perjantai 31. tammikuuta 2014

Slow life


Hidastettu elämä ja sairausloma alkaa olla takanapäin. Maanantaina lähden töihin.

Käsi on parantunut kovasti enkä enää käytä siinä lastaa. Onhan se vieläkin kipeä ja peukalon puristusotteella esim. maitopurkin nostaminen ja saksilla leikkaaminen on mahdotonta. Muuten sen kanssa pärjää oikein hyvin.

En olisi sairauslomaa toivonut, mutta ehkä se tuli hyvään saumaan. On ollut mukavaa viettää hidastettua elämää, kun "oikeasti" ei ole ollut kipeä. On ollut aikaa vain itselle. Olen tehnyt pitkiä kävelylenkkejä joka päivä. Eilen olin mökillä ja tänään kävelin täällä rantapolkuja. On ollut aikaa ajatella kaiken näköistä, katsella ikkunoista kauniita maisemia ja kaiken kohokohtana ystävän kolmen päivän vierailu ja sen myötä pari kaupunkireissua.

Tammikuu alkaa olla takana. Hyvä, sillä se on syvasti inhoamani kuukausi. Toivottavasti helmikuu tuo myötään paremmat päivät!

keskiviikko 29. tammikuuta 2014

Vatkain

Jo on markkinat!

Ostin eilen uuden sähkövatkaimen, kun entinen meni rikki. Tein mielestäni hyvän kaupan, kun aika hinnakkaat vatkaimet olivat alessa. Mitä tapahtui illalla kotona kokeillessani? Kone ei pihahdakaan! Hengetön, rikki, kaput!

Voi harmin paikka! Onneksi koneella on kaksi vuotta takuuta, mutta ostopaikka ei ole kotikaupungista, niin sitä ei noin vain piipahdeta vaihtamassa. Varmasti lähiaikana tulee menoa Tampereelle, josta sen ostin, joten palautus kyllä onnistuu. Silti harmittaa. Miten tässä näin kävi?

maanantai 27. tammikuuta 2014

Ystävyys

Olen saanut vieraakseni hyvän ystäväni. Vuosien varrella olemme välillä olleet hyvinkin paljon tekemisissä, välillä on ollut kausia, jolloin emme syystä tai toisesta ole pitäneet kovinkaan tiiviisti yhteyttä.

Hyvän ystävän tunnistaa siitä, että vuosienkin jälkeen tavatessa ystävyys jatkuu kuin emme olisi erossa olleetkaan. Tuntuu, kuin edellinen tapaaminen olisi ollut eilen ja kaikki jatkuu siitä, mihin viimeeksi jäätiin.

Eilen sain ystäväni vieraaksi ja tuskin maltoimme nukkumaan mennä. Niin paljon juttua, kerrottavaa ja jaettavaa olisi ollut. Aamulla jatkettiin mihin illalla jäätiin. Päivän aikana on ollut ihanaa jutella, jutella ja jutella monen vuoden asiat. Onneksi saan pitää ystäväni täällä vielä huomiseen. Niin monta asiaa on vielä jaettavana, puolin ja toisin.

Hyvä ystävä on kultaakin kalliimpi. Olen niin kiitollinen tästä ystävyydestämme!

lauantai 25. tammikuuta 2014

Jäällä


Tänään kävelin mökin järven jäällä ensimmäistä kertaa tänä talvena. Kuulin alkuviikolla, että jää oli mökkimme läheisyydessä jo 20 senttistä ja tämän viikon pakkaset ovat vielä sitä vahvistaneet. Niinpä minäkin uskaltauduin.

Pakkanen oli hellittänyt -6 asteeseen, joka ei kireiden miinuslukemien jälkeen tuntunut enää miltään. Oli ihana ulkoilla leudossa säässä. Kahdet verkot olivat viritetty lähistölle ja retkiluistelijakin viiletti ohitse. Kävelin tunnin verran rannan läheisyydessä ensin toiseen suuntaan ja sitten toiseen. Oli kiva katsella pakkasen muovaamia rantakoristeita.


Jäällä oli lunta vain viitisen senttiä vai olikohan sitäkään. Vettä ei ollut yhtään jään päällä. Jotkut olivat hiihtäneet ja minäkin tuon sukset seuraavalla kerralla, jos peukalo on kunnossa.

Jälkeen päin olo tuntui niin voimaantuneelta! Rakkaat mökkimaisemat saavat ihmeitä aikaan.

torstai 23. tammikuuta 2014

Katastrofin poikanen

Meillä meni sähköt illalla kello seitsemän maissa. Kun kurkistin ikkunasta ulos, koko kaupunki oli pimeänä pääväylää lukuunottamatta, jossa paloi katuvalot. Ei auttanut muu kuin kaivella tulitikut ja sytyttää kynttilöitä pimeyttä valaisemaan.

Läheiselle tehtaalle kiirehti palokunnan yksikköjä. Siellä oli varmaan vian syy. Istuskelin ikkunan ääressä ja katselin pimeää kaupunkia. Runsaasti oli autoja liikenteessä ja varmasti ainakin lapsia haettiin pois harrastuksista pimeyden keskeltä.

Tunnin verran kesti sähkökatkos ja sitten tuli valot, jotka kyllä sammuivat vielä ennen kuin lopullisesti palasivat. Samalla soitti lankomies ja kysyi, oliko meillä sammutettu ilmastointi, sillä tehtaalla paloi muuntaja ja myrkkysavusta on varoitettu kaupunkilaisia. Minä en tiennyt mitään!

Puhelimessa kiireesti katsoimme netistä tilanteen ja siellä olikin jo helpottava tieto, että myrkkysavu oli hälvennyt ja liikkumisvaroitus ja ilmastoinnin sulkemiset oli peruttu. Onneksi!

Nyt olen mietiskellyt, mitä omassa taloyhtiössämme ehdittiin tehdä. Minä puheenjohtajana olin ainakin ihan pihalla, sillä mitään tiedotusvälineitä en sattunut seuraamaan. Oliko huoltoyhtiön päivystäjät ja talomme turvallisuusvastaava tilanteen tasalla? Sen selvitän huomenna.

Kaikista sivistyneen teknologiayhteiskunnan saavutuksista huolimatta olemme kuitenkin haavoittuvia, kun huono onni sattuu. Onneksi nyt selvittiin vain puolen miljoonan euron vahingoilla eikä tietääkseni ihmisille käynyt kuinkaan. 

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Ajattelemisen ilo


Ihanaa, kun on aikaa vain olla ja ajatella!

Tänään olen antanut aikaa ajattelemiselle. Olen istunut ikkunan ääressä, katsellut kaukaisuuteen ja ajatellut. Olen kävellyt ihanassa pakkassäässä pitkän lenkin, nauttinut huurteisesta luonnosta ja ajatellut. Olen pötköttänyt vaakatasossa sohvalla miettien niitä, näitä.

Työviikolla pää on räjähdyspisteeseen asti täynnä asioita, jotka pitää muistaa. Olenko tehnyt, olenko vienyt, olenko käynyt? Aivot raksuttaa koko ajan kuumeisesti. Nyt on toisin. Sairausloma antoi aikaa vain olla ja ajatella kaikenmoisia ajatuksia. Välillä pohdin syvällisiä, välillä ajatus kulkee ilman mitään punaista lankaa.

Hirvittävän vapauttavaa  ja hauskaa antaa ajatuksen lentää vapaasti ilman kiirettä. Hullunkurinen ajatus, että on aikaa ajatella!

tiistai 21. tammikuuta 2014

Hidas elämä


Merkillistä olla sairauslomalla, kun ei tunne yhtään itseään sairaaksi - vain hitaaksi!

Kun oikea käsi oikeakätisellä on huomattavasti huonompi kuin tavallisesti, elämä hidastuu. Kun ei tarvitse olla työssä, tämä "yksikätisen" hitaus tuntuu levolta. Ei raivostuta, ei harmita. Kipua ei ole, kun sormi on lastoitettu liikkumattomaksi.

Aamutoimet oli tehty yhteentoista mennessä. Kaikki työskentely sujuu kirjaimellisesti vasenkätisesti ja vähän hankalasti. Minä olen niin vahvasti oikeakätinen, että mikään ei oikein tunnu onnistuvan luontevasti vasurilla. Mutta sitä vartenhan sairausloma on, että on aikaa näihin tavallisíin päivän puuhiin, jotka terveellä kädellä sujuisivat näpsäkästi.

Istuin pitkään ikkunan ääressä ja vain katselin ulos kaunista luontoa ja välillä räpsin kuvia. Kaikki on valkoisen kuuran peitossa. Aurinko paistoi ja oli niin kaunista.


Kävin ulkona pitkällä kävelylenkillä. Sairaalassa neuvottiin laittamaan villasukka käteen, mutta minultapa löytyi niin suuret lapaset, että sain lastan mahdutettua siihen. Hain äidinkin kävelemään ja kiersimme yhdessä pienen lenkin. Jatkoin siitä vielä yksin eteenpäin.

Iltapäivällä sisarentytär poikkesi ja teimme yhdessä läksyt sekä autoin biologian kokeeseen valmistautumisessa. Myöhemmin ystävä poikkesi katsomassa ja toi tuliaisiksi itsetehtyä ruisleipää, hirvikeittoa ja marjapuuroa. Olipa ihana yllätys!

Illalla painiskelin kokouksessa vaikeiden asioiden äärellä. Onneksi en ollut sihteeri tai pöytäkirjan tarkastaja, sillä yhtään muistiinpanoa ei tullut tehdyksi sattuneesta syystä!

Nyt lähden taiteilemaan itseäni yöpuulle. Hampaiden pesu vasurilla on yllättävän vaikeaa!

maanantai 20. tammikuuta 2014

Lasta


Hm... mielenkiintoista tämä elämä. Kaiken maailman uusia kokemuksia!

Lauantain mökkireissulla kävelin tiellä ainoaan jäiseen kohtaan koko tien pätkällä ja kaaduin tietenkin. Vesi oli virrannut metsästä tielle ja jäädyttänyt jyrkkään alamäkeen hienon liukumäen. Koskematon pakkaslumi peitti tietenkin koko jutun ja minä pahaa aavaistamatta kävelin siitä kupsahtaen komeasti kumoon.

Seuraavana aamuna oikean käden peukalon tyvi oli kuin pallo. Pakko oli lähteä ensiapuun sitä näyttämään. Olin kyllä varma, ettei se voi olla murtunut, sillä minulla ei koskaan ole murtumia ollut. Tosin kerta se on ensimmäinenkin! Luut olivat onneksi ehjät, mutta lääkäri epäili jonkun jutun hieman repsahtaneen, joten lastaa täytyy käyttää ja kaupanpäälle tupsahti viellä kahden viikon sairausloma. No, ei yksikätisenä töissä juuri mitään voisi tehdäkään. Käsikirurgillekin lääkäri laittoi lähetteen, mikä minusta on kyllä hieman hätävarjelun liioittelua. Tosin peukku on tärkein sormi kädessä, joten se pitääkin hoitaa kunnolla. Kipua ei enää ole, tosin turvotusta löytyy myös vähän muistakin sormista.

Ensiavussa toimittiin nopeasti ja ammattitaitoisesti. Ei voi muuta kuin kehua ja olla kiitollinen, että saa näin nopeaa, ystävällistä ja hyvää palvelua oman kaupungin päivystyksessä.

Työkiireet helpottivat yhdellä pyllähdyksellä!

Ps. Näyttääpä massiiviselta tuo peukalolasta kuvassa! Ei se nyt ihan noin iso ole todellisuudessa.

lauantai 18. tammikuuta 2014

Mökillä


Tänään kävin mökillä. Laitoin paljon päälle, sillä mittari näytti puolen päivän jälkeenkin -16 astetta. Luonto on kauniin huurteinen, mutta lunta ei ole kuin aavistus maassa.


Naapurit olivat kaataneet tonttiemme rajalla kallistuneen männyn pois. Se oli onneksi ;=) enemmän heidän kuin meidän puolella. Todella iso mänty, joka mökkien päälle kaatuessaan olisi saanut tuhoa aikaiseksi.


Auringon halo näkyi selvästi koko iltapäivän. Jäällä oli kylän päässä jo pilkijöitä, mutta minä uskalsin vain vähän hiipailla rannassa. Jotkut olivat hiihtäneet ja luistelleet meidän ohi. Luistelija oli kupsahtanut nurinkin, kun näkyi jäljet juuri meidän saunan edessä! Lähellä oli railo, josta oli noussut vettä jäälle. En vielä uskaltaisi lähteä kävelemään pitemmälle järvelle, vaikka kuinka kaunis ilma houkuttelisi.

Yhtään ei paleltanut, vaan oli juuri sopivasti vaatetta päällä. Nautin niin...

perjantai 17. tammikuuta 2014

Elämän talossa


Elämän puu, Tays ja Radius - tuovat paljon muistoja mieleen!

Äidin kanssa olimme tänään sairaalassa hänen rintasyöpänsä kolmivuotiskontrollissa. Ajattelin etukäteen, että nyt vain kuvataan ja sitten myöhemmin on lääkäriaika, jolloin käydään tulokset läpi. Tampereelle ajellessani tajusin kuitenkin, että ultraava lääkäri saattaa kertoa heti löydöksestä - enkä ollut varautunut ainakaan siihen, että jotain pahaa löytyy!

Ihmismieli on kummallinen! Aina omien kontrollieni yhteydessä valmistauduin jotenkin siihen, että tulos voi olla myös muuta kuin toivoin. Sen ainoan kerran, kun menin "soitellen sotaan", löytyikin ihmeteltävää, josta alkoi parin kuukauden piina. Onneksi oli väärä hälytys!

Autossa mietiskelin, miten reagoin, jos äidiltä löytyykin jotain kurjaa. Olen aika vahvaa tekoa, joten tiesin siitäkin selviytyväni. Päätin jättää tuloksen Herran huomaan! Mielestäni hyvä valinta.

Äidille tehtiin mammografia sekä ultraääni ja onneksi kaikki oli hyvin. Saimme heti tietää tulokset. Siis ihanaa! Ei Kuoleman talo, kuten äiti sairaalaa joskus nimittää vaan Elämän talo. Mieli on kevyt...

torstai 16. tammikuuta 2014

Haloilmiöt


Viime aikoina netissä on ollut runsaasti kuvia haloilmiöistä, joissa jääkiteet taittavat tai heijastavat kirkkaita valoja, kuten Kuuta tai Aurinkoa tai keinovaloja. Nyt on ollut otolliset pakkaskelit näille ilmiöille.

Keinovalopilareita en ole huomannut, mutta tänään iltapäivällä piti kääntää auto ympäri ja ajaa lammen rantaan kuvaamaan auringon laskusta aiheutuva pilari. Kuva on otettu kännykällä, joten on laadultaan surkea. Oikea maisema oli kyllä hivelevän kaunis!

keskiviikko 15. tammikuuta 2014

Tabletilla taidetta

Olin työhöni liittyvässä koulutuksessa. Teimme tabletilla taidetta, joka oli todella mielenkiintoista ja kivaa.

Lähtökohtana oli maisemakuva, jota itse "maalasimme" tablettisovelluksen avulla haluamallamme tavalla. Otimme myös itsestämme valokuvan, jota sitten lähdimme työstämään. Eipä ole ennen muotokuvan tekeminen ollut niin helppoa ja innostavaa!

Maisematyössä meillä kaikilla oli sama kuva, mutta lopputulokset olivat aivan erilaiset. Jokaisen käden jälki näkyi omanlaisena taideteoksena. Lisäksi oli mukavaa, että sotkua ei tullut, kädet säilyivät puhtaina ja jokainen pääsi eteenpäin, vaikka mitään taiteentekemisen taitoja ei olisi omannutkaan.

Nykytekniikka on mieletöntä! Taitaa olla vain taivas rajana. Koulutuksen ja opetuksen alallakin on jo tullut valtavasti erilaisia sovelluksia, joiden avulla voi opetella tai harjoitella monenmoista. Nyt vain selailemaan appseja ja miettimään, mitä uutta taitoa haluaisi opetella!

tiistai 14. tammikuuta 2014

14.1.14

14.1.14

14.1.14

14.1.14

14.1.14

Miten nämä numerot ja numerosarjat voivatkin tuntua niin hauskoilta?

sunnuntai 12. tammikuuta 2014

Mustikka kukkii


... pöydällä! Ennen adventtia keräsin mustikan ja puolukanvarpuja koristeeksi maljakkoon. Mustikassa oli kukkiessa vähän punertavaa mukana. Tapaninpäivänä keräsin uudet ja ne kukkivat nyt aivan valkoisin kukin eteisen pöydällä. Tuulahdus tulevasta keväästä!


lauantai 11. tammikuuta 2014

Hippusen lunta


Eilen satoi hiukan lunta ja pakkasta on vihdoin, nyt jopa -11 astetta. Maata ei voi kyllä edes kutsua valkoiseksi, sillä niin vähän sitä on. Pieni härmä paikoittain.

Samuelin kanssa olin leikkikentällä ja hän oli innoissaan siitä vähäisestä lumesta, mitä näkyi. Pikkuisen oli lumisadetta ilmassakin. Innokkaasti Samuel putsasi niukasta lumesta penkkejä ja keinuja. Viima lisäsi pakkasen purevuutta.

Talven suhteen ennusteet eivät ole lupaavia, mutta jospa edes vähän aikaa lämpötila pysyisi miinuksella ja aurinkokin näkyisi. Toivotaan...

perjantai 10. tammikuuta 2014

Pihalle heitetty


Kuusi on kannettu pihalle ja joulutavarat pakattu yläkaappiin. Olohuone näyttää taas avaralta ja entiseltä. Jouluihmisen pitäisi haikeana nyyhkiä tällä hetkellä, mutta olo onkin vapautunut. Ihanaa, että tavallinen arki on taas edessä!

Joskus kuusi on ollut niin iso ja painava, että olen meinannut nääntyä sen purkamisessa. Täällä ylhäällä kun pitää oksat katkoa pussiin ja kärrätä pussissa alas pihalle. Nyt oli kuitenkin niin solakka kuusi, että työ tuntui lasten leikiltä. Hyräilin mielessäni: "Päättyi joulu vaikkei kenkään sois, joulukuusi viedään..." Siellä se nyt töröttää pihalla odottamassa biojätekeräystä muiden sukulaistensa kanssa.

Jos olisi kovat pakkaset paksujen hankien ja huurrepuiden kera, joulusta irrottautuminen olisi ollut paljon vaikeampaa. Musta maa ja vesisade auttoivat tänä vuonna. Nyt on kuitenkin vapautunut mieli katsella normaalia kotia ilman joulujuttuja. Ei haittaa, vaikka talvi jäisi välistä. Kevättä kohti ollaan menossa!

Ps. Pakko tunnustaa, että kynttilöitä ja valkoisia enkeleitä on vielä ympäri huushollia!

keskiviikko 8. tammikuuta 2014

Kuoroilua



Tänään olin kuoronharjoituksessa, jossa kokoontui suurkuoro harjoittelemaan ensimmäistä kertaa yhdessä. Oli mukava laulaa isolla joukolla, mutta ihmettelin muutaman laulajan repliikkejä. Oltiin tyytymättömiä vähän joka asiaan. Onneksi nämä laulajat eivät olleet omasta kuorostamme! Negatiivinen asenne osaa kyllä latistaa kivankin tunnelman.

Oli hauska laulaa yhtenä rivikuorolaisena, kun joulun aikaan jouduin taas ottamaan vastuuta kuoromme johtamisesta. Toivottavasti pitkään aikaan ei näitä taitojani tarvittaisi, vaan leppoisa kuorolaulu olisi minunkin osani.

tiistai 7. tammikuuta 2014

Pieni ilon tuoja


Olin tänään katsomassa minulle niin rakasta pientä sisarenpoikaani Samuelia. Samuel on pari kertaa sanonut nimeni ihan ymmärrettävästi nyt joulunaikaan. Mutta ei tietenkään käskystä!

Tänään hän jostain syystä kiehnäsi koko illan sylissäni ja sanoi ainakin 20 kertaa nimeni ihan vapaaehtoisesti. Luettiin kirjaa ja muuten vain jutusteltiin. Samuel osasi kertoa parilla sanalla ja eleellä, että oli päiväkodissa nukkunut päiväunet yläsängyssä ja se oli iso juttu.

Sain monta halia ja sylin täydeltä iloa. Olipa ihana ilta!

maanantai 6. tammikuuta 2014

Tähti johdattakoon...


Loppiainen on kristikunnan vanhimpia juhlia. Jo 200-luvulla sitä juhlittiin Jeesuksen syntymäjuhlana. Sitä on myöhemmin vietetty Jeesuksen kasteen ja idän tietäjien juhlana, kuten me täällä Suomessa nykyäänkin teemme.

Suomenkielinen nimi tarkoittaa joulun pyhien loppumista. Vaikka joulunaika päättyykin, niin loppiaisen jälkeiset pyhät kuuluvat vielä joulujaksoon, joka päättyy vasta pääsiäisjakson alkaessa.

Minulle loppiainen on aina myös konkreettisesti tarkoittanut joulun päättymistä. Sitä seuraavalla viikolla koristeet laatikkoon, kuusi pihalle ja haikeus jää sydämeen. Olen niin jouluihminen.

Tänä vuonna loppiainen toi elämääni myös konkreettisen, 17 vuoden ajanjakson päättymisen elämässäni. Uusi aika koittaa. Mitä se tuo tullessaan, jää nähtäväksi.

Tähti johdattakoon, kuten aikoinaan idän tietäjiä!

Hyvä, Suomi!


Hienoja pelejä, mahtavia yksilösuorituksia!

Tänä viikonloppuna on seurattu urheilua: Tour de Skitä, lentopalloa, ampumahiihtoa ja nuorten jääkiekkoa. Kaikista lajeista on tullut hyviä sijoituksia ja venymisiä. Vaikka en yleensä esim. lentopalloa televisiosta seuraa, tänä viikonloppuna on ollut ihan pakko yömyöhään katsella Sammelvuon suojatteja, sillä niin hienosti he ovat pelanneet. Puhumattakaan naishiihtäjistä, Kaisa Mäkäräisestä ja pikkuleijonista...

Kyllä kelpaa paistatella urheilijoidemme häikäisevien suoritusten loisteessa!

lauantai 4. tammikuuta 2014

Plumps!

Meillä on uudehko astianpesukone, vajaa kaksi vuotta vanha. Se on toiminut hyvin ja olen ollut tyytyväinen.

Tänään illalla pesin koneella astiat. Kun laitoin konetta päälle, käynnistysnappula painui jotenkin tavallista syvemmälle, mutta en kiinnittänyt asiaan sen kummempaa huomiota. Kone käynnistyi normaalisti enkä asiaa enää ajatellut.

Äsken sammuttaessani konetta samainen nappula upposi kokonaan kannen sisään. Plumps! Vain reikä jäi jäljelle ja nappulasta näkyi vähän kannen uumenissa. Kari sitä yritti ronkkia esille, mutta ei onnistunut. Ilmeisesti joku jousi mennyt rikki. Virta jäi päälle, joten piti irrottaa johto seinästä.

Arki alkaa siis korjaajalle soittamisella. Eipä ole koskaan ennen moista tapahtunut!

perjantai 3. tammikuuta 2014

Mielettömän hienoa


Tänään vietimme koko päivän sisareni perheen kanssa Ähtärin eläinpuistossa. Vaikka olen siellä käynyt useasti, ei voi kuin sanoa:  "Mahtavaa! Mieletöntä!" Vielä kun olisi aidat ja häkkiverkot puuttuneet, niin olisi voinut täysillä iloita eläinten kauneudesta.

Sanat eivät riitä. Kuvat puhukoot puolestaan!








torstai 2. tammikuuta 2014

Vempeleitä


Tänään olen tehnyt koko illan kuvakirjaa tietokoneella. Joululahjaksi tein niitä useampia, mutta nyt ryhdyin väsäämään itselleni. Valitsin siihen kaikki rakkaimmat ja kauneimmat ottamani kuvat ja aikaa on kulunut... Ihan kauhistuin, kun huomasin nukkumaan menon olevan käsillä.

Karilla on ollut jo pidempään tabletti, mutta minä hankin vasta tällä viikolla oman. Todella kätevä laite monessakin mielessä. Läppäri jää vähemmällle käytölle, kun iPadissa netti on auki heti eikä tarvitse koneen virkoamisia odotella. Tietenkin on myös juttuja, jotka läppärillä onnistuu tablettia paremmin.

TV-ohjelmia olen jo pitkään katsonut kännykästä tai tabletilta. Kiva, kun voi itse valita ajan ja paikan, missä ja milloin katsoa. Lisäksi mainoksia ei juurikaan ole häiritsemässä.

Aiemmin päivällä soittelin muutamia puheluja. Tabletista katsoin tietoja samalla, kun keskustelin. Kyllä on mukavia ja hyödyllisiä nämä uudet vempeleet. Tulee usein mieleen, että miten sitä on ennen selvinnytkään ilman niitä.

keskiviikko 1. tammikuuta 2014

Vuoden ensimmäisenä...


Aamulla nukuttiin myöhään eilisen valvomisen jälkeen. Uudenvuoden aaton etuoikeuksia täällä korkealla asumisessa on katsella omalta sohvalta joka puolella räiskyviä raketteja. Tänä vuonna oli ehkä vähemmän äänekästä kuin viimeeksi. Yhden jälkeen hiljeni jo kummasti!

Tänään meillä oli Samuel leikkimässä nelisen tuntia. Varta vasten hänelle leipomani piparipossut maistuivat ja kaksi isoa mandariiniäkin poika popsi välipalaksi. Rakenneltiin linna palikoista ja luettiin pupukirjoja, jotka ovat kovin mieluisia. Oli hauskaa! Samalla kummitätini vieraili ja oli mukava tavata hänet suhteellisen hyväkuntoisena, vaikka ikää onkin jo yli 80 vuotta.

Illalla kävelin äitiäni vastaan ja hän tuli meille iltakahville. Saattelin hänet myöhempään kotiinsa saakka, sillä ulkona on todella pimeää, eikä katuvalotkaan valaise tarpeeksi kaikkia tien kuoppia. Hän ei onneksi enää pimeällä yksin liiku ulkona. Ihailtiin yhdessä toissapäivän ostosta: Hänellä on uusi nojatuoli olohuoneessa ja se näytti todella kivalta ja sopi hyvin myös muuhun kalustukseen.

Illalla herkuteltiin marjarahkalla. Vuoden ensimmäinen päivä on illassa. Mitähän muut päivät tuovat tullessaan?

Vuosi 2014