Sisareni koira Nella oli meillä hoidossa hiihtolomalla. Hakuaamuna sisareni soitti paniikissa, että koira oli löytänyt kassista suklaalevyn, Fazerin sinisen, ja syönyt sen kokonaan. Käärefoliostakin oli puolet kelvannut! Perhe oli lähdössä laivalle ja aamun hektisessä kiireessä evässuklaata sisältäneen laukun oli joku nostanut eteiseen odottamaan, vaikka se oli suklaan vuoksi nostettu ylös koiralta turvaan. Siitä Nella oli herkkunsa kaivellut ja syönyt kaiken yhtä palaa lukuunottamatta!
Olemme kaikki sangen tietoisia, että suklaa on koiralle myrkkyä ja voi viedä jopa hengen. Koska syönnistä oli jo aikaa, ei oksettaminen tullut kysymykseenkään. Lääkehiiltä olisi ehkä voinut syöttää. Eläinlääkärikään ei olisi voinut tehdä mitään, sillä vastamyrkkyä ei ole.
Perheen piti lähteä laivalle, tytöt porasivat rakkaan lemmikkinsä kohtaloa ja minä lohduttelin: "Nella on sekarotuinen, sitkeä sissi!" Tosin meinasin parkua itsekin! Sisareni ja miehensä olivat ainoat jo rauhoittuneet, jotka vain totesivat, että tapahtuu mitä tapahtuu!
Minä sain koiran ja varauduin tärinään, ylivilkkauteen ja lopulta karmeaan kuolemaan. Lähdimme kuitenkin mökille hiihtämään ja koiruus oli ihan oma itsensä. Kaksi päivää vahdin ja tutkin sorkkimalla (!) kaikki kakat, Alumiinipaperia tuli ulos, mutta mitään muuta dramaattista ei tapahtunut. Onneksi! Sitkeä koira.
Talous- tai tumman suklaan kanssa olisi käynyt köpelösti! Onneksi oli maitosuklaata ja koira ison kokoinen. Pentuna se pääsi kähveltämään suklaapötkön ja siitä se sai lievää tärinää ja oli selvästi ylivilkas.
Nyt 2 ja puoli viikkoa tapahtuneesta koira on edelleen ihan kunnossa. Selvisimme säikähdyksellä! Lapsetkin oppivat, ettei mitään riskiä pidä ottaa ihmisten suklaanamujen kanssa.
