Kielokimppu

Kesän ensimmäinen kielokimppu on kerätty. Tuossa se pöydällä tuoksuu huumaavasti. Huomenna vien sen tervehdykseksi äidilleni, joka viettää lauantaina synttäreitä. Kielot yleensä alkavat kukkia tähän aikaan, mutta harvemmin jo ennen synttäreitä olen löytänyt näin avonaisia. Kerran oli tähän aikaan niin kovat yöpakkaset, että kielotkin paleltuivat! Nyt ei ole sitä vaaraa.

Kävin uimassa. Vesi on lämmintä, ihan kuin myöhemmin kesällä. Ihanan kaunista ja lämmintä! Olen yrittänyt nauttia, vaikka viimeisten koulupäivien hössötykset hieman häiritsevät. Siivoaminenkin täällä mökillä odottaa tekijäänsä, mutta odottakoon. Näin hienolla ilmalla ei sisällä kykitä!

Tähtihetki

Yksi oman työni tähtihetkistä on, kun todistukset on saanut valmiiksi. Tänään oli se päivä! Tein lisäksi valmiiksi arkistokappaleet monista luokkaani liittyvistä asioista. Jee! Hyvä tunne, kun tärkeimmät asiat ovat valmiina odottamassa lauantain päättäjäispäivää.

Huomenna on työyhteisömme kevätkahvit, jossa muistetaan poislähteviä. Työtoverini laulaa Miliza Korjuksen 1935 levyttämän laulun Warum, jonka on säveltänyt Theo Mackeben ja sanat ovat von Goethen runon katkelmasta. Minä säestän. Kaikki varmaan kappaleen tuntevatkin.

Toivottavasti yhteisesityksemme sujuu, sillä olemme vain kerran harjoitelleet yhdessä!

Vihreää ja vehreää

Kevät on vaihtumassa kesäksi. Koivun lehdet ovat jo täysikokoiset, joka puolelta maasta pukkaa vihreitä versoja ja vain vaahtera ja tammi vielä kasvattelevat lehtiään. Heleä vaalean vihreys näkyy joka paikassa.

 Viime vuoden amppeliorvokki siemensi tielle ja nyt siellä kasvaa monessa paikassa pikkuorvokkia.

Kivikkokasvit ovat alkaneet kukkia, mm. tämä, jonka nimestä minulla ei ole aavistustakaan. Äiti on aikoinaan tuonut isoäidiltäni tämän kasvin mökille ja yli 50 vuotta se on kasvanut täällä ja kukkii joka kevät, nyt vähän eri paikassa.

Luonto ihan rehottaa! Tuntuu, että jok`ikinen siemen ja maavarsi tunkee pinnalle jotain. Hienoa seurattavaa ja niin kaunista!

Tihutöitä

Luonto yrittää minusta yliotetta!

Mökin huussin katossa oli taas yritteliäs ampiainen tekemässä itselleen pesää kuten muinakin vuosina. Ei auttanut muu kuin huitaista pesä harjalla hajalle. Voi, voi! Olisi mennyt tekemään sen vanhalle vessalle. Siellä olisi saanut rauhassa pesiä, mutta tämä paikka on kyllä varattu ihmisille!

Laitoimme tänään alamökin hirrenkorjauksen jälkeen vesipumpun päälle. Ihanaa, kun tulee hanasta vettä, eikä tarvitse ämpärin kanssa joka päivä heilua. Pumpun letkua veteen viedessäni huomasin, että muurahaiset olivat ryhtyneet keontekoon keskelle saunapolkua. Eipä auttanut muu kuin ryhtyä taas tihutöihin! Haravoin pesän hajalle ja kun sitä tekee kymmenennen kerran, otukset uskovat! Aiemminkin samalle polulle ovat yrittäneet pesäänsä.

En mielelläni puutu luonnon juttuihin, mutta pakko on välillä pitää puoliaan, ettei ihan jää alakynteen!

Hulabaloota!

Kolmena iltana peräkkäin olen istunut illat kokouksissa. On päätetty seurakunnan tärkeistä asioista ja niukkenevat taloudelliset resurssit aiheuttavat mahdotonta päänvaivaa. Tehdään vain huonoja päätöksiä, mutta yritetään valita huonoista ne vähiten huonot. No, tarkemmin ottaen yksi todella hyvä ratkaisu oli mukana!

Koulupäivän päättymisen jälkeen olen jäänyt vielä paiskimaan töitä luokkaan ja puoli viiden - viiden maissa olen lähtenyt pikaisesti kotiin syömään ja hakemaan esityslistat. Sitten kokoukseen ja sen jälkeen mökille. Tänäänkin tulin vasta puoli kymmenen tienoilla, kun kokous kesti lähes yhdeksään asti.

Ei mitään järkeä tällaisissa päivissä! Toisaalta olen saanut työn hyvään malliin, joten ensi viikolla voin jo henkäistä ja ottaa löysemmin. Nyt olen kyllä niin poikki, että ajatuskaan ei oikein kulje. Taitaa olla paras lopettaa kirjoittaminen ja painua pehkuihin. Ulkona on tyyni järvi ja hämärtyvä kevätyö alkamassa - ei yhtään malttaisi vielä painua unten maille!

Hirren vaihto

Taas niin ihana päivä!

Töistä tänne mökille tullessani huomasin, että alamökin hirren vaihto oli alkanut. Mökkiä oli nostettu ja huono hirsi poistettu. Huomenna jatkuu ja ilmeiseti uusi hirsi laitetaan paikoilleen. Nopsaa toimintaa!

Saunamökki on yhdeltä kulmaltaan kallion päällä. Vesi on 50 vuoden aikana virtaillut kalliota pitkin ja alimmainen hirsi on parin metrin matkalta osaksi lahonnut. Viime kesänä se jo piti vaihtaa, mutta työn tekijä ei silloin ehtinyt. Nyt on homma jo hyvässä vauhdissa.

Kuvittelin, että työ on pitkä ja hankala, mutta jäljistä päätellen aika yksinkertainen homma ammattilaiselle. Helposti näyttää myös 30 neliön mökki nousevan ylös, ilmeisesti joillain tunkeilla nostettu. En oikein mitään siitä hommasta ymmärrä, mutta onneksi miehet ymmärtävät. Onkohan huomenna jo valmista?

Kesäinen helluntai

Ihana kesäpäivä - helluntai - takana. Aurinkoa, lämpöä...

Aamulla lähdin yhdeksäksi kaupunkiin, sillä kuoromme lauloi helluntain messussa. Sieltä tulin kiireesti puolilta päivin mökille nauttimaan kesäisestä ilmasta eilisen ja aamuisen sateen jälkeen.

Grillasimme ja söimme ensi kerran ulkona verannalla pitkään ja hartaasti. Nukuin keinussa päiväunet ja kävin uimassa. Laitoimme ulkohuussin katolle tuulituulettimen, joka oli talven ajaksi napattu pois. Samalla harjasin huopakatolta sammalet pois. Pihan toiseen valotolppaan vaihdettiin uusi lamppu palaneen tilalle, joten ihan oikeita hommiakin tehtiin, vaikka suurin osa päivästä kului vain nautiskeluun.

Mustikka kukkii, käet kukkuvat, pikkulinnut laulavat huumaavasti, kimalaisia on paljon liikkeellä, kuikat ja koskelot uivat rannassa... Niin ihanan kesäistä, vaikka vielä toukokuussa ollaankin. Ihan tässä sydän onnesta pakahtuu!

Sadepäivä

Sateessa sienet kasvaa! Ainakin tämä korvasieni on saanut muhkean koon mökin pihassa.

Aamulla heräsin sateen ropinaan. Harmitti, sillä olisin mielelläni hakenut aamun lehden tien varresta kävellen, mutta niin kaatamalla tuli välillä vettä, etten viitsinyt lähteä. Sen sijaan ryhdyin tekemään työhommia ja sainkin arvioinnit valmiiksi sekä laskettua poissaolot.

Kari oli tulossa kuhien kanssa, sillä hän oli ollut aamulla verkoilla ja saanut taas yhden. Lupasi ottaa postin tullessaan. Samoihin aikoihin veisade loppui ja laitoin heti lenkkarit jalkaan ja lähdin kävelemään. Kari tulikin autolla vastaan. Kävelin pelloille asti katsomaan, näkyisikö mitään mielenkiintoista. Ei ollut tällä kertaa kurkia, ei jäniksiä eikä mitään muutakaan mainittavaa.

Kari teki maukasta fenkolikuhaa parsan kera ja oli todella hyvää. Lähdimme lounaan jälkeen lämmittämään saunaa Karin vanhemmille. Pesin siellä auton ja saunoimme itsekin. Sadekin päättyi iltapäivällä.

Nyt katselen toisella silmällä Euroviisuja, mutta pitäisi kömpiä nukkumaan. Aamulla on kuoron kanssa laulaminen, joten pitää lähteä aikaisin liikkeelle. Hyvää yötä!

Vain oleilua

Aika kova työviikko takana! Siivouspäivää, oppilashuoltoryhmää, arviointeja, lomautusuhkaa, väsähtäneen oppilaan motivointia viimeisten viikkojen työhön ja tietenkin joka päivä sitä normaalia opetustyötä. Lisäksi harrastuksissa keskiviikoksi napsahti kuoronharjoituksen vetäminen, kun johtajamme oli estynyt.

Ihanalta tuntuu viettää perjantai-iltaa. Olin ulkona koko iltapäivän ja illan ja hipsin sisälle vasta puoli yhdeksän uutisia katsomaan. Luonto on niin upea, kevätkukat loistavat ja lämpötila hellii. Eilen kävin uimassakin ja vesi on lämmennyt viikon aikana selvästi.

Olen täällä mökillä saanut kaikki pihatyöt vihdoin tehdyksi. Tänään olin työviikosta aika poikki, joten vain lepäsin enkä tehnyt juuri mitään. Keinussa torkuin pienet illansuu-unet, vaeltelin pihassa katsellen kevään edistymistä ja verannalla lueskelin lehtiä. Karilla on kokous, joten olen saanut nautiskella illasta ylhäisessä yksinäisyydessä.

Mukavaa viikonloppua meille kaikille!

Arviointeja

Täällä sitä väännetään erilaisille oppilasryhmille todistusarviointeja. On omaa luokkaa, käsityöryhmää ja useita musiikkiryhmiä. Yhden luokan sanallisen arvioinnin musiikista (18 kpl) sain tänään lähes valmiiksi. Olen niin tyytyväinen!

Huomenna sama homma jatkuu...

Osat vaihtuvat

Äitini on jo iäkäs, mutta ollut koko ikänsä virkeä ja erilaisia asioita harrastava. Pari vuotta sitten sairastetun rintasyövän jälkeen hän alkoi vähitellen jättää harrastuksiaan ja tämän talven hän on viettänyt hyvin pitkälti hiljaiseloa.

Olen yrittänyt kannustaa jatkamaan harrastuksia, mutta toisaalta pitää myös kunnioittaa vanhuksen itsemääräämisoikeutta. "Ei tartte, jos ei haluu!" Äiti nauttii nyt kotona olosta ja on iloinen ja tyytyväinen.

Kuntouttavasta päivätoiminnasta ei kuitenkaan luovuta. Siellä päivän aikana keskustellaan ajankohtaisista aiheista, jumpataan, tavataan vierailijoita ja tuttuja, virkistetään muistia sekä syödään lounas ja juodaan päiväkahvit. Tämän kaiken saa 13 eurolla. Varsinkin monimuotoisen liikunnan vuoksi pidämme päivätoimintaa erityisen tärkeänä äidille.

Viime aikoina äiti on välillä pohdiskellut, jos ei menisikään maanantaina tähän kuntoutukseen. Olen ottanut tavaksi illalla muistuttaa siitä, että herätyskello pitää laittaa herättämään, jotta ehtii menoon mukaan. Äiti on aamu-uninen ja valvoo myöhään, joten helposti nukkuu pommiin ilman heratystä. Tänäänkin soittelin aamulla puoli kahdeksan maissa ja tarkistin, että on lähdössä yhdeksäksi.

Vaikka äiti vähän vastentahtoisesti päivätoimintaan lähti, iltapäivällä hän oli intoa täynnä. Oli ollut kuntotesti, joka oli mennyt hyvin. Muut mukanaolijat olivat kaivanneet häntä, kun hän ei viime viikolla päässyt. Ruoka oli ollut hyvää ja kahvin kanssa jopa täytekakkua! Ensi kerralla on mukana srk:n tuttu pappi, jota äiti haluaa jututtaa. Äidin mieli on siis muuttunut ja on taas innolla toiminnassa mukana!

Muistan, kuinka lapsuudessa äiti kannusti harrastamaan monenlaista ja puhui aina ympäri, jos heikkona hetkenä yritin lopettaa. Nyt on osat vaihtuneet! Me lapset yritämme kannustaa olemaan mukana erilaisessa toiminnassa, joskus paremmalla, joskus huonommalla menestyksellä. Lähtemisen vaikeus on selvästi lisääntynyt. Kun saa itsensä liikkeelle, mukana olo on yleensä mieluista.

Päivät ja mieli vaihtelevat. Mukavalta kuitenkin tuntuu, kun äiti taas kokee osallistumisen hauskaksi ja iloisella mielellä odottaa seuraavaa maanantaita.

Kimalainen sukassa

Äsken pisti nilkkaan kimalainen. Olin laittamassa villasukkia paljaaseen jalkaan (minä villasukkafriikki!) ja tunsin nilkassa kirvelyä. Sitten kuului pörinää! Kiskaisin sukan kiireesti pois ja siellähän mönki iso kimalainen. Kiikutin otuksen pihalle ja laitoin nilkaan kortisonivoidetta. Ei ole pahemmin enää kipeä, mutta iso paukama siihen tuli. Se on näitä mökkielämän iloja! Eilen veinkin yhden kimalaisen sisältä pois. Nyt oli toinen tullut sillä aikaa, kun olin äitiä juhlimassa ja oli löytänyt hyvän yöpaikan sukkani sisältä.

Sisareni perhe vei äidin ulos syömään ja minä vahdin sillä aikaa Samuelia, jotta äitinsäkin saa rauhassa syödä. Innostuimme Sampan kanssa siivoamaan perusteellisesti muutamia paikkoja, jotka olivat viime aikoina jääneet vähemmälle. Hiki hatussa huhkin ja Samuel "auttoi" parhaansa mukaan. Äitinsä oli tyytyväinen ja iloinen. Lapsiperheessä ei aina ole tarpeeksi aikaa paikkojen kuuraukseen.

Omalle äidilleni vein kukkia niin parvekkeelle kuin sisällekin silmän iloksi. Kävin myös isoäitini haudalla ja istutin sinne orvokkeja ruusun seuraksi. Toivottavasti kaikilla äideillä on ollut mukava päivä!

4 päivän loma on ohitse. Hiirenkorvat ovat puhjenneet viikonlopun aikana. Luonnossa on niin paljon seurattavaa, että ei malttaisi sisällä olla laisinkaan. Äskenkin istuttelin loput narsissit ruukuista maahan ja kuuntelin käkeä, joka kukkui ihan lähellä satoja kertoja peräkkäin. Järvi on tyyni ja kuikkapari uiskentelee rannassa. Muut mökkiläiset ovat häipyneet takaisin kaupunkiin. Rakastan tätä toukokuista rantojen hiljaisuutta, jota vain luonnon äänet rikkovat. 

Palokärjen tekosia

Aamun postinhakumatkalla huomasin tongitun muurahaispesän tien varressa. Karhu? No, ei! Sen tiesin heti, vaikka olisihan ollut hieno ajatus kulkea samaa tietä metsän kuninkaan kanssa. Hyvin nopsaan hoksasin palokärjen olleen asialla. Kuopan pohjalta löytyi vielä linnun kakkaakin.

Palokärki syö mielellään sekä muurahaisia että niiden munia. Olenkin kuullut tämän komean linnun piippauksia mökin lähistöltä ja joitain viikkoja sitten itse lintukin osui näkösälle.

Komea otus ja suuri voima nokassa! Äänikin kantaa kauas ja on niin läpitunkeva, että muistan aikoinaan kissojen inhonneen koko lintua. Vatsat maata viistäen luikkivat heti verannalle turvaan, kun palokäki äänineen saapui pihapiiriin.

Vanha kansa ei pitänyt palokärjen saapumisesta pihaan. Tiesi huonoa! Minäkin pelkään, että ryhtyy hakkaamaan meidän vanhoja mökkejä säpäleiksi. Vielä se on kunnioittanut sopimusta, johon on präntätty, että pihan kannot kuuluu sille ja mökki ihmisille!

Sumua

Aamupäivällä lähdin kaupunkiin äitini asioita hoitamaan. Siinä menikin aikaa. Pesin pyykkiä ja kävin apteekissa kaksikin kertaa, kun lääkevoiteen valmistus kesti vähän kauemmin. Torilla kiertelin katsomassa ihania kevätkukkia ja söin lähetysteltassa hyvän vohvelin teen kera. 

Iltapäivä oli jo pitkällä, kun ruokakaupan kautta saavuin tänne mökille. Ryhdyin heti haravoimaan, jonka katkaisi rapsakka sadekuuro. Se ei onneksi kauaa kestänyt. Sateesta huolimatta lähimetsässä kukkui käki aivan kaistapäisenä - varmaan monta sataa kertaa yhteen menoon! 

Myöhemmin lämmitin saunan ja samaan aikaan alkoi sumu nousta järvelle. Näytti hienolta. Saunoin pitkään ja hartaasti. Talviturkinkin heitin. Sisarentytär Emma 11 v. tiedusteli tänään aiemmin, joko olen järveen pulahtanut. Hän oli, joten taisi kunnostautua suvun ensimmäisenä. Emma oli riemuissaan, sillä minä olen yleensä ehtinyt ensin. Nyt jäikin harvinaisen myöhäiseksi.

Sakea sumu on vallannut maiseman. 

Helatorstailoma

Paikkakuntamme koululaiset viettävät tällä hetkellä neljän päivän helatorstailomaa, joten minä myös. Ihana katko ennen kolmen viikon loppurynnistystä!

Aamulla lähdin kävellen hakemaan päivän lehteä puolentoista kilometrin päästä ison tien varresta. Alkoi tihkuttaa ja lopulta sataakin, mutta ei se haitannut. Oli mukava kuunnella lintujen liverrystä ja tutkailla, miten silmut ovat paisuneet lehtipuissa. (Ja miten edelleen mökkitielle ilmaantuu roudan aiheuttamia uusia reikiä!)

Lounastimme rantaravintolassa syöden todella hyvän porsaanleikkeen kasviksilla. Karikaan ei huolinut perunoita tällä kertaa ja kehuimme, että tämän vaihtoehdon voisi vaikka ottaa listalle, sillä niin hyvää se oli erilaisine kaaleineen, paprikoineen ja tomaatteineen maukkaalla kastikkeella höystettynä. Eikä perunoiden korvaamisesta kasviksilla otettu yhtään ylimääräistä hintaa. Tätä sanoisin hyväksi palveluksi!

Nukuin päiväunet ja illalla sateen päätyttyä menin pihahommiin. Karsin yhden pienehkön männyn, jonka olin omakätisesti viime viikonloppuna kaatanut ja kannoin pöllit ja oksat pois. Sitten vielä haravoin ja olisin jatkanutkin, mutta alkoi taas sataa. Kosteus ei haittaa, kun on muuten niin ihanan lämmintä. Nytkin vielä mittari näyttää 13 astetta.

Olen kuunnellut käkeä, kuikkia ja härkälintua. Lisäksi joku minulle tuntematon laulaja on aina välillä luikauttanut kauniin säkeen. Kirjosiepot tutkailevat pönttöjä ja peipposet laulavat mökin takana. Tämä kevään "äänekkyys" on hienoa kuunneltavaa talven hiljaisuuden jälkeen.

Melkein kesäpäivä

Uskomattoman ihana ilma! Ensimmäistä kertaa kesän tuntu ja minä lähdin töiden jälkeen "suureen maailmaan" 90 km päähän viemään äitiä lääkäriin. Eihan siinä mitään, sillä nautimme kauniista päivästä maisemia ihaillen. Käynti oli muutenkin onnistunut.

Kahdeksan aikoihin illalla pääsin mökille, paiskasin kassin ovesta sisään, vaihdoin pikaisesti vaatteet ja ryhdyin puuhastelemaan pihamaalla suuresti nauttien:
-järvi oli peilityyni
-mahtava auringonlasku värjäsi taivaanrannan välillä punaiseksi, välillä siniseksi
-linnut visersivät huumaavasti, kunnes auringon laskun aikoihin tuli lähes hiljaisuus, vain teeret jatkoivat kukerrustaan
-ensimmäiset SUURET hyttyset ilmestyivät, mutta eivät pistäneet ainakaan minua
-valkovuokot ovat auki, samoin ensimmäiset narsissit
-oli niiiiin kevään tuntu, että ihan huimasi

Sain haravoitua ison läänin, kunnes Suomi-Usa pelin lopussa hiivin sisälle väsyneenä, mutta niin onnellisena! Eikä harmita yhtään, että Suomi hävisi...

Voi tätä kevään ihanuutta!

Peruuttamista

Elämä taitaa taas voittaa kuumetaudinkin jälkeen. Eilinen meni suurimalta osalta vaakatasossa ja tänäänkin olin työssä vielä kuin vapiseva haavan lehti. Nyt illan suussa on alkanut onneksi tuntua paremmalta. Mikä lie pöpö ollut!

Hassu juttu tapahtui mökkitiellä. Olin juuri ajamassa pitkää, jyrkkää alamäkeä mökille päin, kun naapurimökin rouva tuli autollaan vastaan. Hän oli ajanut samaisen mäen alaosassa olevan kaarteen ja oli nousemassa autollaan ylös. Siinä sitten olimme keskellä mäkeä nokat vastakkain, sillä tie on niin kapea, ettei ohittaa voi.

Naapurin rouva nousi autosta hädissään ja selitti, että hän ei pysty peruuttamaan mäkeä alas, kun siinä on vielä mutkakin lopussa. Meillä on ollut tapana, että alamäkeen peruutetaan. Minäkin olen sen tehnyt monta kertaa. Nyt se ei onnistunut, joten minun piti lähteä tulemaan mäkeä ylös perä edellä. Muuten olisimme olleet siinä vastatusten iltaan saakka. Aika metka kokemus muuten peruuttaa jyrkkään ylämäkeen pehmeällä tiellä! Kyllä se auto nousi, mutta ei ihan helposti. Vähän ennen huippua oli levennys ja siihen puikkasin, jotta naapuri pääsi ohitse.

Naapurimökkimme on juuri vaihtamassa omistajaa ja tapasin viikonloppuna uudet naapurit. Tämäkin rouva julisti heti, että ei kyllä pysty peruuttamaan mökkitiellä, jos joku tulee vastaan! Perinne siis jatkuu...

Kuumeessa

Luulin olevani vain mökkikuumeessa, mutta vielä mitä: Oikea kuumetauti yllätti!

Perjantaina mökille tullessa vähän illalla paleli ja särki paikkoja. Luulin, että olen perinyt äitini "reumatismin". Hän aina keväisin valitti mökillä, kuinka kostea järvi-ilmasto saa nivelet kolottamaan. Lauantaiaamuna lähdettiin viemään uutta laiturinosaa toiselle mökille. Autossa ihmettelin, miten minulla on niin kumma olo. Kotiin tullessa mittasin kuumetta ja sitähän oli, mutta ei kuitenkaan mitään flunssan merkkejä.

Eilinen päivä meni sohvalla lojuskellessa. Nukuin kolmen tunnin päiväunet ja palelin. Illalla kuumetta oli 38,3 ja olo vähän surkea. Jääkiekkopelin jälkeen menin nukkumaan ja nukuin ihmeekseni ihan hyvin. Aamulla kuumetta ei enää ollut ja tänäänkin on ollut normaali lämpö, vaikka olo vähän hutera.

Olen korjannut kolmet kokeet. Nyt illalla uskaltauduin sen verran ulos, että istutin orvokkeja pihaan. Ilma on ollut kurja, joten sairastaminen ei ole kauheasti harmittanut. Satoi iltapäivään asti. Äsken lankomies tuli pienen Samuelin kanssa hakemaan veneensä, joka on ollut täällä talviteloilla. Toivottavasti karavaani pääsi onnellisesti isolle tielle, kun mökkitie vielä routii useasta kohdasta.

Toivottavasti kuume meni menojaan...

Kuin muuttolintu

Katselen järvelle. Eilen oli vielä jäätä, mutta tänään ne ovat häipyneet ja vapaat laineet liplattavat. Tuuli alkaa tyyntyä yöksi.

Olen saapunut kuin muuttolintu tänne mökille. Ensi töikseni kiskaisin isännänviirin salkoon. Siellä se liehuu iltatuulessa. Hiljaista ja rauhallista tuntuu olevan. Yhtään venettä ei ole vielä järvellä näkynyt eikä muilla mökeillä taida olla ketään.

Ihan pöllähtänyt on olo. Olen niin iloinen, että mökkikausi on taas alkanut ja saa olla täällä luonnon helmassa! Niin, ihan vapaaehtoisesti vaihdan sivustyksen helpottavat keksinnöt kuten vesivessan ja astianpesukoneen ulkohuussiin ja käsin tiskaukseen seuraavaksi neljäksi kuukaudeksi. Ja vielä nautin tästä kaikesta!

Katse hakeutuu väkisinkin ikkunasta ulos järvelle... Niin ihanaa...

Jäät lähtevät

Hauskaa vappua!

Pitäkää tiukasti kiinni vappupalloistanne, ettei tuuli niitä vie!