Tänään illalla oli koulumme joulujuhla. Menin aamulla jo kahdeksaksi, vaikka lapset tulivat tuntia myöhemmin. Meillä oli poikkeuksellisen lyhyt koulupäivä juhlan vuoksi ja arvasin, että joku tai jotkut eivät tätä muista tiedottamisesta huolimatta. Oikeassa olin: Päästin kylmissään olevia lapsia sisälle, ettei tarvinnut värjotellä tuntia koulun pihassa.
Kenraaliharjoituksen ja ruokailun jälkeen muut opettajat lähtivät puolen päivän jälkeen huokaisemaan kotiin ennen illan koitosta, mutta minä jäin raatamaan. Emokoulumme musiikintunnit sattuivat minulla olemaan klo12-15 ja rehtorimme oli sitä mieltä, että ne on pidettävä. Murrr! Niinpä hoidin homman ja sen päälle vielä laitoin musiikin numerot tietokoneelle talteen. Ehdin kotiin häthätää syömään sekä vaihtamaan vaatteet ja taas pyyhälsin koululle sytyttelemään ulkotulia ja pukemaan tonttuja.
Juhlamme sujui hyvin. Se oli oikein vanhanajan kuusijuhla kaikkine pikkuoppilaiden ohjelmineen: evankeliumi, tonttuleikki, runoa ja laulua sekä näytelmä. Hienosti ohjelmat onnistuivat ja yhteislaulut kaikuivat.
Lapset olivat niin täpinöissään! Oli hupaisaa jo aamulla katsella kenraalin jälkeen, miten rutiinien rikkominen ja jännitys vei seitsenvuotiaat lapset raiteiltaan ja puoli luokkaa unohti ruokailussa ottaa lautasen, mille kalakeittoa olisi pitänyt ammentaa. Kauha kädessä ihmeteltiin, että hupsis!
Olimme kuin filmitähdet konsanaan: Ohjelmien aikana salamavalot räiskyivät emmekä pääseet juhlasta heti lähtemään luokkiin, kun isät, äidit, mummot ja kummitädit ryntäsivät kuvaamaan lapsia. Kymmenisen minuuttia poseerasimme. Tämä viimeeksi mainittu oli ihan uutta minun työurallani!
Kärräsin vielä tonttupuvut emokoulullemme ja kahdeksan jälkeen illalla olin kotona. 12-tuntinen työpäivä siinä vierähti, josta 5 tuntia istuin pianon vieressä säestämässä joululauluja! Hauska kokemus tämäkin.
Huomenna alkaa työssä leppoisa arki - toivottavasti!
