Kynttiläjuhlat

Kerrostalossamme pidettiin tänään pihajuhlat kesän päättäjäisinä. Puuhanaiset olivat panneet parastaan ja väkeä kertyi nyyttäriperiaatteella kolmattakymmentä henkeä. Hyvä saldo, sillä meitä taitaa olla kaiken kaikkiaan noin 40 asukasta. Pihapöydät notkuivat jos jonkinlaisesta herkusta, grilli tirisi makkaroita, kynttilöitä oli joka puolella pihaa ja musiikistakin nautimme.



Pääasia oli kuitenkin toistemme tapaaminen ja seurustelu. Monta uutta kasvoa muuttui tutuiksi ja vanhojen naapureiden kanssa juteltiin kesän kuulumiset. Lehtinainenkin oli eksynyt paikalle ottamaan kuvia ja haastattelemaan läsnäolijoita. Juttu tulee seuraavaan paikallislehteen.



Kiva, että joku keksi kutsua asukkaat kokoon. Suurin osa oli vanhempaa väkeä, mutta oli meitä nuorempiakin. (Minä taisin olla se kuopus, hih-hih!) Puheensorinasta päätellen viihdyttiin hyvin, mutta kaikkea tarjottavaa emme kyllä jaksaneet ahmia, vaikka kuinka yritimme.



Minulla oli todella kiire päivä, mutta en katunut yhtään, että jäin vielä juhlimaan. Olin tosin ensimmäisten poistuvien joukossa, sillä tulin vielä tänne mökille 30 km päähän yöksi. Kuinkahan myöhään pihalla kynttilöistä nautittiin?

Uusi huone

Sisareni perheessä tehdään rakennushommia. Pienen pojan syntyminen viime syksynä sysäsi vauhtiin pitkään pohditun ajatuksen: Viisihenkinen perhe tarvitsee lisää tilaa, joten kahden auton autotallista voisi tehdä huoneen.



Vanhan talon lämmin autotalli on rakennettu 70-luvun kapeille autoille. Pitkään aikaan siellä ei ole kahta autoa säilytetty, sillä nykyajan isot menopelit vievät paljon tilaa. Heilläkin on 7-hengen tila-auto toisena, joten ratkaisu tehdä autotallin  yhdestä osasta huone oli helppo.



Viikon alussa alkoi remontti. Nyt on vanhat rakenteet purettu, uudet ovet ja ikkuna paikoillaan, sähköjä vedelty ja seinäkin osaksi rakennettu. Nopeaa toimintaa! Vanhin tytär saa huoneen itselleen ja on aktiivisesti ollut suunnittelemassa huoneensa ratkaisuja. Minäkin olin eilen pähkäämässä kaappien paikkoja, jotta pistorasiat tulevat oikeille kohdille.



Uuden rakentaminen on aina jännittävää. Jokin asia ihan varmasti tulee takkuamaan vielä, ellei nyt olisi niin hyvä tuuri, että uusien ovien vialliset lukot olisivat olleet se tämän projektin kämmi. Lukot korjattiin onneksi tehtaan toimesta välittömästi, josta pisteet ikkunafirmalle.



Rakennusvirheistä puhutaan niin paljon, että ihan kammottaa ajatella isompaa rakennusurakkaa. Mistä ihmeestä rakentajat ammentavat kaiken tiedon ja taidon? Vaikka rakentaisi "avaimet käteen" -periaatteella, valvomisessa on ihan tajuton homma. Muistanpa kollegani, joka sai eräänä aamuna rakennukselleen talonsa ikkunat ja ovet, joiden maali oli vielä märkää! Eihän siinä auttanut muu kuin ryhtyä tappelemaan firman kanssa.



Onneksi tämä meidän suvun huoneprojekti on varsin pieni ja yksinkertainen. Silti siinäkin on monta ja jotain, jotka voivat mennä pieleen, jos huonosti käy. Pidän peukkua, ettei niin tapahtuisi!

Roviot

Kesän aikana olen katsonut hakkuuaukeiden reunoilla olevia kasoja, kantorovioita. Eivät ole mikään mieltä ylentävä näky! Samat kasat seisovat vuodesta toiseen odottamassa kuljetusta. Kuljetus vain viipyy ja viipyy.



Kasojen kyljissä saattaa olla varoituslappu:







Olenkin miettinyt, miten on mahdollista, ettei yksikään kasa ole vielä sortunut uteliaiden lasten päälle. Ainakaan ei ole uutisoitu asiasta. Monet keot ovat taajamien reunoilla, jopa lasten koulumatkojen varrella.



Aikamoinen eläinlauma asustelee varmaan kasojen koloissa. Tänään hiippaillessani yhden rovion lähistöllä mietiskelin, kuinka monta linnunpesää, sisiliskon lämmittelypaikkaa tai käärmeen köllöttelyreviiriä kasoista löytyisi, jos niitä joku tutkisi. Eläimille mielenkiintoinen mutta lapsille todella varaallinen paikka!

Viimeiset orvokit

Töiden jälkeen ulkona oli kiva ilma: lähes tyyntä ja aurinko paistoi pilvien lomasta. Kauempana taivaanrannassa oli ukkospilviä ja niistä kantautui kumea jyrinä. Ukkonen meni kuitenkin menojaan eikä häirinnyt näitä kolkkia.



Innostuin pihahommiin ja tyhjentelin orvokkiruukkuja. Ne ovat kukkineet terassilla ja pihassa kiitettävästi koko kesän, mutta nyt oli niiden aika lähteä. Leikkasin viimeisiä kukkia maljakkoon ja kumosin ruukuista mullat pois. Nyt orvokit kukkivat vielä sisällä pöydällä joitakin päiviä.



Yrttiruukkuni iskin multaan maahan. Minulla ei ole aavistustakaan, ovatko nämä kasvit yksi- vai monivuotisia. Katsotaan keväällä, silloin selviää!



Viikonlopun väki on kadonnut rannoilta. Eilen illalla laskeutui hiljaisuus, joka on jatkunut tänään. Vain minä taidan olla näillä mailla, muista mökeistä elämä on kaikonnut kaupunkiin. Illalla katselin pimeässä laiturilta järvelle. Mistään ei näkynyt valon pilkahdustakaan ja kuului vain kuikan huuto hiljaisuudessa. Minä vain sinnittelen täällä...

Urkuviikko

Seurakuntamme urkuviikko alkoi viime sunnuntaina ja päätöskonsertista tulin juuri. Viikko sisälsi seitsemän konserttia, joista kaksi oli lapsille.



Kuutena vuotena olen ollut ideoimassa ja juontamassa lastenkonserttia sekä jakanut urkuviikon mainokset ympäri kuntaamme ja naapuriinkin. Viime keväänä ilmoitin, että töiden vuoksi jätän tämän vuoden hommat väliin, vaikka itse konsertteihin toki osallistunkin kuulijana.



Viikko oli onnistunut. Oli urkukonsertteja, kitaraa, lied-duoa, yksinlaulua ja lapsille viehättävä urkusatu, jossa Pikku karhu ja Tiikeri seikkailivat. Olin sitä kuuntelemassa ekaluokkalaisteni kanssa ja he pitivät siitä kovasti. Itse pidin eniten puhtaista urkukonserteista. Koska meillä on ranskalaisromanttiset urut, kuulimme Dubois´n, Guilmantin, Franckin, Viernen ja Widorin teoksia, joista itse paljon pidän. Mukana oli tietenkin myös  J.S. Bachin sävellyksiä.



Ainut asia, joka kirvoitti keskustelua ja josta itse sain harmaita hiuksia, oli mainostaminen. Kukaan ei jakanut mainoksia! Ainoat maininnat olivat srk:n sivuilla ja kirkon ilmoitustaululla. Jostain mykkyrästä johtuen lehdenkin puffit puuttuivat. Voi, voi! Ei ihme, että kuulijakunta oli harvahkoa. Olen puhumasta päästyäni paasannut vastuuryhmässä konserteista tiedottamisen tärkeydestä, mutta ilmeisesti kuuroille korville. Miksiköhän mainostaminen on niin vaikea taiteenlaji?



No, ehkä tästä taas opitaan jotain! Ensi syksynä taidan ottaa taas harteilleni mainosten jakelun. Oma apu paras apu!

Mökkikauden päättäjäiset

Tänä viikonloppuna olemme pitäneet mökkikauden päättäjäisiä: Kynttilöitä ja soihtuja on poltettu niin sisällä kuin ulkona, on syöty hyvää, ulkona tehtyä ruokaa ja nautittu kauniista ilmasta. Syömme täällä mökillä aina verannalla, jos vain mahdollista ja tänään hiipi ajatus mieleen, että nautitaankohan nyt ulkona viimeisiä kertoja tänä kesänä.



Mökkipaikkakuntamme vesijohtovesi sisältää tällä hetkellä kolibakteereita. Tänään annettiin kehoitus keittää vettä. Meillä on mökillä vanha kaivo, mutta emme pitkään aikaan ole ottaneet siitä vettä, sillä se on kovin rautapitoista. Tuomme veden kanistereissa ja perjantaina unohdin ottaa vettä rivitaloltamme, jossa siis on keittokehoitus voimassa myös, samassa kunnassa kun ovat. Onneksi unohdin, sillä muuten olisimme juoneet vettä autuaan tietämättöminä iltapäivään asti.



Tänään piti sitten lähteä hakemaan vettä pidemmältä asti eli 20 km päässä olevalta lähteeltä. Halusin ehdottomasti kunnollista enkä mitään keittorumbaa! Toivottavasti vesi puhdistuu pian. Kaupunkikodissa on onneksi vesi ok.



Joutsenet ovat viihtyneet läheisellä lahdella iltahämärissä. Ne lepäilevät karilla, joka on juuri ja juuri pinnan alapuolella.







Naapurin Eero tuli puolenpäivän maissa varottelemaan, että aikoo ampua muutaman uudesta vuodesta jääneen raketin illalla. No, tuskin me olisimme säikähtäneet, sillä lehdissä on ollut juttua raketeista venetsialaisia juhlistamassa. Tosin tältä rannalta ei aiemmin ole paukuteltu! Otimme muutaman kuvan, mutta jalustaa ei ollut täällä mukana, joten kuvat jäivät aika hassuiksi.



 



Pihalla kukkivat vielä samettiruusut komeasti. Ne kestävät melkein pakkasille asti. Jäävät tänne kukoistamaan, kun minä viikon päästä muutan takaisin kaupunkiin. Haikeaa...

Vakaa maa

Yhdysvaltalainen riippumaton säätiö Fund for Peace julisti omassa tutkimuksessaan jo toisen kerran Suomen maailman vakaimmaksi valtioksi. Tulos saatiin vertailemalla maita mm. ihmisoikeuksien, varallisuuden jakautumisen, julkisten palveluiden ja pakolaisten määrän perusteella. Suomen jälkeen seuraaville sijoille ylsivät Ruotsi, Tanska, Sveitsi ja Norja. Viimeistä sijaa piti Somalia.



Olen samaa mieltä, vaikka olenkin suomalaisena jäävi tekemään johtopäätöksiä tässä asiassa. Jonkin verran minua kuitenkin ärsyttää ihmisten valitus terveydenhoidosta, joukkoliikenteestä, hinnoista ja vaikka mistä. Loppujen lopuksi esim. Somalian hätää, Kreikan ahdinkoa tai joidenkin valtioiden ahdasmielisyyttä seuratessa tulee syyllisen onnellinen olo siitä, että saa Suomessa asua.



Olen pitkälti sitä mieltä, että kaikkia yhteiskunnan epäkohtia emme voi poistaa, vaikka miten ahkeroisimme. Vaikka yhteiskunta holhoaisi kuinka, aina jonkun sairaus todetaan liian myöhään, joku kuolee liikenteessä, dementikko karkaa hoitolaitoksesta tai nuori ei pääse haluamaansa opiskelupaikkaan. Me emme voi hallita kaikkea maailmassa, mutta parhaansa voisi itse yrittää, jotta oma elämä olisi mahdollisimman hyvää eikä ainakaan omilla väärillä valinnoillaan tuhoaisi tulevaisuuttaan.



Koulutuksen vertailuissa Suomi on keikkunut kärkisijoilla vuodesta toiseen. Silti me kaivelemalla kaivelemme koulujemme epäkohtia ja vähättelemme saavutuksiamme. Samoin tämän uutisen lukiessaan monet  ryhtyvät mitätöimään asiaa. Miksi meidän on niin vaikeaa iloita siitä, että asumme vakaassa maassa,  jossa ihan oikeasti yritetään parhaansa mukaan pitää huolta kansalaisista?

Vuoreksen messut

Pari viikkoa sitten kävin asuntomessuilla Tampereen Vuoreksessa. Lähdin aamulla aikaisin, jotta olen kymmeneltä portilla, kun ovet avataan. Viisas temppu! Aluksi oli väljän mukavaa kierrellä, mutta iltapäivällä alkoi ihmisiä virrata sellaisella vauhdilla alueelle, että lähes joka paikkaan piti jonottaa. Onneksi ei siinä tungoksessa tarvinnut kauaa olla, sillä olin jo haluamani nähnyt.



Liikennejärjestelyt toimivat loistavasti. Ajoin parkkiin entiseen Pirkkahalliin (Mikähän messukeskus se nykyisin on?)  ja nonstoppina bussit veivät väkeä Vuorekseen ja takaisin.



Alue on tehty keskelle metsää. Joltain kulmalta pilkisti vähän järvi. Talot olivat vieri vieressä pienillä tonteilla, joka minusta on aika kummallista. Luulisi Suomessa maata riittävän! Hassua oli huomata, että hienoilta terasseilta tai ikkunoista katseltiin suoraan naapurin terassille, uima-altaalle, paljuun tai makuuhuoneen ikkunasta sisälle. Mielenkiintoista!



Helppohoitoisia pihoja oli lähes joka kohteessa:



  



Kivikot ovat in:



    



Luksussisustusta ja tavallisempaa:



  



Hienoja terasseja:



  



Jotkut ratkaisut ihastuttivat, jotkut olivat aivan älyttömiä ja epäkäytännöllisiä. Muutamat olivat huolellisesti tehtyjä, joissain näkyi selvää hutaisua tai oikomista, kuten Aamulehtikin taannoin kertoi. Verrattuna viime kesän Kokkolan merenrantamaisemiin Vuores jäi kyllä selvästi kakkoseksi!



Hauska oli katsella! Ainut asia, jonka aion toteuttaa omassa kodissani, WC:ssä, on tämä:

Kuvahaaste

Pappilan mummo haastoi minut keittiölähikuvilla:



“Haastan keittiössä viihtyvät tai sitä karsastavat henkilöt menemään kamera kädessä avoimin mielin omaan keittiöönsä ja kuvaamaan makrona mitä mieleen juolahtaa. Kuvaa voi muokata halutessaan mielinmäärin.”



En ole keittiössä viihtyvää sorttia, mutta sielläkin on aina välillä pakko puuhastella. Tässä kuva appelsiinikiisselistä banaanien kera, jota tein eilen ja hyvää oli.







Haastan edelleen Titan Espanjasta, Karjakon sekä Maisakaisan. Mukavaa olisi, jos linkitätte haastajan ja lähetätte haastetta kolmelle eteenpäin, jos haluatte!

Ukkosta

 

Ennen ukkosta





Ukkosen jälkeen







Ja sitten herkuttelemaan!

Työmatkan varrelta

Täältä mökiltä tulee työpaikalle 30 km matka. Varsinkin aamuisin olen tehnyt mielenkiintoisia havaintoja:



- Joillakin on mieletön kiire autolla töihin. Matkalla on kaksi 60 km/h rajoituspätkää. Itselläni on yksi sakko alla ja olen ryhtynyt ajelemaan vakionopeuden säätimellä, jotta pysyn varmasti oikeassa nopeudessa. Tiedän myös tarkasti oman autoni nopeusmittarin "valehtelun" ja säädän vauhdin oikeaan nopeuteen. Olen siis varsin lainkuuliainen autoilija tällä hetkellä ja sekös toisia ärsyttää! Jopa ammattiautoilijat ajavat 20 km/h ylinopeutta näillä hitailla pätkillä. Eilenkin bussi ohitti minut ja 10 kilometrin päässä olimme peräkkäin risteyksessä odottamassa!



- Kurkia on paljon! Mökkitien pellolla on usein pariskunta ruokaa etsimässä. Myöhemmin ison tien varressa kahdella eri pellolla näkyy kurkiperheet kahden poikasensa kanssa. Hyvässä lykyssä näen samalla matkalla 10 kurkea. 20 vuotta sitten ei tällaista näkyä olisi voinut kuvitellakaan.



- Useana aamuna on ollut sumuista. Hämähäkin verkot puissa ja pensaissa ovat yhtäkkiä muuttuneet näkyviksi. Hienoja taideteoksia kastepisaroilla kuorrutettuina!



- Työmatka kestää lähes aina 35 minuuttia ja matkan aikana on hyvä kuunnella oppikirjoihin liittyviä CD-levyjä. Oppii esim. uudet laulut ihan huomaamatta!

Lentomurkkuja

Kauniin kesäpäivän kaunis auringonlasku!



Pari iltaa sitten pihaamme ilmestyi lentomurkkuja. Ei aavistustakaan, mitä lajia, mutta paljon niitä oli. Loppukesän lämpimänä ja tyynenä iltana Suomessa parveilee kai parikymmentä lajia ja nyt oli ilmeisesti sopiva ilma.



Eilen ötököitä ei ollut kuin muutamia, mutta tänään: Koko mökin katon järvenpuoleinen lape oli puurona murkkuja. Pelti vain napsui! Muutamia on löytynyt sisältä asti, mutta onneksi vain nämä onnettomat. Olisi epämiellyttävää, jos niitä alkaisi työntyä sisälle enemmänkin.



Toivottavasti parveilu pian päättyy, sillä verannalla ei ole kiva istua muurahaisten lennellessä ja mönkiessä ympärillä. Onneksi ne eivät pure! Jos pitäisi valita puurona hyttysiä tai murkkuja, valitsisin kyllä nämä nykyiset. Hyttysiä ei ole onneksi pahemmin näkynyt enää.

Blogien kuvat

Pari päivää sitten iltauutisissa kerrottiin, kuinka sumeilematta ihmiset liittävät blogeihinsa kuvia. Kuvalähteitä ei merkitä eikä kysytä lupaa kuvan ottajalta eli oikeuksien omistajalta.



Itse olen ollut todella tarkka oman blogini kuvista alusta alkaen. Suurin osa kuvista, 99 prosenttisesti, ovat omiani ja muiden ottamat kysyn ja merkitsen. Vieraita ihmisiä ei kuvissani koskaan ole. Tämän vuoksi kuvat blogissani ovatkin suurelta osalta luontokuvia.



Monilla taitaa olla käsitys, että kaikki netissä julkastava on yhteistä omaisuutta. Toisaalta, koska tämä käsitys on vallalla, pitää olla todella tarkka, mitä julkaisee. En itse halua itsestäni tai perheenjäsenistä kuvia nettiin, en edes Facebookiin, vaikka siellä kaverit ovat tarkkaan rajatut. (Poikkeuksen tekee muutamat vauvakuvat tai takaa päin otetut kuvat!)



Ehkä monet eivät tule ajatelleeksi asiaa. Itse kyllä julmistuisin, jos huomaisin jonkun blogissa esim. jostain tapahtumasta otetun kuvan, josta tunnistaisin itseni tai vaihtoehtoisesti itse ottamani kuvan, jota joku käyttää kuin omaansa. Suurin osa lainailee kuvia tietämättömyyttään. Toisaalta jos blogia pitää, tulisi kyllä ottaa selvää yleisistä säännöistä ja kunnioittaa niitä. Me kaikki olemme vastuussa "blogietiketin" noudattamisesta.



Hyvä, että tiedotusvälineet asiaa pitävät esillä.

Pimenevät illat

Perjantai-illan auringonlasku näytti tältä.



Pimenevien elokuun iltojen suuri huvi täällä mökillä on sytytellä kynttilöitä ja ulkotulia. Viikko sitten taisimme ensimmäisen kerran polttaa ulkolyhtyjä, vaikka sisällä kynttilät ovat iltaisin tuoneet lämmintä loistettaan jo pitkän aikaa. Täällä mökillä on kiva polttaa paljon kynttilöitä, kun ei tarvitse välittää savuttamisesta mitään. (Kotona kun on suurin osa ympäristöstä valkoista, niin vähän pitää miettiä kynttilöiden lukumäärääkin!)



Kahtena iltana olen polttanut laiturilla ulkotulia ja pitkin mäkeä on ollut erilaisia kynttilöitä myöhäisillan pimeyttä valaisemassa. Tuntui kivalta, kun vastarannalta näkyi samoja valoja.



Viikon alkaessa jään tänne rannoille taas ylhäiseen yksinäisyyteen. Muut mökkiläiset ovat siirtyneet kaupunkiasuntoihin työn taas alettua, mutta minä vain sinnittelen. Tarkoituksena on olla vielä kolmisen viikkoa. Säästä riippuu, kuinkan kauan täällä viihdyn. Routa viimeistään porsaan kotiin ajaa!



Nyt on ollut todella mukava viikonloppu, aurinkoa ja poutaa. Huomenna työt jatkuvat uuden, mukavan ekaluokan kanssa.

Aurinkoisen lauantaipäivän kuvia

Lepakko vierailulla

Omituisten otusten kesä: Ei kyyn tapaaminen vielä riittänyt!



Tiistai-iltana tein töitä kotona mökillä myöhään. Nukkumaan ehdin vasta yhden kieppeillä. Uni ei meinannut tulla silmään, kierin ja pyörin miettien seuraavana päivänä alkavaa työtä.



Olin sittenkin nukahtanut, mutta kahden aikaan havahduin rapinaan ikkunan rullakaihtimessa. Kuvittelin sen olevan yöperhonen ja käänsin vain kylkeä. Rapina kuitenkin voimistui ja pomppasin pystyyn sytyttämään valot. Ikkunassa, pitsiverhon ja rullakaihtimen välissä mönki LEPAKKO! Sytyttäessäni valot se häiriintyi, lähti lentoon ja lensi tuvan puolelle. Minä äimistyneenä väistin kohti tulevaa otusta, mutta tajusin paiskata makuuhuoneen oven kiinni.



Hämärän tuvan puolella otus lentää viuhtoi seinältä toiselle. Ryntäsin laittamaan ulko-oven auki, mutta eihän se sinne hoksannut mennä. Riippui välillä isoäidin ryijyssä, hirren kyljessä tai oven päällä.



Istuin sohvalle miettimään. Miten ihmeessä saan lepakon ulos? Otin lattiaharjan ja varovaisesti hätistin sitä ulko-oven suuntaan, sammutin valot, välillä sytytin takaisin, mutta poistua se ei osannut. Hämärässä lensi kovaa vauhtia ja valojen ollessa päällä istui seinällä!



Sitten muistin käärmesaavin! Jos sillä saatiin kyy kiinni, niin kai sillä saisi lepakonkin vangittua. Hipsin pihalle kirpeään yöilmaan hakemaan mökin takaa isoa saavia, joka oli täynnä koivunsiemeniä. Ei muuta kuin pesemään se letkulla puhtaaksi. Sitten hiivin tupaan. Lepakko lensi jonnekin ja hävisi näkyvistäni. Jouduin harjalla huitomaan verhoja ja takkinaulakkoa. Jostain se tuli taas esiin ja istui seinälle. Silloin laitoin saavin vinosti sen eteen ja kannella hätistin sitä seinältä ja bingo: Lepakko lensi suoraan saaviin! Iskin kannen päälle ja raahasin saavin kuistille sulkien oven perässäni. Kun avasin kannen, otus iloisesti lensi pihalle. Luin sille lakia: "Mökin ulkopuoli on lepakoiden, sisäpuoli ihmisten!" Toivottavasti oli oppivainen yksilö.



Urakassa virkistyin niin, että nukuin vasta puoli neljän jälkeen. Seitsemältä nousin ylös, koska ansiotyö kutsui lomalaista ja tiivistin tappuralla ensi töikseni makuuhuoneen nurkan. Katon rajassa listan alla oli pieni kolo. Vanhassa mökissä hirret elää ja sen seurauksena yövieraita voi näköjään ilmestyä. Toivottavasti oli ensimmäinen ja viimeinen kerta!

A niin kuin Aapinen

Tämä vanha, mökillä lasten käsissä kulunut Haavion, Tynnin ja Hinkkasen (1957)  Kultainen aapinen on meillä mökillä ollut tärkeä kirja. Sitä olen lukenut minä ja sisareni pienenä ja nyt sitä lukevat hänen lapsensa.



Koulu alkoi tänään. Eilen oli suunnittelupäivä ja jo parina päivänä sitä ennen kävin tekemässä hommia koulussamme. Aina kesän jäljiltä on jotkut asiat rempallaan tai väärin hoidettu, joten on paras käydä hyvissä ajoin niitä parsimassa. Muun henkilökunnan on kiva aloittaa, jos edes päällisin puolin kaikki näyttää valmiilta töiden aloitukseen.



Olihan noita oman luokan hommiakin ihan riittävästi. Toissa yönä tulin koulusta vasta puoli yhdeksän jälkeen illalla ja jatkoin vielä kotona. Ehdin nukkumaan vasta yhdeltä yöllä. Eilen lähdin töistä "jo" klo 17.30. Aamuisin olen kipittänyt paikalle jo kahdeksaksi.



Tänään tulivat oppilaat: Pienet ekaluokkalaiset innokkain ja jännittynein ilmein, isommat kaikentietävinä konkareina! Minä sain 16 suloista eppua ja ensimmäisen päivän jälkeen voin sanoa, että edessä on ihana vuosi. Pieni luokka, todella mukavat oppilaat ja vanhemmat!



Koulun tapoja opeteltiin, laulettiin ja leikittiin. Aapislaatikkoa etsimme Hukka-Uunon jäljiltä ja löytyihän se kahden tarkkasilmäisen oppilaan toimesta. Ihasteltiin uusia kirjoja ja tutustuttiin päähenkilöihin.



Mukava päivä oli, ainakin opella!

Vanha osoite toimii

Vuodatus on korjannut virheitä, joten nyt taas osoite toimii normaalisti eli openkolo.com on käytössä eikä tarvitse tulla pitkällä osoitteella. Nyt näyttäisi vihdoin kaikki olevan ennallaan tilastoja lukuunottamatta. No, ne eivät ole tärkeitä. Jospa ongelmat olisivat vähitellen selätetty.



Monet bloggaajat ovat menettäneet kuviaan, kun ne ovat olleet ainaostaan ja vain blogissa. Minulla on kaikki omalla koneella ja vielä varmuuskopioitakin otettu. (Ei ihan kaikista, pitäisi päivittää!) Olisi sääli menettää kuvia. Tästä taas opittiin, että tekniikka on niin haavoittuvaista!



Minulla ei ole aikomustakaan siirtyä pois Vuodatuksesta. Olen ollut erittäin tyytyväinen nämä vuodet ja täällä pysyn, jos vain blogi toimii. Ja nyt näyttäisi toimivan ihan hyvin, ehkä paremminkin kuin ennen sähkökatkosta. Jipii, olemme palanneet normaaliin päiväjärjestykseen!

Messuavustajana

Tänään lähdin jo yhdeksäksi kirkoon messuavustajaksi. Katsoimme kaikessa rauhassa tehtävät läpi. Olimme jo aiemmin viikolla sopineet toisen avustajan kanssa, että minun kontolleni osuu synnintunnustus, toinen lukukappale ja evankeliumiteksi. Lisäksi toivotan kirkkovieraat tervetulleeksi ovella ja autan suntiota kolehdinkeruussa, jos on tarvis.



Huomasimme heti kirkossa, että jostain syystä mikrofonit kiertävät. Onneksi tulimme ajoissa ja syykin selvisi: Yksi kaiuttimista oli viikolla vaihdettu uuteen ja vaikka asiantuntijat olivat sen miksanneet kuntoon, se ei pelittänyt. Piti kiskaista johto pois, että saimme sen hiljaiseksi. Mikään ei ole niin kauheaa kuin mikkien kiertäminen kesken tilaisuuden!



Itse messu sujui suunnitelmien mukaan ja äänentoistokin oli ok, vaikka yksi kaiutin puuttuikin. Oli ihana olla omassa kotikirkossa pitkästä aikaa. Olen koko kesän käynyt kesämökkiseurakunnan kirkossa.



Naistenpiirin valmistaman kirkkokahvin jälkeen lähdin palauttamaan eilistä mustikkaämpäriä. Loppupäivä onkin sitten sujunut mustikkapiirakan teossa, uidessa ja kauniista ilmasta nauttiessa. Kävimme myös katsomassa Karin vanhempia. Illalla aion jännittää mökillä 100 m juoksun loppukilpailua. Sisareni jää Samuelin ja koiran kanssa mökille kanssani vielä huomiseksi päiväksi. Ihan kivaa viettää aikaa pikkumiehen kanssa!

Maanpaossa

Sisareni perhe majailee mökillä ja minä olen maanpaossa täällä rivitalon pätkässä peltojen keskellä. Kari lähti aamulla Jyväskylän rallihommiin. Kyläyhdistys piti Ouninpohjan pikataipaleella parkkia ja puffettia sekä hoiti tiesulkua.



Minä en viitsinyt olla koko päivää itseni kanssa kahdestaan, joten lähdin Tampereelle Vuoreksen asuntomessuille. Siellä vierähtikin koko päivä. Illalla ajoin mökin kautta ja pulahdin uimassa Annan ja Emman kanssa. Pikkuveli Samuel oli hieman kärttyisällä päällä, mutta silti niin suloinen :=)



Illalla saimme kutsun tulla hakemaan mustikoita. Karin täti oli poiminut meille 6-7 litraa ja ne olivat vielä putsatutkin! Mikä ihana yllätys! Saimme samalla maistaa juuri tehtyä mustikkapiirakkaa ja korvapuusteja. Nam, miten oli hyvää! Kuinka joku voi olla näin ihana ihminen...



Aamulla on aikainen herätys, sillä olen messussa avustajana lukemassa tekstejä. Joten mars nukkumaan!

Osoite

Edelleen Vuodatus takkuilee. Suora osoite ei toimi, vaan blogini avautuu pitkällä osoitteella: openkolo.com.vuodatus.net



En käsitä, menee yli ymmärryksen! Ans kattoo nyt, mitä tapahtuu. Kärsivällisyys on kyllä kovalla koetuksella.

Heureka: Kuvat siirtyvät!

Vihdoin ja viimein kuvien siirtämiseen liittynyt ongelma on korjattu. Ainakin minulla ratkaisu oli upouusi kirjoituseditori. Hienoa, se näyttää toimivan. Saan vihdoin sivuni näkyviin kuvien kanssa. Jo tätä odoteltiinkin...

Oksia, oksia, oksia...

Karilla on ensimmäinen oma moottorisaha. Tänään se poltti niin kovasti, että piti lähteä rannasta kaatamaan pihlaja. Se oli kallistunut järven päälle aika lailla ja pelkäsin, että rojahtaa pian laiturille. Olinkin sahannut siitä isoja oksia pois, joten ajattelin sen pysyvän pystyssä ensi kesään asti.



Eipä pysynyt! Kari sai päähänsä, että se kaadetaan tänään. Kyllähän puu nopeasti kaatuu, mutta se jälkisiivous on aina hankalampaa. Kannoin koko iltapäivän oksia ja pöllejä ympäriinsä. Iltaan mennessä kaikki oli kuitenkin siivottu.



Alamökin keinusta näkee nyt hienosti järvelle! (... jos vain jaksaisi katsella! Olen ihan puhki!)