Kummitäti jeesaa

"Voi näitä nykyajan nuoria!" voisin aloittaa paatoksen syvällä rintaäänellä. En aloita!

Tänään paistoi aurinko, mutta tuuli vähän kylmästi. Lähdimme aamukävelylle ja etsimme kävelyreissulla tuulensuojaisia reittejä. Samalla poikkesimme katsomaan kehitysvammaisen taiteilijan taidenäyttelyä, johon vien ensi viikolla myös oppilaani.

Näyttely oli hieno. Taiteilija toistaa töissään samaa aihekuviota välillä melkein loputtomiin. Työt olivat täynnä toistuvia yksityiskohtia ja puuväreillä huolella tehtyjä. Hieno näyttely ainutlaatuisine töineen!

Kävelytiellä paluumatkalla silmäni osui maahan pudonneeseen korttiin. Se oli seurakunnan isoskoulutuskortti, johon kerätään läsnäolokerroista nimmareita. Koska kummityttöni käy koulutusta, poimin tiellä vähän nuhraantuneen kortin talteen, jotta hän voisi palauttaa sen omistajalleen. Vilkaisin nimeä, yllätyin ja sain makeat naurut: kummityttöni kortti! :=)

Niinpä niin... On se hyvä, että on olemassa kummitäti, joka osuu oikeaan paikkaan oikealla hetkellä ja pelastaa pulasta! Milläpä sitä todistaisi läsnäolokertoja, jos kortin hukkaa kadulle?

Tärkeintä elämässä

Käteeni osui näin ihana Katri Kuuselan enkelikortti!

Eilen vietettiin tunnin ajomatkan päässä olevassa kaupungissa päivä humputellen, tarkoituksella roskaruokaa syöden ja "hyvät kahvit" juoden. Kaikki ihanassa seurassa! Samalla hoidettiin muutama asia, mm. palautin tuliterän mutta täysin hengettömän sähkövatkaimen liikkeeseen ja sain toimivan tilalle. Palvelu oli nopeaa sekä ystävällistä, ja kaiken lisäksi sain vatkauskulhon kaupan päälle!

Autolla ajamisesta nauttii, kun keli oli mitä parhain ja auto sisältä siisti eilisen puunauksen jälkeen. Suomi-poppia, iskelmää ja rokkia kuului radiosta matkan aikana ja välillä lauleskelin täyttä kurkkua mukana. (Muualla kuin autossa en koskaan kuuntele näitä kanavia!)

Hauska päivä niin kivassa seurassa!

Kurassa

Tänään autolla ajaessa katselin lattialla olevia kuramattoja. Ne olivat sanan mukaisesti kurassa ja kauhean näköiset. Niinpä kärräsin ne sisälle ja pesin puhtaaksi. Samalla tuli autokin imuroitua sisältä. Yleensä olen auton matot kuurannut aina mökillä, mutta nyt taisi olla ensimmäinen kerta täällä kaupungissa. Poikkeuksellisen kurainen talvi ollutkin!

Vietin iltapäivän mökillä auringossa lehtiä lueskellen ja vain oleillen. Harmittaa, kun aikaa olisi tehdä kaikkia pihahommia, mutta tuo käsi jarruttaa! No, nyt kun muutaman viikon jaksaa vielä sitä varoa, voi varmaan huolettomammin myöhemmin sitä käyttää - vaikka pihahommiin!

Pellolla näin tämän kevään ensimmäisen töyhtöhyypän. Nämä havainnot ovat aina niin mukavia!

Puhdasta taas

Kyllä olin viisas, kun kaksi ja puoli viikkoa sitten sovin siivoojaystävien kanssa siivouksen tälle päivälle. Eilen vähän kokeilin ja tällä kädellä ei todellakaan voi vielä ravistella mitään tai työnnellä imuria. Lähdinkin kävelemään ulos ihanaan auringonpaisteeseen ja sillä aikaa koti puhdistui tuoksuvaksi.

Iltapäivällä poikkesin kouluun Wilma ja iPad-koulutukseen. Aikaa oli niin vähän, ettei kovin paljoa ehditty, mutta vähitellen tullaan viisaammiksi näiden sähköisten hommien kanssa. Vaikka lomalla olenkin, olen osallistunut koulutuksiin ja opekokouksiin, etten ihan putoa kärryiltä.

Illalla oli vielä kuoronharjoitus. Tänään en ehtinyt mökille, vaikka ilma oli mitä ihanin. Huomenna sitten taas...

Auringossa

En malttanut tänäänkään olla pois mökiltä, kun aurinko paistoi niin kauniisti ja kevätpäivän lämpö helli. 

Yöpakkaset ovat olleet ihan kunnollisia. Ranta, joka oli vielä viime viikolla aivan sula, on jäätynyt eikä jää edes päivän aikana ole häipynyt. Tiellä oli iltapäivällä varjokohdissa olevia lätäköitä, joissa oli edelleen jäätä.

Keräilin pihapiiristä talven aikana pudonneita oksia ja nyhdin pitkiä heiniä pois. Kevyttä hommaa, kun mitään raskaampaa ei voi tehdä. Istuin myös auringossa vain nauttien ja tänään ei tuulikaan viilentänyt ilmaa. Kaksi varista pyöri pihapiirissä ja luin niille lakia, etteivät vain alkaisi pesiä mökin lähelle. Metsää kyllä riittää siihen hommaan! Ovat harakoiden kanssa niin äänekkäitä pesänhoitajia, etten mielelläni niitä ottaisi alivuokralaisiksi.

Kävelin metsätietä pelloille ja nautiskelin luonnon äänistä. Pellonreunassa näin ison ketun tuuheine häntineen jonkin matkan päässä. Se ei ensin huomannut minua, joten saatoin sitä vähän aikaa hiljaa katsella. Ei ollut yhtään kapisen näköinen, onneksi. Ilmeisesti myyriä etsiskeli pellolta. Kun liikahdin hieman, otus otti jalat alleen ja häipyi metsän pimentoon. Muuttolintuja ei näkynyt, ei töyhtöhyyppiäkään, vaikka etelämpänä niitä on jo nähty.

Metsän siimeksessä sammalmatto näytti todella kauniilta. Kuvasin niitä ja tämä lieko, mahtaako olla riidenlieko, osui kuviin myös. Ainavihreinä kasveina niin kauniita maaliskuussakin.

Kotiin maltoin lähteä vasta kuuden maissa illalla. Ihanaa, kun pimeys on väistynyt ja valoisat illat hyvää vauhtia tulossa!

Vihdoin vapaa!

Oikea käsi on tänään ollut suurimman osan päivää ilman lastaa. Mikä ihanuus! Tammikuun lopusta lähtien on kädessä ollut 3 viikkoa kipsiä ja 2+2 viikkoa lastaa, yhteensä 7 vasenkätistä viikkoa. Nyt kaikki on takanapäin. Tästä eteenpäin käsi saa olla vapaana, mutta varoa pitää vielä parisen viikkoa.

Aika ihanaa tehdä juttuja oikealla kädellä! Tosin se on voimaton, jäykkä ja peukku ja etusormi vieläkin vähän turvoksissa, mutta ei haittaa. Alkaa elämä tuntua taas normaalilta, vaikka monia juttuja ei vielä voi kädellä tehdäkään.

Lastaa pidän vielä esim. ulkotöissä. Niinpä tänään mökilläkin suojasin varmuuden vuoksi käden, kun leikkelin kuusia. Olin aloittanut homman jo aiemmin, mutta tänään parsin loppuun, edelleen vasemmalla kädellä, sillä oikealla ei vielä saksia voi käyttääkään.

Aurinko paistoi, mutta tuuli jäältä. Pitikin lisätä vaatetta kesken kaiken, vaikka tuntui ensin niin lämpöiseltä. Päiväkahvit oli ihana juoda ylämökin verannalla, vaikka termospullon avaamisen kanssa olikin vaikeuksia. Niin, nautiskelin ihan oikeat KAHVIT. Olen alkanut juoda teen sijaan iltapäivällä kahvia, mitä en ole koskaan aiemmin elämässäni harrastanut. Kahvi kun on niin terveellistä ;=) Tosin maitoa pitää lisätä, muuten maistuu kamalalta!

Näin ison haukan kaartelemassa ilmassa. Harmi, kun olen niitä huono tunnistamaan, joten tarkempi määritys jäi tekemättä. Tiaiset sirkuttivat, mutta joutsenten tai lokkien ääntä ei kuulunut. Kärpänen oli herännyt kaiteelle ihmettelemään lämpöä. 

Kävelin viitisen kilometriä tänään, joten nyt on ihan raukea olo pitkästä ulkoilusta!

Vauhdikasta seuraa

Tänään sain  lähes koko päivän viettää pienen herrasmiehen seurassa. Oli tosi kivaa hoitaa Samuelia, mutta tarkkana sai olla, ettei hyvää vauhtia paranemassa olevan käden kanssa tapahtunut mitään tyhmää.

Aamulla olimme kirkossa perhemessussa. Meiltä näkyy kirkko ikkunaan ja sitä katsoessaan Samuel usein sanoo: "Minun kirkko!" En tiedä, mitä hän sillä tarkoittaa, mutta ehkä muistaa käyneensä siellä lastenmessuissa. Tänään, kuten aina, hän käyttäytyi tosi rauhallisesti. Ei kertaakaan edes korottanut ääntään, vaan kuunteli ja seurasi tarkasti, mitä tapahtui. Alttarilla siunattavanakin jaksoi odottaa hiiren hiljaa vuoroaan. Saarnan aikana syötiin varmuudeksi vähän rusinoita ;=), mutta ilman niitäkin olisi varmaan selvitty, sillä messu oli juuri sopivan mittainen pienille osallistujille.

Päiväruoan jälkeen käveltiin läheiseen liikuntahalliin seuraamaan isonsiskon lentopallopelejä. Äiti ja isä olivat siellä hommissa ja mummu ja pappakin olivat tulleet pelejä seuraamaan. Oli hauska seurata, miten Samuel kaksivuotiaan tarmolla kannusti taputtamalla ja huutamalla oikeaoppisesti muiden mukana.

Myöhemmin kotona leikittiin pehmoleluilla, autoilla ja rakenneltiin palikoilla. Samuel osaa jo rakennella myös itsekseen, joten sain välillä rauhassa seurata Mäkäräisen Kaisan maailmancupin ratkaisuhiihtoa. Hyvä Kaisa!

Opettelimme tekemään myös saman värisistä palikoista torneja. Samppa osasikin sen homman hienosti, mutta ei muista vielä kuin sinisen ja punaisen värin nimeltä. Keltainen ja vihreä menee vielä sekaisin. Niitä vähän opettelimmekin.

Iltaan mennessä oli lentopalloturnaus ohitse ja perhe kävi hakemassa omansa kotiin. Isonsiskon joukkue voitti kaikki pelinsä ja pääsi finaaliin, joka pelataan ensi kuussa. Samalla kuulin, että toinen isosisko oli partioleirillä organisoinut koko leirin pizzanpaiston. Yli 60 pizzaa oli valmistunut ja uponnut nälkäisiin vatsoihin. Jee, täti on niin ylpeä koko sisaruskatraasta!

Tuurissa

Tänään lähdettiin ennen puolta päivää ostoksille Tuurin kyläkauppaan. Viimeeksi olen sinne eksynyt kolme - neljä vuotta sitten. En ole mikään suurien ostoskeskuksien ystävä eikä yleensäkään kaupoissa kiertely kuulu lempiharrastuksiini.

Keskellä peltoa pienessä kylässä valtavan iso shoppailurysä! Aina se vähän ihmetyttää. Paljon oli ihmisiä liikkeellä, kuten aina,  ja parkkipaikkaa sai etsiskellä, jos halusi auton lähemmäksi pääovia. Ruokakaupan edessä oli paljon tyhjää pysäköintitilaa, mutta sieltä olisi ollut vähän pidempi matka raahata tavaroita. Jotain ostettavaa kuitenkin mukaan osui.

Löysin Pomarin kengät itselleni, todella mukavat ja hyvät. Lisäksi tarjouksessa oli Vallilan koristetyynynpäällisiä ja niissä oli mukavan harmaan ja mustan sävyisiä. Yksi työpusero ja pesuainetta, siinäpä taisi olla ostokseni. Sain kyllä omieni lisäksi raahata vielä muutamaa muutakin kassia!

Koko päivä hurahti. Uh, uuvuttavaa! No, nyt saa taas kulua useampi vuosi, ennen kuin sinne seuraavan kerran nenäni pistän!

Nuhassa

Olenkin odottanut, milloin flunssa iskee. Eilen!

Minut oli kutsuttu vierailemaan luokassamme ja oli todella ihanaa nähdä oppilaat sekä viettää tunti heidän kanssaan. Sijaisopen johdolla he olivat valmistaneet kaksi laulua ja kirjoittaneet runoja minulle. Liikuttavaa! Kyllä pienet oppilaat ovat superhienoja.

Kävellessäni aamulla koululle mietin, että vähän tuntuu tuhisevan nenässä. Iltapäivällä nuha alkoi oikein toden teolla ja tänään olen jatkanut niistämistä. Onneksi mitään muita flunssan oireita ei ole.

Eiköhän tämä tästä!

Minna Canthin päivänä

Tänään ovat liput liehuneet saloissa suomalaisen naiskirjailija Minna Canthin kunniaksi. Merkillistä, että tänä tasa-arvon päivänä hän on kuitenkin ainoa nainen, jolla on liputuspäivä!

Minna Canth, alkuperäiseltä nimeltään Ulrika Wilhelmina Johnson, oli ensimmäinen merkittävä suomenkielinen näytelmäkirjailija Aleksis Kiven jälkeen sekä sanomalehtinainen. Jälkipolvet tuntevat hänet romaaneistaan, novelleistaan sekä näytelmistä. Hän opiskeli Jyväskylän seminaarissa, samassa, josta minäkin v. 1984 valmistuin, tosin silloin puhuttiin jo yliopistosta :=) Aiemmin hän käytti nimeä Miinu Johnson. Seminaariaikana etunimeksi vakiintui Minna ja avioliiton kautta sukunimeksi Canth. Kansakoulunopettajan opinnot hänellä jäivät kesken.

Muutamana kesänä olen mökillä lueskellut suomalaista kirjallisuutta oikein urakalla. Yksi suvi kului Sillanpään teosten, toinen Canthin ja kolmas Kiannon kanssa. Tarkoituksena oli lukea kirjailijan tuotantoa laajasti. Itse koin jotenkin hypnoottisena upota entisajan suomalaisen yhteiskunnan kuvaukseen, hitaaseen elämänrytmiin, jossa luonto on erottamaton osa ihmisen arkipäivää. Sillanpää oli kyllä ylivertainen omasta mielestäni!

Kukahan kirjailijoistamme on ensi kesän urakkana?

Presidentintekijät

Kävin tänään katsomassa paljon kohua aiheuttaneen Tuukka Temosen elokuvan Presidentintekijät. Presidentti Sauli Niinistön vaalikampanjaa kuvaavan  elokuvan pääosassa ei olekaan presidenttiehdokas vaan elokuvan nimen mukaisesti taustatekijät, erityisesti kokoomuksen puoluesihteeri Taru Tujunen.

Elokuva on tehnyt taitavasti taustalla olevan näkymättömän koneiston näkyväksi. Elokuva kertoo sananmukaisesti politiikasta ja vaalikampanjan taustavaikuttajista. Suurin osa elokuvasta koostuu kampanjatyöryhmän kokouksista, joissa ihme kyllä presidenttiehdokasta ei nähdä. Aikamoista julkisuuspeliä pelataan ja suunnitellaan jopa minuuttien tarkkuudella, miten missäkin tilanteessa toimitaan, sanotaan ja reagoidaan.

Elokuvaa oli aika mielenkiintoista katsoa juuri kulissien takaisen toiminnan vuoksi. En ole tullut ajatelleeksi, kuinka laskelmoivasti vaalikampanjoissa toimitaan ja mietitään kaikki vaihtoehdot ja reagointitavat ennakkoon.

Yllätyksenä minulle tuli kielenkäyttö. Kampanjatoimistossa kiroiltiin rutkasti. Myös ehdokkaasta puhuttiin suoraan ja tämä on ollut ehkä syynä siihen, että jotkut elokuvassa olleet henkilöt olisivat halunneet määräysvallan materiaaliin. Toisaalta Tujunen esiintyy elokuvassa määrätietoisena ja varsin ammattitaitoisena kampanjanvetäjänä, joten tästä näkökulmasta en oikein ymmärrä hänen tuohtumistaan.

Elokuva oli sopivan mittainen ja ihan mielenkiintoinen sen ainutlaatuisen sisäpiirinäkemyksen vuoksi. Jokainen meistä on kokenut vaalit omassa olohuoneissamme. Nyt oli hauska kurkistaa kulissien sisäpuolelle, vaikka en mikään politiikasta järin kiinnostunut ihminen olekaan.

Jäiden laulu

Sunnuntaina oli aamusta lähtien monenlaista puuhaa. Iltapäivällä kotiuduin ja ehdin juuri ja juuri nähdä Kaisa Mäkäräisen hiihtävän maaliin. Sen jälkeen puntaroin, lähteäkö mökillä käymään vai ei.

Iltapäivän kääntyessä illaksi aurinko paistoi edelleen ja päätin lähteä. Ajelin mökille ja tietä kävellessä kuuntelin, mitä ihme ääntä rannan suunnasta kuuluu, kuin olisi peltitynnyreitä kolisteltu.

Rantaan päästyäni ääni selvisi: Jäät vonkuivat ja mulisivat. Olen äänen ennenkin kuullut, mutta nyt se oli aivan uskomattoman voimakasta. Seisoin ensimmäisen puoli tuntia hiljaa rannassa ja vain kuuntelin lumoutuneena. Mielettömän hienoa luonnon musiikkia! 

Voimakas pohjoistuuli puhalsi, ilma pakastui ja ilta-aurinko paistoi kirkkaalta taivaalta. Meidän rantaan ei tuuli sopinut ja aurinko lämmitti vielä hieman. Oli metka tunne, kun jäiden laulu aaltoili ympäri järveä, kuului välillä vaimeampana ja sitten vyöryi kohdalleni rantaan. Ääni oli todella kova.

Niin, nämä äänet synnyttää jään jännitystila, joka purkautuu railona tai repeämänä, jolloin jää alkaa värähdellä ja ilmassa edetessään värähtelyn ihmiskorva kuulee "jään lauluna". Samankaltainen ilmiö saa aikaan myös maanjäristykset. Ilmiö syntyy ilmanpaineen muutoksesta ja myös lämpötila vaikuttaa. Alle 10 000 neliömetrin laajuisessa jäässä ei synny tarpeeksi pitkiä repeämiä, joten laajojen järvien rantamilla äänen kuulee parhaiten. Eilen oli ilmeisesti juuri otolliset olosuhteet "jäänjäristyksille".

Luonto tarjoaa meille hienoja elämyksiä. Menen joskus ihan raiteiltani näiden kokemusten äärellä. Jo joutsenen lennon, revontulten tai pöllön näkeminen saa päivääni erityisen fiiliksen. Eilisen mökkirannan luonnon musiikki oli mahtava kokemus, jota olen muistellut vielä tänäänkin. Onneksi satuin paikalle!

Ruusu

Hyvää seuraa ja kukkia! Voiko lauantai-illalta enempää toivoa?

Pesän rakennusta

Ystävilläni naakoilla on kevättä rinnassa. Rappukäytävän ilmanvaihtokanavan on havainnut hyväksi pesäpaikaksi joku näistä harmaapäistä - taas kerran! Ilmeisesti verkko on irronnut hormin yläpäästä ja heti linnut käyttävät tilaisuutta hyväkseen.

Iso kasa oksia ja muuta mujua putosi eilen naapurini oven taakse ilmanvaihtorööristä. Tänään siellä itse emäntä / isäntä raakkui kutsuvasti ja lisää tavaraa, pitkiä oksiakin,  putoili rappukäytävään. Tänään huoltomies kävi sulkemassa venttiilin ja olisi kiivennyt katollekin laittamaan verkon takaisin, mutta navakka tuuli sotki suunnitelmat. Kielsin ehdottomasti aikeet, sillä korkean 7-kerroksisen talon katolla ei keikuta kuin suotuisalla säällä.

Toivottavasti omaan pesuhuoneeseeni tulevan hormin päässä on verkko edelleen. Hormissa ei ainakaan minun viidentoista vuoden asumisaikana ole naakka pesinyt, mutta kerta se on ensimmäinenkin. Joskus olen pelännyt. että joku linnuista änkeää sisälle asti, sillä äänet kuuluvat todella selvästi. Ehkä joku vain istuskelee verkkohatun päällä ja iloisesti juttelee kavereilleen!

Naakka rakennelkoon käytävän ilmanvaihtokanavassa rauhassa, kunnes tuuli laantuu. Sitten pesä poistetaan, jos siellä ei vielä mitään munia näy ja tuskin niitä ihan vielä tuleekaan. Toivottavasti ehdimme ennen kunnon pesintää, sillä silloin lintu on rauhoitettu ja saa tehdä hormissamme, mitä lystää. Silloin kestämme sotkun, poikasten kasvatuksen ja kimeät naukaisut!

Aurinkoa

Aamupäivästä lähdin kauniissa auringonpaisteessa mökille. Kävelin siellä kolmisen kilometriä, leikkasin kuusia vasemman käden saksilla ja nautin auringosta. Tuulikaan ei käynyt niin kovasti kuin viimeeksi ja sattui tulemaan sopivasta suunnasta. Oli niin lämmintä ja keväistä!

Joutsenten ja lokkien huutoja kuului kauempaa. Samoin metsäkoneen ääni, joka möyrysi vastarannalla lahden takana. Näinkin meiltä, kuinka välillä puut kaatuivat aika läheltä rantaa. Onneksi aukko ei näy meille!

Olisi niin tehnyt mieli pulahtaa uimaan! En muista, koska meillä olisi ollut ranta tällä tavoin auki ennen jäiden lähtöä. No, ensi viikolla on luvassa niin paljon yöpakkasia, että ehtii jäätyä uudelleen umpeen. Hyvä vain, että vähän viilenee. Muuten en ehtisi nauttia mökin sipulikukista, jos ne nyt jo paukkaisivat kukkimaan. Mökillä vierähti monta tuntia.

Mökiltä tultuani tein äidin ruokaostokset, kävelimme yhdessä ulkona ja sitten olin vielä koululla tekemässä tarviketilauksia oman luokkani osaltani. Nyt muut saavat hoitaa varaston täydennysten tilaukset. Kerrankin pääsin siitä rumbasta eroon!

Nyt väsyttää mukavasti pitkä ulkona olo. Lähden nukkumaan...

Lippuja ja lappuja

Miten voi olla uuvuttava päivä, vaikka on lomalla!

Aamusta alkaen ryhdyin tekemään Kelaan matkakorvaushakemuksia ja kasaamaan lääkärinlausuntoja sekä kuitteja vakuutusyhtiölle. Ihan selvää puuhaa, mutta aikaa hurahti rutkasti. Välillä kävin ulkoilemassa, hoitamassa kummipojan lahja-asiaa sekä työpaikalla opettajainkokouksessa ja taas jatkoin. Illan kuoronharjoitukseen menessä kaikki oli kasassa.

Itsekseni mietin, mistä löytyy vanhemmilla ihmisillä sekä vakavasti sairailla taito ja viitseliäisyys hoitaa lippulappusulkeisia. Muistan omalta Hodgkinin sairastamisjaksolta kirkkaana tuokiokuvia, jolloin Kelasta soitettiin ja kyseltiin erilaisten dokumenttien perään. Kun oli huono olo, ei olisi millään jaksanut näitä ylimääräisiä, vaikka pakko oli.

Surkuhupaisin tapaus oli eräs paperi, jota minulta tivattiin. Se olisi pitänyt tuoda Kelaan. Lopulta selvisi, että sitä ei ollut minulle vielä tullutkaan - Kelalta! Sitten kun se putosi postiluukusta, luin ja kiikutin sen takaisin - Kelaan! Älytön juttu. Toivottavasti 13 vuodessa on tullut käytäntöihin parannusta!

Nyt on paperirumba selätetty ja päivän muutkin hommat tehty. Tuntuu siltä, että ei tarvitse Nukku-Mattia kauaa sängyssä odotella!

Hyvä päivä

Tästä päivästä voi illalla sanoa: "Olipa hyvä päivä!" Näin pitäisi tietysti olla jokaisena päivänä, mutta elämähän on välillä niin kummallista, että kaikista päivistä tätä ei voi rehellisesti todeta. Kyllä ainakin minun elämässäni on ollut monta, joiden yli olisin halunnut oitis hypätä!

Aamulla mietin, mitä oikeasti haluaisin tehdä tänä päivänä. Aurinko paistoi ja oli helppo vastata itsellensä: "Lähdenpä mökille." Tien varressa oli kauniita jääputouksia. En tiedä, oliko kovin järkevää, mutta rämmin metsässä ja kävin ne kuvaamassa, tosin vain kännykällä, kun järkkäriä en voi käden vuoksi käsitellä. Olin varovainen kulkiessani, sillä ei olisi ollut viisasta tuiskahtaa nurin!

Mökillä haahuilin taas rannassa ja ihmettelin. Vesi on todella alhaalla ja ranta auki. Teki mieli heittää talviturkki, mutta käsi esti. Ennätykseni on huhtikuulta, joten nyt olisi tehnyt mieli laittaa paremmaksi!

Kotona iltapäivällä sain vieraan ja illalla vielä toisen. Oli mukava jutella ja kahvitella. Sain myös todella kauniita kukkia.

Päivän kruunasi vielä koskettava elokuva, joka tuli Liviltä. Lasse Hallströmin v. 2009 ohjaama elokuva Hachiko - tarina uskollisuudesta, oli liikuttava. Japanilaiseen tositapahtumaan pohjautui kertomus koirasta, joka uskollisesti odotti isäntäänsä rautatieasemalla vielä 9 vuotta tämän kuolemasta. Professorin (Richard Gere) ja akita-rotuisen löytökoiran välille syntyi ystävyys ja luottamus, jonka kerronta sai kyynelen silmäkulmaan väkisin, vaikka tarina ei mikään nyyhky ollutkaan. Japanissa tämän uskollisen koiran muistolle on kyseiselle rautatieasemalle pystytetty patsas. Eläinystävän sydämeen elokuva kolahti!

Nyt illalla voi vain onnellisena todeta: "Hyvä päivä!"

Kipsi jorpakkoon!

Koko päivän olin Tampereella hoidattamassa kättäni. Oikeammin suurin osa ajasta humputeltiin kaupungilla käyden kaupoilla, kahvilla ja syömässä. Oli mukava viettää kiireetöntä aikaa, jutella ja nauttia vain oleilusta.

Illan suussa oli aika käsikirurgille Dextrassa. Hän poisti kipsin ja oli hyvin tyytyväinen haavaan, joka oli parantunut hyvin. Peukkua piti liikuttaa, mutta eihän se liikkunut mihinkään! Kuului kai asiaan. Lääkärin väännellessä sitä meinasin älähtää pahemman kerran, sillä teki julmetun kipeää.

Peukku näyttin surkean laihalta. Käteen laitettiin pieni lasta ja päälle itsekiinnittyvä tukiside. Olin ihan yllättynyt, sillä kuvittelin lastan olevan paljon massiivisempi. 

Nyt tuntuu niin helpolta tämä elämä! Kättä ei huomisen jälkeen enää tarvitse varoa kastelemasta, autolla ajokin sujuu huomattavasti paremmin ja hiirtäkin voi jo käyttää oikealla kädellä. Kirjoittaminen ei onnistu eikä mitään voi peukalolla tarttua kiinni, mutta ne ovat niin pieniä asioita. Ranne on tosi kipeä, mutta johtuu varmaan 3 viikon immobilisaatiosta ja menee pian ohitse.

Suihkuun tai saunaan mennessä lasta otetaan pois ja pitää jumpata. Lastaa pidetään kaksi viikkoa ja sitten seuraavat kaksi jumpataan. Lääkäri epäili, että tarvitsen vähän lisää sairauslomaa, mutta sanoin päättävästi ei! Häntä vähän nauratti. Totisesti peukku on työkunnossa 7.4. töiden alkaessa! En missään tapauksessa aio virua kotona yhtään kauempaa!

Mökillä haravoimassa (!)

Jo on aikoihin eletty: Maaliskuun 9. päivä ja minä haravoin mökillä kukkapenkkejä! Huomasin, että nyt niitä narsisseja ja krookuksia jo alkaa nousta mullan sisältä, joten otin pikkuharavan ainoaan terveeseen käteeni. Sillä sitten ruopsutin lehdet pois penkkien päältä. Ihan hyvin sujui yhdellä kädellä.

Lunta ei ollut kuin pieni nökäre yhdessä kohdassa. Jäälle ei meidän rannasta pääse, sillä jään päällä lainehtinut vesi on syönyt jään. Talviturkin olisi ehkä päässyt heittämään.

Katselin ympärilleni sillä silmällä, että ensi kuussa pöräytetään ilmalämpöpumppu päälle ja sitten alkaa mökkikausi siivoamisella. Hauska nähdä, millaisia ilmoja tulee. Ehkä mökkeilyäni vähän hidastaa, jos takatalvi vielä tulee. Ja tuleehan se! 

Paluumatkalla näin tien vieressä mökkipellolla kaksi kaurista syömässä. Muuttolintuja ei vielä näkynyt. Mukavaa oli taas käydä fiilistelemässä.. 

Tabletteja

Tänään tutkittiin koko päivä mobiilioppimisen mahdollisuuksia. Veso-päivä keskittyi iPadeihin ja teimme käytännön työtä lähes koko ajan tableteilla.

Päivä oli mielenkiintoinen ja yksikätinenkin selvisi hyvin. En tosin ihan kaikkea tehnyt itse, mutta seurasin vierestä. Vaikka kotikäytössä tabletilla surffaa hyvin arkiasioita, eri appsien käyttö vaatii paljon opettelua, jos niitä aikoo luokassa oppilaiden kanssa hyödyntää.

Teimme kirjan nimeltä Nainen tämän päivän kunniaksi, söimme hyvää ruokaa ja kahdet kahvitkin saatiin. Aika kului nopeasti enkä muistanut vilkuilla edes kelloa.

Ehkä nyt on hivenen viisaampi tablettimaailmassa. Pitää heti huomenna kokeilla omalla jotain uusia juttuja!

Puhdasta

Käsi paketissa ei oikein siivoaminen onnistu. Tänään ihanat siivoojaystäväni saapuivat puolilta päivin kimpsuineen ja kampsuineen. He puursivat kahteen pekkaan pari tuntia ja nyt kotona tuoksuu puhtaalta ja raikkaalta. Mitään suursiivousta ei nyt tehty, vain kevyempi versio.

Iloinen yllätys oli tieto, että saan siivouksen alvittomana. Toimintakykyni on alentunut käsikipsin vuoksi ja siitähän oli lääkärintodistuskin sairauslomineen. Sopimus kirjoitettiin ja samalla katsottiin vielä seuraavakin siivous parin viikon päähän.

Jee! Joskus näinkin pieni myönteinen asia voi tuntua tosi mukavalta.

Juhlahetki: ensimmäiset joutsenet

Aamulla aamupalaa syödessäni katselin keittiön ikkunasta järvelle. Lahti on jo aivan sula ja yhtäkkiä näin kaksi joutsenta laskeutuvan veteen. Voi, miten ihanalta läikähtikään sydämessä. Joutsenten näkeminen keväällä ensimmäistä kertaa on aina niin pakahduttava hetki.

Joutsenista ammensin voimaa vaikeaan keskusteluun, joka oli pakko käydä läpi. Ei ollut helppoa kummallekaan osapuolelle, mutta joskus vain vaikeistakin asioista on puhuttava. Asiaa hankaloitti osaltani vielä pakollinen vasenkätisyyteni. Tuntuu, että aivotkin toimivat jotenkin omituisesti, kun vahvasti oikeakätinen joutuu nyt toimimaan vasenkätisesti. (Voi niitä, jotka ennen väkisin opetettiin oikeakätisiksi. Se on ollut todellista kidutusta!)

Keskustelun jälkeen näin taas joutsenten lentävän. Tuli niin uskomattoman hyvä olo: Puhdistuttava ja voimaannuttava rauhan tunne levisi mieleeni. Ihana ja kallisarvoinen elämä sekä uusi kevät iloineen ja suruineen jatkuu...

Kaikuja töistä 2

Tänään kävin töissä. Koulumme on saanut uudet, kauniit puupulpetit ja tuolit. Jo ulko-oven avatessa tuoksui uudelta. Olen iloinen, että satsattiin puisiin eikä halvempiin levypintoihin.

Iltapäivällä oli veso-koulutus. Aloitimme uuden opetussuunnitelman teon minulle uudella dialogi-menetelmällä. "Purkaamo" työtapana oli mielenkiintoinen ja opsin osuus ihan hyvä.

Iltapäivän lopuksi tunnelma vaihtui. Kaupungissamme on valmisteltu koulutukseen liittyvää uutta juttua hiljaisuudessa ja nyt se vain pudotettiin tiedoksi meille, joita asia koskee. Olimme äärimmäisen närkästyneitä, että emme ole päässeet asiaa valmistelemaan. Avointa päätöksentekoa ja työkulttuuria toitotetaan, mutta toteutus on toinen. Jäi vähän paha maku suuhun, vaikka veso-iltapäivä muuten olikin onnistunut.

Lauantaina on toinen koulutuspäivä. Nämä ovat minulle vapaaehtoisia, koska olen sairauslomalla, mutta ajattelin mennä kuuntelemaan, jotta pysyn kärryillä. Ihan sama, istunko kotisohvalla vai koulutuksessa, kunhan muistan pitää käden kohoasennossa. Kuunnella aina voi, vaikka käsi paketissa!

Yksi putoaa

Viime aikoina on ollut aikaa katsoa televisiosta kaiken maailman hömppää. Olen katsonut Putouksen, Farmin, Selviytyjien, Huippumalli haussa ja vaikka minkä muun ohjelman yhden jakson kutakin. Olen aivan äimistynyt! Sama formaatti käytössä kaikissa ohjelmissa: Ensin tehdään jotakin ja sitten pudotettaan yksi kilpailija pois. Tämä kai pitää paikkansa myös monissa muissa sarjoissa leivonnasta laihdutukseen.

En ole aiemmin kiinnostunut tämän tyylisistä ohjelmista enkä ole nytkään, mutta käden vuoksi aikaa on. Päätin siis tutustua suomalaiseen televisio-ohjelmistoon ja olen tosi pettynyt. Aika köyhän tuntuista kilpailua aiheesta kuin aiheesta.

Jotkut näistä ohjelmista ovat Suomen katsotuimpia. Muistaakseni Putouksen päätösjaksolla oli yli miljoona tiiraajaa. Huh, vähän ihmetyttää, että näin helpolla konstilla meitä suomalaisia koukutetaan television ääreen.

Olen ollut aivan ulkona tämän tyylisistä ohjelmista. Kun niistä on esim. työpaikalla keskusteltu, olen pysynyt pelkästään kuulolla. Siksi tämä "sivistysrupeama" oli aivan paikallaan. Nytpä pystyn osallistumaan ja sanomaan oman mielipiteeni: SURKEAA!!!! Kun käsi on kunnossa, en varmaan edes avaa koko töllötintä. Taidan saada näinä lomaviikkoina olosuhteiden pakosta siitä laatikosta tarpeekseni.

Onneksi maailmassa on musiikki, kirjat, lehdet ja hyvät blogit!

Ps. Lasten kanssa työskennellessä minua sivistetään ohjelmista välillä liikaakin, joten sitä kautta olen ollut kärryillä monista asioista. "Mitä jäbä duunaa?" on valitettavan tuttu ilman katsomistakin!  ;=)

Ihottuma

Leikkauksen jälkeen pistin Klexanea 10 päivän ajan. Lääke on tuttu myös edellisistä leikkauksista, sillä meillä on suvussa äidin puolelta taipumus veritulppariskiin operaatioiden jälkeen. Luulen, että lääkitys minulla on hätävarjelun liioittelua, mutta vakavasti sen aina lääkärit ovat ottaneet.

Pistokset ovat ohitse ja nyt samalla alueella on punaista ihottumaa. Olen sitä hoidellut kortisonivoiteella, sillä muuten kutisee kiusallisesti. Aiemmin ei tällaista ole tullutkaan.

Olenkohan pistänyt huolimattomasti vai vain herkistynyt? Viikon päästä on lääkäri ja jos vaiva ei ole hellittänyt, täytyy sitä vilauttaa hänelle. Eipä tuo kovin isolta alueelta onneksi näytä.

Ulkona sataa räntää. Äsken tuli aivan tajuttoman suuren kokoisia riekaleita muutaman minuutin ajan. Aamulla kävin saattamassa äidin kuntouttavaan päivätoimintaan ja jo silloin kastelevaa räntää oli ilmassa. Piti kipsikin suojata muovipussilla, sillä muuten kosteus olisi mennyt lapasen virkaa tekevän neulesäärystimen läpi. Ei mikään mukava ulkoilusää!

Alkava kevät

Maaliskuu, maallinen kuukausi, jolloin lumi paljastaa maan ja samalla ensimmäinen virallinen kevätkuukausi on alkanut. Pitkä talviuni alkaa hellittää. Aamulla huomasin auringon pilkahtaessa pilviharson takaa, että siiventyngät tuntuvat selkäpiissäni - totta tosiaan!

Talvi ei todellakaan ole minun vuodenaikani. Toiset ovat mananneet lumen vähyyttää, mutta minulle tällainen sopii hyvin. Onpa sitten keväällä vähemmän auringolla sulateltavaa! Tammi- ja helmikuu ovat minulle aina hankalia kuukausia ja tänä vuonna talvi on ollut erityisen merkillinen. Monenlaista on tapahtunut.

Maaliskuu on orastavan kevään airut. Kun katson pihamaalle, lunta ei näy. Saa nähdä, tuleeko tästä aikainen kevät. Vanha kansa oli toista mieltä: "Maaliskuu maksaa helmikuun heleät päivät." Lauhaa helmikuuta seurasi siis kylmä maaliskuu ja luntakin saattoi kertyä vielä kovasti lisää.

Minulle kelpaisi hyvin, että vanhan kansan ennustukset eivät tänä vuonna toteutuisikaan. Toisaalta, tulee mitä tulee, talviuni on kuitenkin  karistettu ja kevään siivet alkavat kasvaa selkääni kovaa vauhtia. Niin ihanaa!