maanantai 30. joulukuuta 2013

Valkoisia kukkia


Eilen meillä oli vieraita kylässä. He toivat ihanan valkoisen kukkakimpun, mielivärejäni! Rakastan kaikkia valkoisia kukkia, lajilla ei ole niin väliä. Olohuoneen pöydällä ne nyt kukoistavat todella kauniina.

lauantai 28. joulukuuta 2013

Vettä, vettä, vettä...


Tapaninpäivän ajelulla kävimme mökillä. En ole koskaan aiemmin siellä joulunpyhinä pistäytynyt, vaikka mustia jouluja on muulloinkin ollut ja tie olisi ollut ajokelpoinen. Silloin vielä ei satanut...

Ohut jää oli järvessä ja näytti siltä kuin olisi ollut peilityyntä. Kaikki oli muuten ok, mutta naapurin puolella hyvin lähellä rajaamme on iso mänty kallistunut. Onneksi se on sellaiseen suuntaan, ettei kaadu kumpienkaan mökkien päälle. Saa nähdä, kestääkö pystyssä kesään asti.


Orvokit kukkivat edelleen, vaikka olin ne astioista kumonnut pois. Hassua, joulukuussa!

Eilen alkoi sitten sade. Se on jatkunut lähes taukoamatta ja vieläkin ikkunaan ropisee pisaroita. Jos tämä kaikki sade olisi tullut lumena, meillä olisi jo komeat hanget. No, onneksi ei ole! En rakasta vesisadetta, mutta en pidä lumestakaan. Minulle riittää, kunhan maa on valkoisena. Mitään paksuja hankia en tarvitse. Toivottavasti tästä talvesta tulisikin vähäluminen talvi. (...jolloin lumet keväällä sulavat sukkelasti ja minä pääsen nopeammin mökille, jee!)

Eilen lähdimme erämaamökille sitomaan lautataapelien suojana olevat kattopellit kiinni. Myrskytuuli on niitä pariin otteeseen riepotellut ja nyt laitoimme ne kiinni kuormausliinoilla. (Olikohan oikea nimitys?) Samalla merkkasin yhden metsäojan, jotta kaivinkone näkee kaivaa ojan auki oikeasta kohdasta. Talvella tulee sinne joku metsätyö ja lumen alta ojalinjaa ei erota.


Nauhoja laitellessani humpsahdin sammalten sekaan saappaan vartta myöten. Puolesta sentistä oli kiinni, ettei vesi hulahtanut varresta sisään. Eipä lisäkastuminen olisi paljon haitannut. Koko ajan satoi, joten aika kostea olo oli, kun kotiin tulimme.

Joululaulujen sijaan mielessä soi "Sataa, sataa ropisee, pili-pili-pom!"

perjantai 27. joulukuuta 2013

Jouluna...


...nautittiin läheisten seurasta. Pieni Samuel oli suuren riemun ja kiitollisuuden aihe meille aikuisille. Karin tonttuhattu oli 2-vuotiaalle aivan liian suuri!


 ...syötiin pitkään ja hartaasti rakastamiani jouluruokia yhdessä suvun kanssa useammanlaisessakin kokoonpanossa. Imelletystä perunalaatikosta, jonka ensi kertaa valmistin aivan itse alusta loppuun, tuli todella hyvää.



... ihmeteltiin, miten tonttu oli taas meidän huomaamatta hiipinyt tuomaan kuusen alle paketteja!


...  ihasteltiin kuusta, joulukukkia, kynttilöitä, joulun tunnelmaa. Kuinka joulurauhan julistus aina tuntuu niin sydämeen käyvältä? Kuinka aattoillan hiljainen rauha kaiken hälinän jälkeen on niin pakahduttavan ihanaa?

"Juhla vanhain perinteiden saapuu talven hämärään,
hyvän tahdon odotuksen nostaa mieleen lämpimään."
                                                                                                               (Seppo Mattila)

tiistai 24. joulukuuta 2013

Ihanaa joulua!


Tuikkivat tähdet mua opastaa:
Jeesus on syntynyt maailmaan.

Valkoinen hanki mua opastaa:
Jeesus on syntynyt maailmaan.

Jouluinen kirkko mua opastaa:
Jeesus on syntynyt maailmaan.

Kynttilän liekki mua opastaa:
Jeesus on syntynyt maailmaan.

Sydämen riemu mua opastaa:
Jeesus on syntynyt maailmaan.

                                                                                      (JP 4.12.2013)


maanantai 23. joulukuuta 2013

Juhlan valmistelua


"On äiti laittanut kystä kyllä..."

Tänään on tehty samoja joulun valmisteluja kuin varmaan tuhansissa muissakin perheissä: valmistettu rosolli ja muut aikaa vievät salaatit, laitettu silli ja muut suolakalat valmiiksi tarjoiluastioihin sekä ihmetelty kinkun sisälämpötilaa. Sillihomman teki Kari ja minua nauratti, kun hän insinöörin tarkkuudella mittaili, miten palaset mahtuvat tarjoiluastiaan. Hieno asetus tuli!

Perunalaatikon teko on lähes taidetta meillä! Se oli imeltymässä uunissa koko yön ja aamulla vein osan sisareni perheeseen. Ennen äitini teki sitä ison määrän, jota sitten jaettiin useampaan huusholliin. Viime vuosina Kari on hoitanut laatikoiden valmistamisen, mutta nyt se oli minun hommani. Elämäni ensimmäisen kerran tein perunalaatikon alusta alkaen itse, ennen olen ollut aputyttönä. Hyvin näytti onnistuvan ja aamulla paistetaan. Meillä on sellainen tapa, että kinkku ja perunalaatikko pitää ottaa joulupöytään suoraan uunista. Perinteitä pitää olla... ;=)


Päivän päätteeksi kävimme joulusaunassa kynttilän valossa kylpemässä, tällä kertaa jo aaton aattona, sillä jouluvieraamme tulevat jo puolen päivän jälkeen syömään meille. Yleensä olemme saunoneet aattoaamuna.

Nyt joulun juhla saa tulla!

sunnuntai 22. joulukuuta 2013

Piparijuna


Äsken sain kännykkääni kuvan kummitytön pikkuveljelleen tekemästä piparijunasta. Samuel rakastaa junia - ja pipareita! Aika hienon oli Anna väsännyt, vaikka itse puolueellisena sanonkin.

Päivä on kulunut perunoita ja muita juureksia pestessä, keittäessä ja kuoriessa. Perunalaatikon aineet ovat yön uunissa imeltymässä. Iso kattilallinen tulikin, mutta siitä syö kaksi perhettä. 

Meillä perunalaatikon tekeminen on suurta taidetta! Minä oikoisin siirapin kanssa tyynesti, mutta se ei Karille käy. Katsotaan aamulla, maistuuko makealta ilman ylimääräisiä sokereita.

Ulkona on satanut vettä, välillä kuin kesällä konsanaan. Nyt tuuli on yltynyt ja tuntuu aivan kuin taas olisi jotain myrskyn poikasta. Millainen talvi tästä mahtaakaan tulla?

lauantai 21. joulukuuta 2013

Tontun töitä ja pipareita


Tänään alkoi joululoma. Olimme aamulla oppilaiden kanssa joulukirkossa, jossa luokkamme luki evankeliumin kanssani ja lauloimme myös yhden laulun. Vanhempia oli myös ennätysmäärä mukana. Luokassa söimme tähtipullat sekä joimme mehut ja sitten aloitimme joululoman. Minä jäin viimeiseksi koulutaloon katsomaan, että kaikki on ok lomaa varten. Sitten laitoin hälyt päälle, lukitsin ovet ja aloitin lomani minäkin.

Kotona emme ehtineet muuta kuin syödä ihanan makuista uunisiikaa, sillä lähdimme käväisemään maalla. Kari osti kyläyhdistyksen emännille joulukukat ja minä tontun ominaisuudessa kävin kiikuttamassa ne perille, kun Kari kyynärsauvan vuoksi säästelee askeliaan. Samalla veimme ystäväperheelle joulumuistamiset. Kävimme myös tapaamassa Karin vanhempia ja viemässä heille joulukukan.

Kotiin palasimme vasta seitsemän jälkeen ja ryhdyin heti leipomaan pipareita. Se olikin nopeaa puuhaa, kun taikina oli valmiina. Tein piparin, sydämen ja tähden mallisia ja muutaman porsaan Samuelille. Hänelle pitää tietenkin olla ihan omat, sillä se on kaksivuotiaan oikeus tätilässä!

Nyt on olo sellainen, että tietää koko päivän olleensa työn touhussa, vaikka lomalla ollaankin. Taidan kömpiä yöunille ja nukkua aamulla piiiiiitkään!

perjantai 20. joulukuuta 2013

Joulukuusi hohtaa


Tänään kävin hankkimassa joulukuusen. Kari kävelee kyynärsauvan kanssa ja odottaa tammikuista lonkan tekonivelen laittoa, joten hän oli tästä puuhasta sivussa tänä jouluna.

Ulkona oli lämpöasteita ja kuuset olivat kuivia ja lumettomia, joten oli oiva sää hakea joulupuu kotiin.Ystävällinen kuusikauppias toi kuusen pihaan ja minä kannoin sen rappusia (!) pitkin tänne ylös seitsemänteen kerrokseen. Valitsin kuusen niin, että kantajan voimat riittävät ;=) Kuusi on kyllä kattoon asti, mutta runko ja oksat ovat hennommat kuin mitä meillä tavallisesti on ollut. Neulasia ei varissut juuri yhtään ja huumaava kuusen tuoksu levisi heti sisälle.

Illalla koristelimme kuusen ja nyt se seisoo kaikessa komeudessaan olohuoneessa. Kyllä se on kaunis!

Joulukuusi hohtaa, tuttu valo tuo
sydämemme johtaa seimen lapsen luo.
(Sakari Topelius)

torstai 19. joulukuuta 2013

Joulusiivous tehty...


...joten joulu saa tulla!

Oli ihana tulla tänään iltapäivällä siivottuun kotiin. Minun kontolleni jäi vain mattojen lattiaan laitto ja joulutavaroiden esiin ottaminen. Nyt on muuten valmista, mutta joulukuusi vielä puuttuu. Nautin niin!

Illalla kävin vielä äidillä tekemässä samat hommat. Siivoojaystäni olivat kiirehtineet meiltä äidille. Äidille laitettiin jo pieni muovikuusikin paikoilleen ja vaikka oli muovia, niin se oli oikein sievä kynttilöineen. 

Yksi unohduskin on päivään mahtunut. Vein äidin illalla puurojuhlaan ja sen jälkeen minun piti mennä sisaren tyttären joulumatineaa kuuntelemaan. Meninkin kauppaan ja yhtäkkiä tajusin, että olen väärässä paikassa. Ajoin tuhatta ja sataa kaupungintalolle ja hiivin parvekkeelle huomatakseni vain, että kaikki istumapaikat olivat täynnä. Viulukappale päättyi ja sen jälkeen tulikin Anna ystävänsä kanssa soittamaan Kulkusia nelikätisesti. Tytöt soittivat hyvin. Ehdin kuin ehdinkin kuuntelemaan, vaikka tipalla oli!

Viime yönä nukuin neljä tuntia, joten ei ihme, että jotain hullua on saanut aikaiseksi (tai viisaita jäänyt tekemättä). Kyllä luulisi unen maistuvan ensi yönä!

Ps. Päivittelen kännykästä, joten sori, jos kuva on kamala!

sunnuntai 15. joulukuuta 2013

Kauneimmat Joululaulut


Jo 40 vuotta on Suomessa laulettu Kauneimpia Joululauluja yhdessä Suomen Lähetysseuran kanssa. Tänä vuonna tilaisuuksissa kerätään varoja vammaisten lasten auttamiseksi. Kirkot täyttyivät kolmantena adventtina ja joulukuussa tilaisuuksia vietetään muuallakin - tänä vuonna jopa Helsinki-Vantaan lentoasemalla.

Tulin itsekin illalla kirkostamme kyseisestä tilaisuudesta. Se on meillä ollut perinteisesti aika harras ja tunnelmallinen, jossa pääpaino on ollut laulamisessa ja puhetta on ollut vähän. Aina olen palannut hyvällä mielellä kotiin.

Nyt en oikein tiedä, mitä ajattelisin. Meillä on uusi kanttori ja hän oli laittanut koko tilaisuuden uuteen uskoon juontamalla itse laulujen välit vitsikkäästi ja "jutustellen". Selvästikään hän ei ollut valmistautunut tilaisuuteen miettimällä, mitä seuraavaksi laulettaisiin, vaan ihmetteli sitä kansan kuullen itsekin ja etsi nuottejaan. Varpunen jouluaamuna meinasi tulla jopa kahteen kertaan! Lisäksi hän keskeytti papin puheen ja huuteli mikkiin lauluohjeita kesken Maa on niin kaunis -laulun. Nuori pappi pelasti sen, mitä nyt ylipäätään voi. Hän puhui kauniisti joulumuistoja eri vuosikymmeniltä tuoden esiin niin nykyjoulun kuin joulun 1917 rintamalinjojen välissä.

Ehkä joku mukana ollut koki tilaisuuden välittömänä ja rentona. Itse olen kuitenkin koko illan ollut kuin puulla päähän lyöty. Voiko tilaisuuden näinkin vetää? Mielestäni kanttorilta puuttui tilannetaju täydellisesti. Huumori on vaikea taiteenlaj ja vitsit hartaiden joululaulujen välissä saivat minut vaivautuneeksi sekä kokemaan aikamoista myötähäpeää.

En oikein tiedä, itkettääkö vai naurattaako nyt, mutta joulutunnelmaa en tänä vuonna Kauneimmissa Joululauluissa tavoittanut. Siitä olen varma, että ensi viikon paikallislehden yleisönosastosta saa lukea mukana olleiden kommentteja!

Käsittämätön uutinen

Olen tänään saanut hoitaa kaksivuotiasta Samuelia. Äiti ja sisko olivat Samuelin kanssa meillä syömässä ja sen jälkeen Samppa jäi tätilään iltapäiväksi. Päiväunista ei tullut mitään, mutta leikkiä ja puuhaa riitti. Lopuksi kävelimme vielä mummia katsomaan illalla, josta äiti sitten poikansa kävi noutamassa kotiin.

Kun koko päivän on saanut puuhata pienen, ihanuutta täynnä olevan pikkumiehen kanssa, tuntuu Kirkkonummelta kantautuneen uutisen ymmärtäminen olevan mahdotonta. Kuka voi hylätä pienen lapsen ulos pakkaseen alastomana ja vielä pahoinpideltynä? En ymmärrä eikä tätä varmaan voi tai edes pidä ymmärtääkään! Tällainen teko on aina rikos. Mikään seikka ei voi lieventää teon järkyttävyyttä.

Onneksi paikalle sattui tomera nuori. Mitä olisi tapahtunutkaan, jos hän ei olisi rientänyt selvittämään kuulemansa lapsen itkun syytä?

Poliisi tutkii tapahtunutta. Nyt voi vain toivoa, että lapsi selviää kokemastaan kauheudesta ilman fyysisiä tai psyykkisiä traumoja. Toivon hänen ympärilleen paljon rakastavia käsiä ja syliä, jossa toipua kokemastaan.

torstai 12. joulukuuta 2013

Joulujuhlaa



Enpä ole tällä viikolla ehtinyt liiemmälti netissä roikkua. Meillä on ollut koulussa joulujuhlaviikko ja viimeiset harjoitukset ovat sähköistäneet päivät. Tänään oli sitten joulujuhlan vuoro.

Juhla oli perinteinen kuusijuhla joulukuvaelmineen, tonttuleikkeineen ja näytelmineen. Tosin, kun oli pikkuoppilaista kyse, meidän luokkamme näytelmä oli ehkä paremminkin "näytelmän poikanen": laulun, runon, piirileikin ja nokkahuilun soiton maustama häivähdys Korvatunturin joulusta draaman muodossa. Kovasti saimme kehuja ja ohjelmaa oli todella kiva tehdä suuren oppilasmäärän kanssa, kun jokainen sai olla mukana yhteisessä ponnistelussa jossain roolissa.

Juhla sujui hyvin ja oli mukavaa, että kaikissa esityksissä oppilaat onnistuivat. Ilma oli sakeanaan jännitystä sekä innostusta ja yleisö oli täyttänyt salin ääriään myöden. Oppilaiden työt seinillä, koristeltu kuusi ja tunnelmallinen lavastus loivat esityksille jouluiset puitteet.

Luokallemme on osunut tänä syksynä adventti- ja itsenäisyysjuhlasta vastaaminen joulujuhlan lisäksi ja joulukirkossakin laulamme yhden laulun. Tänä iltana ope on aika poikki! No, yhden yön lepo saa ihmeitä aikaan ja seuraavaa viikkoa vietämme enemmän tai vähemmän leppoisissa merkeissä. Toisaalta nautin kovasti joulun tunnelman luomisesta yhdessä lasten kanssa, vaikka kiirettä on.

Ihan kiva kuitenkin, kun viikonloppu on tulossa!

sunnuntai 8. joulukuuta 2013

Sibeliuksen päivänä

Tänä viikonloppuna maa verhoutui puhtaaseen lumeen. Sopii itsenäisyyspäivän sekä Sibeliuksen ja suomalaisen musiikin päivän tunnelmaan hyvin. Takapihan kuusissa on ihan talvinen ilme.

Olemme täällä maalla olleet viettämässä tätä viikonloppua, taitaa olla vasta toinen kerta tänä syksynä. Yleensä olemme olleet viikonloput kaupungissa mökkikauden päättymisen jälkeen. Mökilläkin ajatettelin käydä, mutta lunta on tiellä sen verran, etten viitsi lähteä isoissa mäissä rypemään. Luultavasti en autolla pääsisi ylös.

On ollut mukavaa tehdä pihalla lumitöitä ja vähemmän mukavaa kaivaa autoa lumen alta. Taas se piuhan kanssa heiluminen alkoi! Onneksi kaupungissa autot ovat tallissa. Suojasin myös omenapuun verkolla, jotta jänikst eivät sitä talvella nakertaisi. Lisäksi olen vähän puunannut ja siistinyt paikkoja sisällä, kun miesväki on täällä omin päin viikkoja viettänyt "huolettomana". Lopuksi tärkeä luontoelämys: Näin helmipöllön kauppamatkalla tien varressa!

Tänään aloitin aamuni kuuntelemalla radiosta suomalaista musiikkia. Suomalaisen musiikin päivä oli ennen syntymäpäivänäni, mutta vuoden 2011 kalenteriin se siirrettiin Sibeliuksen syntymäpäivään ja liputuspäiväksi. Hyvä niin! Kansallissäveltäjämme totisesti ansaitsee oman liputuspäivänsä. Sibelius on muuten ainoa suomalainen henkilö, jonka vuoksi YK:n yleiskokous on viettänyt hiljaisen hetken.

Sibeliuksen varhaisimpana teoksena pidetään sävellystä viululle ja sellolle, jolle annettiin nimi Vesipisaroita. Sibeliuksen väitetään olleen noin 10-vuotias tätä säveltäessään, mutta todennäköisesti se on syntynyt noin 5 vuotta myöhemmin harjoitukseksi sellonsoiton aloittaneelle Christian-veljelle.

Tänään kuuntelen säveltäjämestarin teoksia enemmänkin.

lauantai 7. joulukuuta 2013

Juhlat

Helsingin Sanomien toimittaja Vesa Sirén teilasi eiliset itsenäisyyspäivän juhlat Tampere-talossa. Lehden mukaan tunnelma oli totinen.  Konsertissa oli kaikkea liikaa ja liian lyhyesti, valaistus oli kuin halvasta yökerhosta ja orkesterin säestystaustat Soile Isokoskelle olivat vaivaannuttavan viihteelliset.

Miten eri tavalla ihmiset voivatkaan kokea saman asian! Kari Tervon mielestä juhlat olivat parhaimmat, missä hän on ollut, Sirkka-Liisa Anttila kehui radiossa tänään juhlat mahtaviksi ja eilen illalla haastatellut läsnäolijat pitivät tunnelmasta.

Minä olen joka vuosi seurannut Linnan juhlia jonkin verran. Innostus on kyllä aina lopahtanut jossain vaiheessa enkä koskaan ole seurannut niitä kokonaan. Poikkeuksen teki tämä vuosi.

Minusta eiliset valtakunnan ykkösjuhlat olivat todella hienot. Seurasin televisiolähetyksen kokonaan ja varsinkin itse konsertti oli vaikuttava. Vesa-Matti Loiria en voi sietää, mutta hänen esiintymisensä ei estänyt minua kuuntelemasta. Hänestä huolimatta nautin kovasti ja Santtu-Matias Rouvali sekä hänen orkesterinsa olivat mielenkiintoista katsottavaa että kuultavaa.

Minun puolestani juhlat voitaisiin jatkossakin järjestää vuorotellen eri puolella Suomea ja tuoda näin esiin kunkin kaupungin kulttuurielämän vahvuuksia.

Pirkanmaan pääkaupunki selvisi hienosti Tampere-talon sisällä. Sen sijaan ulkopuolella riehunut mielenosoittajien joukko ei saa minulta ymmärtämystä. Liikehuoneistojen särkyneet ikkunat, rikotut autot ja parkkimittarit eivät ole mielestäni mielenilmausta vaan silkkaa huonoa käytöstä ja ilkivaltaa.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Sininen ja valkoinen


Aamuhämärissä lähdimme kyläyhdistyksen järjestämään itsenäisyysjuhlaan. Koulun pihassa paloivat jätkänkynttilät ja soihdut. Lippu nostettiin ja lipputangon vieressä olevalle kivipaadelle laskettiin 29 kynttilää sodassa kaatuneiden kyläläisten muistolle.



Itse juhlassa Kari piti tervehdyspuheen, jonka keskeisenä ajatuksena oli meidän juuremme:

"Omalle kotiseudulle kaivataan, jos sieltä joutuu pois syystä tai toisesta. Lauluntekijä Jukka Kuoppamäki kuvaa laulussaan Sininen ja valkoinen, kuinka hänen juurensa ovat kasvaneet syvälle Suomen maaperään. Ikävä kotimaahan on kova, vaikka olisi asunut jo pitkään toisessa maassa.

Kansallissäveltäjämme Jean Sibelius vietti useaan otteeseen aikaansa ulkomailla. Talvisodan puhjettua syksyllä 1939 hän oli Suomessa. Säveltäjämestarillemme tarjottiin turvapaikkaa sekä Yhdysvalloista että Ruotsista, mutta Finlandian säveltäjä ei halunnut jättää kotimaataan. Sibelius sanoi tuttavalleen sodan vaikeina hetkinä: ”Sodan kauheus vaikeuttaa säveltämistyötäni. En voi nukkua öisin, kun ajattelen sitä.”

Kotimaa on meille kaikille rakas." (katkelma)

Juhlassa oli lisäksi nuorten ohjelmaa, seurakunnan puheenvuoro ja lopuksi lauloimme Maamme-laulun. Minä säestelin vanhalla harmoonilla laulut. Juhlan lomassa syötiin runsas aamupala puuroineen, kiisseleineen ja muine tykötarpeineen. Väkeä oli runsaslukuisesti paikalla.

Nyt väsyttää aikainen herääminen. Taidan juhlistaa itsenäisyyspäivää ottamalla pienet päiväunet ennen kuin lähdemme ulos syömään.

Ulkona puhdas, uusi lumi on kietonut maiseman valkoiseen vaippaansa.
Hyvää itsenäisyyspäivää!

tiistai 3. joulukuuta 2013

Keskiaikapäivä


Tänään koulussamme yksilöllistetyn opetuksen pienryhmät viettivät keskiaikapäivää. Iso luokkatila oli muutettu keskiajan linnan saliksi ja oppilaat olivat pukeutuneet rooliasuihin.


Päivä alkoi turnajaisilla ja jatkui keskiaikaisilla juhlilla. Siellä tanssittiin, soitettiin ja laulettiin. Yhdessä myös ruokailtiin linnan salin pitkissä pöydissä. Ruokalista näytti tältä:


Päivä oli oppilaille varmaan suuri elämys, sillä minäkin vaikutuin pelkästä lavastuksesta. Harmi, etten omilta töiltäni päässyt mukaan itse tapahtumaan. Lapset eläytyivät omiin rooleihinsa. Ruokapöydässä kysyttiin: "Onko tuo vesi minun kaivostani?"

Ihanaa, että henkilökunta haluaa tehdä oppilaille elämyksiä, jotka varmaan muistetaan kauan!

maanantai 2. joulukuuta 2013

Vilkasta

Töiden jälkeen syöksyin kiireesti hakemaan Samuelia päiväkodista. Tulimme kotiin, syötiin välipala, käytiin potalla ja sitten kiiruhdettiin jumppaan.

Jumpassa oli jouluisia puuhia. Leikittiin poroja, etsittiin kadonneita lahjoja, tehtiin revontulia huiveilla ja tietysti kiipeiltiin puolapuilla. Se vasta oli hauskaa!

Jumpasta palautin pikkuherran kotiinsa ja jäin samalla auttamaan isoasiskoa läksyissä. Kotiin tulin vasta puoli yhdeksän maissa.

Kyllä nyt uni maittaa kaiken huhkimisen jälkeen.  Meinaan ihan väkisin nukkua tähän postaukseen kännykän ääreen!

sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Hoosianna!


Kohta kiirehdin kirkkoon lukemaan tekstejä ja laulamaan Hoosiannaa. Toivottavasti kuulisin myös Voglerin alkusoiton! Kuoron kanssa saamme tuoda esiin ensimmäisen adventin sanomaa. Aasi kopsuttaa pitkin Jerusalemin teitä ja ihmiset heiluttavat palmunoksiaan...

                                          Hyvää alkanutta adventtiaikaa!