maanantai 30. kesäkuuta 2014

Keskustelua nykytaiteesta


                         Kirkon paitahuntu hulmuaa... 
              Pahennusta vai parannusta...
Näkökulmia taiteeseen, pyhyyteen ja elämään...

Mielenkiintoiseen iltaan sain osallistua eilen ystävien kanssa. Kaarina Kaikkosen kirkkoteos paidoista - Totuuden henki - on puhuttanut kovasti viime aikoina. Hyvin tiukkojakin mielipiteitä asiasta on kirjoitettu, lausuttu ja taidettu jopa vihaisena karjuakin. Toisaalta on ihasteltu, nautittu, ihmetelty ja oltu ylpeitä teoksesta. Taide on koskettanut - tavalla tai toisella!

Eilen kirkossa kuultiin näkökulmia taiteeseen ja uskoon runoilla ja lauluilla höystettynä. Lopuksi kokoonnuttiin seurakuntatalolle teen ja kahvin ääreen keskustelemaan taideteoksen herättämistä mielipiteistä. Henki oli kunnioittava ja arvostava. Väkeä oli lähtenyt runsaasti liikkeelle ja kuultiin mielipiteitä laidasta laitaan.

Sain kokea mielenkiintoisia näkökulmia täynnä olleen ihanan illan kivassa seurassa. Kiitos Arja, kun järjestit tilaisuuden!

lauantai 28. kesäkuuta 2014

Piedmont East Bay sekä Vox Aurea

Ehkä yksi parhaita konsertteja, joihin olen osallistunut, koettiin tänään. Vau! Olen ihan euforisessa tunnelmassa vieläkin.

Vox Aurea on Jyväskylän musiikkiluokkien edustuskuoro ja kuuluu Suomen eturivin lapsikuoroihin. Sitä johtaa Sanna Salminen. Piedmont East Bay Children`s Choir on Usan San Franciscosta kotoisin oleva maineikas kuoro, joka on voittanut monia kilpailuja ympäri maailman johtajanaan Robert Geary. Kuorot ovat vierailleet toistensa luona jo 1990-luvulta alkaen.

Atlantin aalloilta -niminen konsertti sisälsi hyvin monenlaista musiikkia: esim. spirituaaleja, perinteisiä sävelmiä raikkaasti sovitettuina, Kostiaisen, Turkan, Ehalan, Alvarezin ja Bojesen musiikkia. Kuoroissa oli yhteensä noin satakunta laulajaa ja molemmat kuorot lauloivat erikseen ja yhdessä mahtavan puhtaasti sekä eläytyen.

Vaikeita sovituksia, koreografioita ja liikettä, monipuolista äänenkäyttöä, ... kerrassaan hienoa! Hyvin koskettava oli Eternity, jossa laulajat hiljaa siirtyivät kirkkosalin kolmelle seinälle laulamaan yleisön ympärille tai Neuvostoliiton johdolle lähetettyyn kylmän sodan aikaiseen kirjeeseen perustuva laulu No enemies, no bombs. Kirjeen lähettäjä kuoli 13-vuotiaana.

Hauskoja olivat taas Jaakobin pojat ja Afrikan ääniä, jota kuuntelin silmät kiinni. Käsittämättömän hienosti tuotettiin lintujen, sateen ja jopa ukkosen jyrähdykset. Ihan kuin oikeasti olisi ollut sademetsässä!

Mahtavaa, että meillä on Suomessa useita korkeatasoisia lapsi- ja nuorisokuoroja. Hienoa, että saamme myös ulkomailta vieraaksemme huippukuoroja. Me aikuiset saisimme ottaa oppia näiltä mahtavilta, nuorilta laulajilta!

torstai 26. kesäkuuta 2014

Kamu, Vänskä & kumppanit

                         

Eilen lähdimme ystävän kanssa ajelemaan kamarimusiikkikonserttiin, joka oli osa Musiikkia! Ruovesi -festivaalia. Tarjolla oli mielenkiintoista kuunneltavaa, etenkin kun tapahtuman taiteellinen  johtaja Okko Kamu sekä Osmo Vänskä tarttuivat tahtipuikon sijaan soittimiinsa.

Kuulimme Bachin sooloviulusonaattia, Mozartin Oboekvartettoa ja Brahmsin Klarinettikvintettoa. Erikoisuutena oli Schulhoffin Concertino. Säveltäjä oli tsekinjuutalainen, joka kuoli natsien keskitysleirillä vuonna 1942. Hänen musiikkiaan en ole aiemmin kuullutkaan. Concertinon osissa oli mielenkiintoista tanssillista otetta, vaikkakin hitaan osan sekava harhailu jäi minulle hieman hämäräksi. 

Tapasimme yllättävän paljon tuttuja, niitäkin, joiden kanssa nähdään vain kerran vuodessa kesäkonserteissa. Oli myös mukavaa nauttia kesäillan kauniista maisemista. Konsertti oli ihana, taas kerran ja oli mukava kuunnella hyvässä seurassa. :=)

tiistai 24. kesäkuuta 2014

Se mökkipäivä!

                                    

...,jolloin tyhjensin huussin! Miten se onkin niin merkillinen homma, vaikka Biolanin kompostoiva ulko-wc tuottaa lähes hajutonta ainetta. Puuceen tyhjennys ei siis ole kovin epämiellyttävää, mutta silti...

Kun palasin naapurikaupungista Semmari-lippujen ostoreissulta, ryhdyin tähän sankarilliseen puuhaan. Yleensä olen tehnyt homman jo keväällä, mutta nyt se vain jäi. Tänään päätin illalla saunoa ja kun ilma oli hyvä, sopi huussin tyhjennys hyvin ohjelmaan. 

Vaihdoin huonoimmat mökkikuteet päälle, jopa kakkoslasit silmillekin, saappaat jalkaan, käsineet käteen ja toimeksi. Eipä kauaa mennyt, kun homma oli hoidettu lapiolla, ikivanhalla kottikärryllä ja samaa vuosisataa olevalla  vadilla tai mikähän tähän juttuun pyhitetty astia nyt onkaan. Kärräsin sisällön metsään, jossa olen kasan päällä joskus kasvattanut kurpitsoitakin. Viimeeksi ne alkoivat kiemurrella kuusenoksia pitkin kohti taivasta eikä satoa tullut, joten pariin kesään en ole niitä kasvattanut. Kasvimaan hoito täällä keskellä metsää ei ole minun juttuni!

   

Vaatteet eivät likaantuneet yhtään, mutta silti työnsin ne suoraan pyykkipussiin. Ja saunominen on ihan ehdoton juttu tämän työmaan päälle!

Äsken suunniteltiin ystävien kanssa huomista konserttiretkeä. Lähdemme kuuntelemaan Okko Kamua & kumppaneita. Ihanaa!

maanantai 23. kesäkuuta 2014

Kuvataideviikot, osa 2

               

Koko päivän kestäneen sateen jälkeen tyyni järvi ja auringon kajo - kaunista!

Tänään oli hyvä päivä käydä kaupungissa ja samalla Kuvataideviikoilla. Minulla on kausikortti, joten siellä voi rauhassa pistäytyä nautiskelemassa usein ja palan kerrallaan. 

Näyttely on hyvä, ehkä paras ikinä! No, kaksi vuotta olen jättänyt väliin, joten niistä näyttelyistä ei ole kokemusta. Nyt on kuitenkin esillä monenlaista ja koskettavaa. 

Tänään jäi mieleeni Dave Bergin videoinstallaatio Whatever II, Maija Kurjen 3D työt sekä Teemu Mäen Riiputuksia. Viimeeksi mainitun taiteesta olen menneinä vuosina joutunut jopa lehtien palstoilta TV:n ajankohtaisohjelmaankin, kun uskalsin tuoda esille mielipiteeni: Suomen lakien rikkominen ei ole mielestäni taidetta. Siinä menee minun nykytaiteeni ja rikoksen raja!

Nyt  Mäen valokuvat olivat ihan ok. Mielenkiintoinen idea roikuttaa alastomia ihmisiä toisen ihmisen otteessa. 

Hauskaa oli myös lainata hyllystä runokirja, avata se satunnaisesti ja lukea runo mieliteoksen edessä. Minä valitsin työn, joka ei ehkä ollut paras, mutta siinä oli jotain omaan tämänhetkiseen elämääni liittyvää ja kas: Runo kertoi samasta aihepiiristä! Aika hassua...

Seuraavalla kerralla sadepäivän kunniaksi käyn tutkimassa lisää näyttelyn aarteita. Lisäksi Göstan uusi paviljonkikin on vielä näkemättä. Ei haittaa tulevat sadepäivät, kun mielenkiintoisia kokemuksia riittää!

sunnuntai 22. kesäkuuta 2014

Kesäpäivänseisauksen jälkeen


Juhannuksen juhlijat ovat jättäneet mökit ja suunnanneet takasin kaupunkiin. Jo aamulla tyhjentyivät naapurimökit. Ei ihme, sillä jostain kuulin, että tämä juhannus oli kylmin Suomessa 30 vuoteen! No, siltä se on vähän tuntunutkin. Jos ulkona on halunnut viihtyä, vaatetta on pitänyt olla aika paljon päällä. Tänään päivälenkillä kukkia kerätessä vähän käsiä aluksi paleli, mutta loppumatkasta keho lämpesi niin, että oli jopa kuuma.

Eilen oli kesäpäivänseisaus. Haikeaa, sillä vähitellen päivä alkaa lyhentyä. Onneksi se ei vielä vähään aikaan näy missään. Valkeista kesäöistä saa nauttia edelleen ja sen asian yökyöpelinä kyllä osaan.

Viimeinen juhannusvieras vielä sinnittelee täällä kanssani. Huomenna vien hänet kaupunkiin. Ihanaa, että loma jatkuu edelleen!

Pöydällä kukkii kauniisti harakankellot mustikanvarpujen seurassa, lempikukkiani, verannan pöydillä tienvarren lupiinit ja koiranputket. Keskikesää vähitellen eletään...

lauantai 21. kesäkuuta 2014

Juhannuksen juhlintaa viileydessä


Juhannusaattona viileys vuorotteli pienten auringonpilkahdusten kanssa. Vettäkin satoi jossain vaiheessa. Säästä huolimatta söimme ulkona ihanaa ruokaa - tosin paksuilla vaatekerroksilla varustettuna: hyvät pihvit, uudet perunat perinteisillä lisukkeilla, katkarapusalaattia, marinoituja oliiveja, pinot noir palanpainikkeena, illalla myöhemmin lättyjä omalla omenahillolla...

Jossain vaiheessa istuskeltiin ulkonakin, kun aurinko vähän pilkahti. Silloin oli tuulen suojassa ihan jopa lämmintä! Saunomista pitkään ja hartaasti lempeissä löylyissä koskeloperheen pulikointia samalla seuraten, juhannuslauluja radiosta kuunnellen ja vain suvisen luonnon tunnelmasta nauttien myöhään yöhön... Ihana Suomen kesä! Ei edes sade haitannut.

Tänään lähdimme kaikki yhdessä juhannuskirkkoon ja huomasimme puolet väestä olevan kesäasukkaita! Iltapäivällä minut oli kutsuttu ystäväperheen luo järven rannalle kauniisti hoidetun puutarhan keskelle. Mahtavat leipomukset kruunasivat vierailun. Kiitos pappilan väki ihanasta iltapäivästä!

Nyt sataa. Lähden laskemaan lippua...

perjantai 20. kesäkuuta 2014

Hyvää juhannusta!


Siell' on kauan jo kukkineet omenapuut,
siell' on siintävät seljät ja salmien suut,
siell' on vihreät metsät ja mäet,
siell' on vilpoiset illat ja varjokas koi,
siell' on lintujen laulu, mi lehdossa soi,
siell' on kaihoja kukkuvat käet.

(V.A. Koskenniemi)

torstai 19. kesäkuuta 2014

Juhannusvieraita


Isokoskeloemo poikasineen


Isokoskelo on koko maassa runsaslukuinen sorsa. Se suosii avoimia ja kirkkaita vesiä.


Naaras munii 8-12 kermanvaaleaa munaa, mutta tällä emolla vain kaksi poikasta oli enää mukana.


Vielä pitää kasvaa, sillä lentoon pääsee vasta 9 viikon ikäisenä.


Ravintona koskelo syö pääasiassa kaloja ja äyriäisiä.

Kirjosieppoja ja kakkuja

Aamulla juhannussiivousta tehdessä oli mökin piha täynnä kirjosiepon poikasia. Äänekästä kerjuuääntä kuului kaikkialta ja pieniä lentokykyisiä räpiköitsijöitä tapasin monessa paikassa. Joku pöntöistä oli ilmeisesti juuri tyhjentynyt asukeistaan. Illalla poikasten äänet kuuluivat jo metsän puolelta. 

Iltapäivällä lähdin kaupunkiin hoitamaan asioita sekä maistamaan kummitytön sisarensa kanssa tekemää hyvää valkosuklaakakkua. Kummitytön kolmiviikkoinen kesätyö päättyy huomenna ja oli vienyt työpaikalleen kakun sekä tehnyt samalla kotiin toisen. Kiitos! Hyvää oli. 

Mökille palatessani ryhdyin itsekin leipomaan juhannuskakkua ja sen ollessa uunissa luin nautinnolla saamani ihan oikean, vanhanaikaisen kirjeen. Ystävättäreni on äänettömänä ja on hauskaa olla vanhanaikaisessa kirjeenvaihdossa, vaikka tekstiviestit ja sähköpostitkin ovat keksitty! Mikään ei saa niin hyvälle mielelle mökin postiretkellä kuin oikea postikortti tai kirje.

Kas vain! Vuorokausi on vaihtunut. Kesäyö on valoisa, mutta nyt kyllä pitää yökyöpelinkin kömpiä nukkumaan. 

tiistai 17. kesäkuuta 2014

Siivousta ja jutustelua

                                

Tänään tein alamökin juhannussiivouksen. Keväällä fuskasin ja siivosin vain "vähän", kun tiesin, että saunakamarissa tuskin kukaan oleilee ennen juhannusta. Nyt putsasin koko mökin oikein huolella. 

Ilma on ollut hyytävä. Aamulla herätessä satoi rakeita ja lämpöä oli ulkona vain muutama aste. Iltapäivälläkään ei mittari ole +8 enenpää näyttänyt. Tuuli tuivertaa pohjoisesta, mutta onneksi ei sovi meille. Postiretkellä piti olla pitkästä aikaa oikein takki päällä ja harakankelloja kerätessä käsiä hieman paleli. No, muistanpa joskus 70-luvulla juhannusviikon, jolloin satoi lunta.

Ystävä saapui matkakuulumisia kertomaan. Oli mukava tavata ja jutella pitkään. Hänen lähdettyään olenkin viettänyt aikaa puhelimessa. Kiva, kun muistetaan enkä valita tippaakaan!  :=)  Ilman ystäviä ei elämästä selviä hengissä! "Mistä tunnet sä ystävän..." soi mielessä. (Inhoan laulua, vaikka siinä hyvät sanat onkin!)

Aurinko alkoi paistaa ulkona. Jos ei katso mittaria, voisi luulla hellepäivän illaksi...

maanantai 16. kesäkuuta 2014

Beethovenia erikoisesti

                      

Pitkästä aikaa oli tänään kokous: Suunnittelimme elokuun Urkuviikon konserttiasioita. Nyt oli jo kolmas kokoontuminen ja pikku hiljaa kaikki alkaa olla järjestyksessä. 

Päivän asioiden hoiteleminen vei niin paljon aikaa, etten ehtinyt mökillä muuta kuin käydä kääntymässä. Illaksi lähdin taas kerran konserttiin. Ihanaa, kun joka puolella on tarjolla niin monenlaista koettavaa!

Tällä kertaa ohjelmisto koostui etupäässä Beethovenista ja kuulimme urkuja ja pianoa sekä vieläpä yhtaikaa molempia.  Pääteoksena oli ensimmäinen pianokonsertto C-duuri ja todellakin kummallekin soittimelle sovitettuna. Taiteilijoina olivat Kuparin sisarukset Jenni ja Marko. 

Pneumaattiset urut lehterillä ja flyygeli alhaalla on haastava yhdistelmä, kun mukaan lisätään vielä etäisyydestä ja kaiusta johtuvat viiveet. Ongelmat olikin selätetty käyttämällä äänentoistoa. Mikkien ja kaiuttimien avulla pianistin soitto ohjattiin urkurin korviin ja päinvastoin. Tämä tuntuikin toimivan hyvin ja soitto oli yhtäaikaista ja sujuvaa. Yhdessä kohdassa huomasin pientä eriaikaisuutta, mutta se ei haitannut. 

Teos oli mielenkiintoinen ja erikoinen soitinyhdistelmä vielä lisäsi jännitettä. Lisänä kuullut Bach ja Vivaldi jäivät tämän teoksen varjoon, vaikka erilliset piano- ja urkusoolot olivatkin ihan hyviä. 

Taas oli mukava konsertti, joka sopi hyvin koleuden ja raesateenkin lomaan! 

sunnuntai 15. kesäkuuta 2014

Klemetti-opiston kamarikuoroa kuuntelemassa

                   

Aurinkoinen päivä mutta viileä. Sinnittelin pikkumekossa postiretken jälkeen verannalla lukemassa lehteä. Auringon paistaessa oli ihan kuuma, mutta pilveen mennessä tuli vilu. 

Iltapäivällä lähdin vähän kauemmaksi Klemetti-opiston kamarikuoron konserttiin.Oli kiva ajella kesäisessä peltomaisemassa. Pientareet kukkivat niin kauniisti.  Liikennettä oli aika paljon, mutta pois tullessa vielä enemmän. Paljon oli liikkeellä trailereita, jotka vetivät veneitä, isojakin. Juhannuksena mielii väki ulapalle!

Konsertti oli ihan ok. Ohjelmassa oli Missa Aestatis, kesäillan messu, jossa oli osia Martinin ja Rautavaaran messuista metkasti täydennettynä Bachin tutulla motetilla Jesu, meine Freude sekä kahdella Sibeliuksen sävellyksellä. Johtajana oli Heikki Liimola. 

Kuoro lauloi ihan siististi, vaikka jotain kummallista välillä kuuluikin. Minua se ei haitannut, mutta tuttu, kuuntelijana ollut kuoronjohtaja hieman murmutti minulle kuoron tasosta. Ammattilaiset kuuntelevat vähän eri lailla kuin me harrastelijat.

                  

Kuunnellessa katselin modernin kirkon arkkitehtuuria ja erikoista Kain Tapperin alttaritaulua. Valo lankesi siihen jännästi sivulta, vaikka varsinaisia ikkunoita ei näkynytkään. Hieno kirkko ja akustiikkakin hyvä. 

lauantai 14. kesäkuuta 2014

Kuvataideviikot


Kaupunkimme 19. kuvataideviikot on avattu. Suomalaisen nykytaiteen kesänäyttely Hetkinen esittelee kesä-elokuussa ammattitaiteilijoiden ajankohtaisinta kuvataidetta. Kuraattorina toimii tänä kesänä kulttuuritoimittaja Minna Joenniemi, joka on tuttu esim. Yleisradion ohjelmista kuten Runoraadista.

Hain tänään itselleni kausikortin. On mukava kaikessa rauhassa - sadepäivinä - kierrellä näyttelyyn tutustumassa. Tänään kolmivuotiaan seuralaisen kanssa katsoimme vain muutamia, tarkkaan valittuja kohteita. 
Hunnutettu kirkko taitaa olla pikkumiehen, niinkuin minunkin, suosikkiteos tähän asti katsotuista. 

Mielenkiintoiselta näyttää...

Ps. Postaus näyttää omituiselta. Tämä nettiyhteys korven keskeltä on välillä uskomattoman kekseliäs!


perjantai 13. kesäkuuta 2014

Hulinaa

                                        

Kaksi päivää on mennyt maailmalla liehuessa. Eilen oltiin koko päivä Tampereella ja sattuikin sopivasti, sillä satoi aamusta iltaan. Kaupungissa se ei haitannut, mutta toista olisi ollut mökillä.

Tänään olen ollut äidin kanssa lääkärissä ja hoitanut hänen asioitaan. Pyykin pesua, apteekkia, kauppajuttuja... Kun niistä selvisin, pääsin lapsenvahdiksi vähäksi aikaa. 

                                       

Kävimme pyöräilemässä ja aina välillä piti pysähtyä keräämään tarakkakoriin koiranputkia. Kaunosielu pikkumies! Kävimme myös jäätelöllä ja mummin luona syömässä keksejä. 

Vasta illaksi ehdin mökille. Kännykästä löytyi lukemattomia tekstareita ja vastaamattomia puheluita. Enpä ole villissä vauhdissa ehtinyt kännykkää palvoa!

Nyt syön kirsikoita ja sitten vähän jalkapalloa :=)

torstai 12. kesäkuuta 2014

Ihastuttaa

 
                                                                                                                                               
... ja vihastuttaa! Siinä se nyt on: taiteilija Kaarina Kaikkosen työ Totuuden henki osana kotikirkkoani tänä kesänä. 

Olin itse yhtenä kirkkoneuvoston jäsenenä antamassa lupaa työlle ja tiesin silloin, että keskustelua - kiivastakin - taideteos tulee aiheuttamaan. Silti halusin antaa mahdollisuuden uudenlaisen taiteen ja kokemuksen elämiseen kaupunkilaisille ja matkailijoille. Enkä yhtään kadu päätöstämme!


Kun tänään kävin pikaisesti vesisateessa ja ohikulkumatkalla työn kännykällä kuvaamassa, olin vaikuttunut. Taideteos oli ilmavampi kuin olin kuvitellut ja kirkko näkyy kauniisti osana työtä. 

Jokainen kokee taideteokset omalla tavallaan. Minua tässä työssä paitojen värisommitelma puhuttelee. Koin oven ympärillä olevan tummuuden taakkoina,  jotka kirkkoon astuva saa sisälle jättää ja lähteä uudistuneena, kevein askelin eteenpäin, kuten ylöspäin vaalenevat värit viestivät.


Pikkukaupunkimme on tulevana viikonloppuna taidemaailman keskipisteenä. Paljon ja suurta tapahtuu, kirkkotaideteos on vain yksi monien hienojen elämysten sarjassa. 

Tervetuloa tutustumaan taidekaupungin tämän kesän tarjontaan!

keskiviikko 11. kesäkuuta 2014

Ryhänen & kumppanit

Kauniin kesäpäivän, souturetken ja pihapuuhien jälkeen lähdin Jaakko Ryhäsen ja hänen oppilaidensa konserttiin. Nyt on minulla menossa hillittömän itsekäs hemmottelukausi, jolloin teen ihan mitä huvittaa. No, en nyt ihan mutta melkein!

Ryhänen on sairastumisensa jälkeen vetäytynyt konserttilavoilta, mutta on palannut pienempien produktioiden pariin. Ääni on upeasti tallessa ja tämän iltainen konsertti oli ihan huippu hieno. Vieläkin fiilistellään...

Konsertti koostui Mozartin ja Verdin tunnetuista ooppera-aarioista sekä Merikannon yksinlauluista. Lopuksi oli pätkä Kokkosen Viimeisistä kiusauksista ja koko konsertti päättyi kaikkien esiintyjien yhteiseen Paavon virteen.

Jaakko Ryhänen lauloi itse useita kappaleita sekä yhdessä opiskelijoidensa kanssa, jotka olivat hyvin valmiita laulajia, varmaan jo alan ammattilaisia. Nämä esittivät jokainen yksin useita numeroita erittäin hienosti. Meille on tulossa loistavia bassoja, tenoreita ja sopraanoja vanhojen mestareiden vanavedessä. Ryhänen itse juonsi konsertin mielenkiintoisesti ja sujuvasti laulamisen lisäksi.

Sarastron aaria, Rusalkan aaria kuulle, Laatokka, Oi, kiitos sa luojani armollinen ja monet muut tutut, ihanat sävellykset kaikuivat kesäillassa. Yleisöä oli paljon, vaikka suureen kirkkoon olisi mahtunut paljon enemmänkin. Varmaan kaikki saivat sitä, mitä olivat tulleet kuuntelemaankin.  Olin itse ihastunut ja vaikuttunut. Mahtava konsertti taas kerran!

Kirkon pihapiirissä oli moottorisahataiteilijan työmaa. Kuvasin muutamia. Hän näytti erikoistuneen lintuihin.

Seuraavatkin konsertit on jo tiedossa: sunnuntaina kuorolaulua ja maanantaina uruilla ja pianolla, jopa samanaikaisesti. Odotan mielenkiinnolla...

tiistai 10. kesäkuuta 2014

Järvellä


Järvellä on menossa uisteluilta. Laskin äsken saunaa lämmittäessäni ainakin viisi venettä yhdellä silmäyksellä. Toivottavasti tulee saalista.


Kun ottaa 50 kuvaa, yksi onnistuu... No, joutsenkuvista ei onnistunut yksikään, kun tilanne tuli kameran eteen niin yllättäen. Laitanpa kuitenkin tänne muutamia.


Ihania lintuja! Aikaisin aamulla ja myöhään illalla niiden toitotukset kuuluvat sisälle asti, mutta ei haittaa!


Netti on takunnut tänään oikein kunnolla. Kolmannella yrittämällä saan tämän ehkä valmiiksi. Mobiili olisi voinut toimia paremmin. Nyt nautiskelemaan saunaan... 

maanantai 9. kesäkuuta 2014

Kirkko-oopperaa


Tänään oli vuorossa oopperaa. Olin kuuntelemassa Pentti Tynkkysen säveltämän Tuhlaajapoika pienoiskirkko-oopperan, jonka esitti ryhmä laulunopiskelijoita. Teos oli tilaustyö juuri tälle ryhmälle ja yksi kolmesta kantaesityksestä.

Aihe on tunnetuimpia Raamatun kertomuksia, joten oopperaa oli varsin helppo seurata. Tarina oli tuotu nykyaikaan ja mukana oli niin kalastajia onkineen kuin pirunsarvet päässä tanssivia maailman houkutuslintujakin. Säestyksestä huolehti pianisti ja sellisti. Välissä oli myös muutama virsi, jotka laulettiin yleisön kanssa. Esitys kesti vain 45 minuuttia, joten sen jaksoi hyvin seurata sellainenkin kuulija, jolle muuten ooppera on vieras taiteenlaji.

Pidin näkemästäni ja kuulemastani. Ottaen huomioon, että kaikki esittäjät olivat harrastelijoita, tulos oli jopa erinomainen. Kaiken kukkuraksi ja yllätykseksi esittäjissä oli kaksi tuttua: entisen oppilaani äiti ja viimevuotinen kollega. Heitä kävin kiittämässä oikein henkilökohtaisesti ja oli mukava vaihtaa kuulumisia.

Päivä on ollut hektinen. Monenlaista asioiden hoitoa kaupungissa, mutta välissä myös kesäpäivästä nauttimista rannalla ja kruununa ihana lounas: ensimmäiset uudet perunat perinteisillä lisukkeilla. Nam!

sunnuntai 8. kesäkuuta 2014

Heaven

                                 

Suomen alkanut suvi on täynnä mielenkiintoisia tapahtumia. Minä niistä mielelläni poimin omaan ohjelmaani konsertit ja taidenäyttelyt. Tänään eksyin naapurikaupunkiin negro spirituals -konserttiin Heaven ja hyvä, että eksyin. Oli loistava konsertti!

Gospelkuoro UGG ja Kultainen Lyyra -bändi esittivät tyylillä ja hyvällä maulla svengaavia perusnegrospirituaaleja. Taitavat sovitukset, mukavasti soittavat muusikot ja puhdas kuorolaulu oli hienoa kuultavaa. Kummasti yleisökin lähti jammailemaan mukaan ja tunnelma oli letkeän leppoisa.

Oli hauska huomata, miten aamulla messussa suhteellisen jäykästi toimivista kanttoreista (ja yhdestä papistakin) illaksi kuoriutui täysverisiä jazz-muusikoita! Olipa mukaan eksynyt eräs paremmin näyttelijänä tunnettu perkussioita soittamaan ja taitavasti soittikin. Ehdoton huippu oli, kun yksi kirkkomuusikoista matki laulutapaa myöten Louis Amstrongia laulaen hitin What a Wonderful World saaden mahtavat aplodit. Hyvä, herrat Kupari ja Rekunen! Järjestitte hienon konsertin. 

Kotiin ajellessa illalla yhdeksän maissa nälkä kurni vatsassa, sillä olin viimeeksi pistänyt suuhuni jotain vieraiden kanssa kahvipöydässä kolmelta. No, ei haitannut, kun mielessä pyöri vieläkin konsertin svengaavat biisit. Oli niin kivaa!

lauantai 7. kesäkuuta 2014

Onko käsinkirjoittaminen vanhanaikaista?

                                     

New York Timesin haastattelema psykologi Stanislas Dehaene on huolissaan käsinkirjoittamisen vähentymisestä lasten elämässä. Useat tutkimukset ovat osoittaneet, että käsinkirjoittamisella ja laajemmalla oppimiskehityksellä on selkeä yhteys. 

Käsinkirjoituksen oppimisen jälkeen lapset oppivat lukemaan nopeammin. Lisäksi he oppivat paremmin tuottamaan ja hallitsemaan tietoa. Koneella kirjoittaminen ei stimuloi aivoja samalla tapaa. Tämä on tutkimuksilla osoitettu ja myös aivotutkijat ovat asiasta samaa mieltä.

Dehaenen mukaan käsinkirjoitus on henkistä simulaatiota aivoille. Aivokuvauksilla on todettu, että hyvät taidot käsinkirjoituksessa aiheuttavat esim. aktiivisempaa hermotoimintaa niissä aivon osissa, jotka liittyvät työmuistiin ja ideoiden tuottamiseen. 

Opettajat ovat nämä tutkimustulokset tienneet jo vuosia. Yhteiskunnan nopea muuttuminen ja tietotekniikan tulviminen kaikille aloille on kyseenalaistanut käsinkirjoituksen. Vanhemmatkin aina silloin tällöin epäilevät sen tarpeellisuutta. Näistä aivotutkijoiden tutkimustuloksista ei suurta älämölöä ole pidetty.

On siis suuri merkitys sillä, miten kirjoitamme. Tietotekniikkataitoja huudellaan epätoivoisesti pelastamaan koulujen oppimistulokset ja kouluviihtyvyys. Mitä sitten menetämme, kun käsinkirjoitus vähenee ja on nyt jo vähentynyt kouluissa? Kärjistetysti sanoen tyhmistämmekö oppilaat?

perjantai 6. kesäkuuta 2014

Ukkosia


Varhain aamulla paistoi aurinko, kun Nellan kanssa käveltiin lenkillä peltomaisemassa. Myöhemmin koira jäi mökille ja minä lähdin kaupunkiin.

Torilla tapasin ystäväpariskunnan pitkästä aikaa, juteltiin kuulumiset ja sovittiin tapaamisesta. Oli ihana nähdä! Torikahvilassa eksyin tuttujen herrojen pöytään, jotka veistelivät opettajien pitkistä kesälomista. Hmmm... :=)

Hoidettiin  äidin asioita ja kesken kaiken jouduttiin oikein kunnon ukkoskuuroon. Myöhemminkin vettä satoi oikein kunnolla juuri silloin, kun taloyhtiön hallituksen kanssa katselimme piha-asioita. Minulla oli sateenvarjo, muut taisivat kastua.

Minkä kesä kastelee, sen se myös kuivaa... Minut oli kutsuttu iltapäivällä grillipartyihin ja niiden aikana aurinko paistoi ihanasti ja oli ihan kuuma. Mökille takaisin ajaessa taivas taas mustui ja perille päästyäni kannoin tavarat vauhdilla sisään, juuri ennen sadetta. 


Onneksi ehdin Nellan seuraksi ennen kuin ukkonen alkoi. Koira raukka pelkää oikein kunnolla ja kulki perässäni joka askeleella ukkosen jymistellessä lähistöllä. Pienen hetken täällä oikein myrskysi. Ukkosrintama pyyhkäisi päältä ja jyrinä sekä tärinä oli melkoinen. Onneksi ei puita kaatunut, vaikka tuuli niitä komeasti taivutteli. Verannat olivat aivan märät ja törkyä täynnä. Ikkunat pesaisin äsken uudelleen, kun olivat ihan kamalan näköiset. 

Myräkät ovat häipyneet, järvi tyyni ja ilta-aurinko paistaa. Istutaan rannassa  Nellan kanssa ja nautitaan kesäillasta.

torstai 5. kesäkuuta 2014

Oikea kesäpäivä


Tänään on vietetty kesäpäivää. Uitu moneen kertaan ja mitattu veden lämpötilakin: +15. Järvellä mökin edessä oli saman verran joutsenia. En ole koskaan nähnyt yhdellä kertaa täällä niin montaa. Onneksi oli kamera lähettyvillä! Ehkä kuvia niistä huomenna...

Kunnon kesäpäivään kuuluu vain oleilu. Ollaan nukuttu päiväunet pihakeinussa, nautittu auringosta ja syöty jätskiä. On myös seurattu helikopterilentoja sekä suuren laiturin kuljetusta järven halki uudelle kesämökille.

Ettei mennyt pelkäksi laiskotteluksi, kävin kottikärryjen kanssa hakemassa kiviä tien varresta ja samalla harasin mäestä töyssyjä pois. Kivet laitan kukkaruukkujen pohjille, jotta pysyvät pystyssä tuulella. Ostin uudet piharuukut, kapeat ja korkeat ja niihin pitää keksiä vippaskonsteja, etteivät mene kumoon. Lisäksi karsin oksia rannasta Fiskarsin maanmainiolla oksaleikkurilla, jolla ylttyy aika korkealle. Ostin sen keväällä ja se on ollut kovassa käytössä, myös silloin, kun toisessa kädessä oli vielä lasta ;=)

On ihan kesästä nautittu olo!

keskiviikko 4. kesäkuuta 2014

Metsäretkellä


Kesäpäivän aamuna voi lähteä metsäretkellä vaikka yöpaidassa! Nella-koiralla oli sentään säädyllinen asu, mutta emännästä en oikein tiedä. Onneksi oli saappaat kuitenkin jalassa.


Tarkoitus oli vain käydä pienellä aamulenkillä, mutta hairahduimme tunnin vaellukselle. Kamera oli mukana, joten välillä kuvattiin.


Nella on ollut nuorempana aikamoinen menijä, mutta nyt 8-vuotiaana askel on hieman rauhoittunut. Uskollisesti se pysähteli minua odottamaan.


Kivet ja kannot - niin kiinnostavia ja kauniita!


Nuoren haavan runko oli alhaalta monta metriä aivan musta, niin kuin joillain yksilöillä saattaa olla.


Kielot kukkivat joka puolella kauniisti ja tuoksuvasti.


Muistettiin myös liputtaa! Se on yksi mökkielämän mukavia ja tärkeitä hommia.

Kostea päivä ollut, ukkostikin. Illalla istuimme rannassa pitkään ja vain katselimme tyyntä vedenpintaa, vesilintuja ja usvaista, aurinkoista maisemaa. Mieli lepää...

tiistai 3. kesäkuuta 2014

Mökkipäivä

                                       

Pilvinen ja harmaa päivä oli oikein sopiva mökkihommiin. Aamulla humpsin yöpuvussa pitkin pihoja ja leikkasin ruohoa pitkävartisilla saksilla. Tietää sitä, että seuraavat yöt on nukuttava lepo-ortoosit ranteissa, ettei rannekanava ahtaudu. No, nukun niiden kanssa usein muutenkin. Koira juoksi innoissaan ryteiköt ryskyen pitkin metsiä ja nautti vapaudesta.

                                       

Jossain vaiheessa Nella pinkoi kolme kertaa kivikon kukkien yli. No, vahinkoa ei tapahtunut ja jos tapahtuu, niin ei haittaa. Muutenkin luulin vähälumisen talven jälkeen, että sieltä ei nouse juuri mitään, mutta ihan siedettävän näköisenä se kukkii tällä hetkellä. 

Päivällä pesin sekä ylä- että alamökin ikkunat ulkoa päin. Kaupungissa vesi on mustana noesta, täällä vain kellertävänä siitepölystä. Jonain päivänä pitää pestä sisältä päin. Ikkunanpesun lomassa seurasin kuikkia, jotka sukeltelivat rannassa ja koiraa, joka pää kallellaan istui pitkään mustikanvarpujen keskellä, katseli ympärilleen ja ilmeisesti nautti sekin kesästä luonnon keskellä.

Kävin torilla seurakunnan teltassa kahvilla. Ihanaa, vastaleivottua pullaa oli tarjolla. Olisin ostanut samettiruusuja, mutta oli vain kerrottuja tarjolla ja minä haluan yksinkertaisia. Vielä oli vähän myyjiä paikalla, mutta ehkä keskikesää kohti vilkastuu. Kaupunkitorimme onkin kuulu vilkkaudestaan ja sinne pitää aina perjantaisin suunnata tunnelmasta nauttimaan.

Lenkillä katselin puolukoita, joiden kukinta on alkamassa. Paikka paikoin oli runsaasti nuppuja. Mustikan kukinta ei niin runsaalta tänä vuonna täällä näyttänytkään. Tiltaltti lauloi kilpaa leivosten, peippojen ja punarinnan kanssa. Nautin, kun on aikaa joka päivä käydä kävelemässä. Tänään koiran kanssa juostiinkin, tosin vasen polveni ei siitä hommasta pidemmän päälle pidä yhtään.

Kyllä on helppoa päivitellä blogia iPadin tai kännykän kautta täällä maalla. Tosin kuvat ovat surkeita tasoltaan, varsinkin nämä illalla otetut, mutta aina ei jaksa viritellä kannettavaa ja järkkäriä vain päivitystä varten. Ulkona tihuttaa vettä, huomiseksi luvataan lämmintä ja aurinkoakin. Ihanaa!

maanantai 2. kesäkuuta 2014

Puuhaa ja koiruuksia

                                        

Aamulla starttasin kaupunkiin kuin töihin konsanaan, vaikka oli lomapäivä. Pyykin pesua, äidin saattelua kuntouttavaan päivätoimintaan, uusien silmälasien sovittelua, jääkaapin tyhjentämistä... Ihan kivaa, kun ei ollut ansiotyötä häiritsemässä ;=)

Lopuksi hain Nella-koiran mukaani. Olisin saanut samalla kertaa myös kaksivuotiaan pojan, mutta hänet piti jättää perheensä hoiviin. "Minäkin lähden mukaan!"

Mökillä nautittiin aurinkoisesta päivästä, koira vapaana pihapiirissä humputellen ja minä postia lueskellen. Päivään sisältyi myös pitkä keskustelu entisen luokkakaverin kanssa. Oli hauska kuulla hänen elämästään vuosikymmenten varrelta. Emme ole kouluaikojen jälkeen tavanneet kuin parisen kertaa.

Äsken kävin koiran kanssa kävelylenkillä. Ruisrääkkä rääkyi aivan tien vieressä pellolla, mutta emme kumpikaan nähneet sitä. Olikohan poikanen vai aikuinen? Kova ääni sillä ainakin oli. Koiraa kiinnosti aivan kamalasti!

Ihana ilta! Kiva, kun kesä on palannut.

sunnuntai 1. kesäkuuta 2014

Ei pöllömpi lomapäivä!


Ensimmäisen lomapäivän aamu näytti harmaalta, joten lähdin kirkkoon messuun. Otin kameran mukaan, sillä tarkoitukseni oli myös käydä katsomassa, mitä viirupöllölle kuuluu. Ajelin maaseudun pikkutietä eikä ketään näkynyt missään. Aloin jo epäillä, ettei kirkkoniemessä lopulta ole muita kuin minä.

No, oli siellä! Messun jälkeen oli kirkkokahvit ja juttelin pitkään tuttujen kanssa. Sen jälkeen otin kameran ja lähdin pöllömaisemiin. Ja siellä tapasin VIIRUPÖLLÖN POIKASEN! Meinasin ihan revetä liitoksistani. Pöllö oli siis ollut ensimmäisellä kerralla hautomassa, siis silloin, kun olin siitä metrin päässä. Ihme, ettei puolustautunut ja hyökännyt päälleni. Onneksi ei! Viirupöllö on isona lintuna poikasaikana hyvin vaarallinen, josta lintukirjatkin aina varoittelevat.

Pöllön poikanen oli jo aika suuri ja hyvinvoivan näköinen. Muita poikasia en huomannut. En mennyt lähelle, jotta emo ei hermostu, vaikka sitä ei kyllä näkynyt missään. Poikanen oli ryteikössä, jossa oli paljon oksia edessä, joten kuvaaminen oli aika haasteellista. Siinä se nyt kuitenkin kököttää ikuistettuna ja olen ihan sekopää kokemuksesta! Aivan mahtavaa, että saa tarkkailla ja kuvata tällaista kohdetta!

Pää pilvissä ajelin kotiin ja pysähdyin matkalla kuvaamaan muutamaa muutakin juttua. Mökillä ehdin juuri ja juuri vaatteet vaihtaa, kun pihamaa pöllähti täyteen väkeä. Laitoimme laiturin, uimme, saunoimme ja uitimme ankkaa, jonka pikkuväki heitti ulapalle ja sai kauhean itkukohtauksen. Pitkällä ongella ankka saatiin takaisin laiturille ja itku loppui kuin seinään!

Kävin itse ennen saunomista pitkällä kävelylenkillä ja kuuntelin peltojen keskellä ruisrääkkää. Aurinko paistoi ja kaikenlaista muutakin liverrystä oli äänimaisemassa. Hassua, että kesken kaiken kukko kiekui! Taitaa olla maalaistalon pihapiirissä kanarouvineen.

Elän pöllähtäneessä olotilassa enkä vain pikkupöllön vuoksi. Töiden päättyminen ja loman ensipäivät ovat aina niin merkillisiä tunnelmaltaan. Ihanaa, koko pitkä kesä ja loma edessä!