ja pikku Samppa tulivat niitä maistelemaan ja annoin laatikollisen piirakkaa mukaankin muille vietäväksi. Samppa popsi niin, että pelkäsin hänen halkeavan! Vein myös lämpimäisiä naapuriin ja myöhemmin äidilleni.

Oli kiva käydä kävelemässä, kun sade hieman taukosi ja nukkua piiiiitkät päiväunet. Ystävä käväisi ja toisen kanssa puhuttiin puhelimessa lähes tunnin :=) puhelu. Mukavaa!

Kuvasin maailmalta saatuja kiviä ja kokosin ne pöydälle maljakon juurelle. Syksyyn sopivia... 

lauantai 1. marraskuuta 2014

Pyhäinpäivää


Pyhäinpäivän traditioitani on olla kauniissa kappelissamme yhdessä kuoron kanssa laulamassa muistohartaudessa. Tänäänkin sain osallistua samaan, koskettavaan tilaisuuteen. Samalla kävin isän ja ystäväpariskunnan haudalla.


Tilaisuus oli kaunis. Nuori Matti-pappimme osasi puhua taas kerran hyvin valituilla sanoilla suoraan sydämestä sydämeen. Joillain on puhumisen lahja meidän muiden lohdutukseksi. Iloitsen niin pastoristamme!


Ennen illan hämärtymistä kävimme mökillä. Lorautin pakkasnesteen viemäriin ja otin pois sängystä lakanat. Oli kaunista! Kuuraa näkyi paikoin, hiiskumaton hiljaisuus, auringonlaskun viimeiset säteet... En ole koskaan ennen mökillä pyhäinpäivänä käväissyt. Nautin niin. 

Äsken nukuin tunnin ja nyt kuuntelen radiosta kaunista pyhäinpäivän klassista. Ihana ilta!