sunnuntai 29. toukokuuta 2011

Juhlaa juhlan päälle


Tämä kevät on ollut juhlien aikaa: On ollut omia juhlia, ystävien juhlia ja eilen vietimme äitini 75-vuotispäiviä perhepiirissä. Oikea juhlapäivä on 1.6.


Oli mukavaa olla sisareni perheen ja äidin kanssa syömässä rauhassa pitkän kaavan mukaan. Minä ahmin töissä valvontavastuun päälle painaessa viidessä minuutissa sapuskat ja usein silloinkin joku härdelli sattuu kesken kaiken. Lapset ovat lapsia! Tämän vuoksi nautin suuresti, kun välillä saa aterioida rauhassa ja hiljaisuudessa.


Ensi viikonloppu on koko Suomessa juhlien aikaa. Nyt taitaa käydä pitkästä aikaa niin, että tuttavapiirissä ei ole yhtään sellaista ylioppilasta, jota lähtisimme juhlimaan. Tosin kauempana kirjoittanutta ystäväni tytärtä muistamme, mutta paikan päälle emme lähde.


Juhlat ovat mukavia. Toisaalta olisi kiva, jos niitä sattuisi harvakseltaan pitkin vuotta. Tämä kevät on ollut poikkeuksellinen ja nyt kyllä tuntuu mukavalta, kun juhlakausi on lopuillaan. Ei herkkua mahan täydeltä sentään...


--------------------------------------------


Sataa! Mittari näyttää 12 astetta. Koko päivä on ollut tosi viileä. Kävin yhdeksän jälkeen postimatkalla ja olisi saanut olla hanskat kädessä. Iltapäivällä nostin kytkintä ja tulin mökiltä tänne peltomaisemien keskelle sivistyksen pariin. Rannassa tuulikin niin, että hiukset meinasi lähteä. Ei todellakaan näyttänyt tältä:


perjantai 27. toukokuuta 2011

Hän on poika!


Sisareni kävi tänään rakenneultrassa. Koko päivän vähän väliä mietiskelin, mitä uutisia sieltä saadaan. Toivoin ja rukoilin tietysti, että ne olisivat hyviä.


Hänen esikoisensa kohdalla 13 vuotta sitten tuli vääriä hälytyksiä useampia. Ehdimme surra ja itkea monet itkut, kunnes selvisi, että terve tyttö on tulossa. Nuorimmaisensa kohdalla mitään määrityksiä ei sitten tehtykään. Sisareni oli vahvasti sitä mieltä, että tulee mitä tulee, rakkaudella vastaanotetaan!


Töiden jälkeen istuin alas ja soitin sisarelleni. Hänen iloinen äänensä toi jo helpotusta, saatika sitten uutiset: Vauva on terve ja POIKA! Voi, miten ihanalta minusta tuntui! Huolellisen tutkimisen jälkeen oli myös sukupuoli näkynyt ruudulla selvästi.


Paras asia on tietenkin, että kaikki on tällä hetkellä, puolikiloisena, hyvin. Toisaalta tuntuu hassulta, että arvauksemme sukupuolesta toteutui. Äiti itse oli varma, että vauva on poika, koska raskaus on ollut aivan erilainen kuin kaksi aiempaa. Minusta tuntui myös siltä, että nyt on pojan vuoro. Isänkin salainen toive taisi toteutua!


Meidän tyttövaltaisessa suvussa pojat ovat olleet harvinaisia. Molemmille isovanhemmille ensimmäinen (= myös todennäköisesti viimeinen) poika on varmaan erityinen asia. Mutta tärkeintä tietysti on se, että raskaus edelleen menisi hyvin ja alkusyksystä maailmaan syntyisi terve vauveli!

keskiviikko 25. toukokuuta 2011

Teatteria


Kummityttöni aloitti viime vuonna teatteriharrastuksen. Olimme tietenkin koko suku katsomassa hänen esityksiään. Nyt on vuorossa jo toinen näytelmä, missä hän on  mukana.


Sivusta seuranneena ei voi muuta kuin ihailla neidin jaksamista ja sitoutumista. Näytelmän harjoitteleminen on todella kova urakka ja lisäksi esitykset tehdään koulun sekä muiden harrastusten ohessa. Joka ilta hän taitaa olla jossain päin menossa, mutta silti ilo tekemisessä säilyy.


Tänään menen katsomaan hänen näytelmäänsä. Se kertoo nuorten arjesta ja rakastumisesta. Mummille hän oli sanonut, että ei ole ehkä hyvä idea tulla, kun tässä vähän kiroillaan. Se oli vanhalle, entiselle opettajalle ehkä hyvä vihjaisu. Mummi ei ehkä ymmärtäisi...


Minä menen ja ruusukin on jo ostettu. Todella hienoa, että aikuiset jaksavat ohjata nuorille harrastustoimintaa, on se sitten mitä tahansa.

maanantai 23. toukokuuta 2011

Arviointeja


Eilen oli ihastuttava kevätpäivä: lämpöä, mökkeilyä, linnun liverrystä ja TODISTUSARVOSANOJA! Istuskelin auringossa mökin verannalla ja välillä pihakeinussa miettien oppilaiden todistusnumeroita ja sanallisia arviointeja.


Opettajan työssä lähes kaikki muu on mukavaa, mutta arviointi ei. Tuntuu jotenkin tylsältä vääntää innokas ihmisentaimi numeroksi. Olen jo pitkään ollut sanallisen arvioinnin kannalla, joka mielestäni kertoo oppilaasta enemmän kuin numero. Vanhemmat haluavat numeroita, koska ovat siihen omana kouluaikanaan tottuneet. Osa opettajista haluaa niitä myös, sillä numero on nopea kirjoittaa. Mitä se sitten kertoo oppiaineen hallinnasta, onkin minun mielestäni jo toinen juttu!


Minulle luontainen arviointi olisi kirjoittaa suorasanaisesti oppilaasta. Olenkin sen tehnyt pienten kanssa vapaaehtoisesti joka vuosi ns. väliarviointina aiemmin talvella. Keväällä on sitten annettu varsinainen lukuvuositodistus, joka pienillä on sanallinen "rasti ruutuun"  -systeemillä.


Eilen ahersin näitä arviointeja. Sää oli niin ihana, että taisi työnteko mennä nautinnon puolelle! Samalla tuli seurattua mökin yli lentävää kurkea, keinun takaa ilmestyvää haukkaa, joutsenten puuhia sekä kaikkialta esiin tunkevaa vihreyttä. Työntekokin tuntui jopa hauskalta siinä ympäristössä!

lauantai 21. toukokuuta 2011

Joka niemeen, notkoon, saarelmaan...



... ovat mökkiläiset löytäneet tiensä tänä viikonloppuna. Kaikilla lähimökeillä on vilskettä talven jäljiltä, joten meidänkin rannat ovat heränneet eloon. Minä siellä olenkin yksin kevättä vietellyt.


Keväässä minua viehättääkin se, että saan mökkeillä rauhassa: Ei ole naapureita, ei vesiliikennettä järvillä, vain luonnon rauha ja hiljaisuus. Huumaava lintujen laulu täyttää illat ja sitä voisi kuunnella vaikka kuinka myöhään. Viikko sitten perjantaina kuulin käen kukkuvan ensi kertaa ja se oli taas niin mieleenpainuva hetki.


Tänään olemme olleet koko päivän ystäväpariskunnan rouvan 60-vuotisjuhlissa. Mukavat juhlat järven rannassa kauniissa, hoidetussa, entisen pappilan pihapiirissä. Tuuli oli raivoisa, mutta pihaan pystytetty teltta talon suojassa oli mukava oleskelutila. Ja tietenkin sisälläkin olimme. Nyt on vatsa täynnä herkkuja!


Mukava palata mökille. Huomenna en sieltä liikahda minnekään, paitsi kävellen postireissulle. Ihanaa ilmaa luvattu, joten on kiva viettää sunnuntai kaikessa rauhassa luonnosta nauttien.

perjantai 20. toukokuuta 2011

Voihan Sosnovyi Bor!


Ajaessani eilen mökiltä töihin kuuntelin radion aamu-uutisia. Siellä kerrottiin, miten 130 kilometriä Kotkasta sijaitsevan Sosnovyi Borin ydinvoimalan jätealtaat ovat tupaten täynnä. Nyt suunnitellaan ydinjätteen rahtaamista Siperiaan teräskonteissa. Jätettä on niin paljon, että altaan tyhjentämiseen menee 16 ja puoli vuotta, vaikka työtä tehtäisiin joka päivä 24 h vuorokaudessa kolmessa vuorossa.


Siperiassa jäte on turvallista, jos kontit pysyvät ehjinä. Ydinjäte säteilee kuitenkin vielä satoja, jopa tuhat vuotta. Lisää jätettä on luvassa Sosnovyi Borista, sillä tänään luin netistä, että Venäjä suunnittelee sinne uutta voimalaa, jossa olisi 4 reaktoria. He tarvitsevat omaan maahansa energiaa, jotta voivat myydä mahdollisimman paljon maakaasua Keski-Eurooppaan!


Huh, huh! En ole koskaan kannattanut ydinvoimaa. Onhan se turvallinen ja saasteeton vaihtoehto silloin, jos voimalat pystytään hallitsemaan. Tänä keväänä syntymäpäiväni 11.3. kuitenkin näytti ihmisen taidot selvitä ydinvoiman kanssa: Pieleen meni, tällä kertaa Japanissa! Sotkua selvitään vieläkin ja peruuttamattomia vahinkoja on tapahtunut niin ihmisille kuin luonnollekin. Lisäksi vaarallinen säteilevä jäte, jonka annamme perinnöksi tuleville sukupolville, ei tunnu hyvältä.


Olen itse uusiutuvan energian kannattaja ja vaihtanut oman sähköni siihen. (Ties mitä sähköä oikeasti käytän, mutta ainakin rahani menevät uusiutuvan tuotantoon.)


Ihan oikeasti minua pelottaa Venäjän rajan takana olevat ydinvoimalat. Jotenkin uskon, että Pohjoismaissa voimalat ovat tarkan huolenpidon alla koko ajan, mutta rajan takana taitaa olla toisin. Toivon hartaasti, että olen pelkoineni väärässä!


 

tiistai 17. toukokuuta 2011

Rakentelua


Taas tuli todistettua, kuinka hyödyllisiä kädentaidot ovat koulussa.


Olimme saaneet käsityön valmiiksi ja en viitsinyt aloittaa seuraavaa työtä, johon olisi tarvittu enemmän aikaa. Niinpä annoin lapsille Multilink-palikat ja ryhdyimme niistä rakentelemaan. (Multilinkit ovat koulun "legoja".) Riemun kiljahduksia kuului, kun kannoin korin luokkaan. Rakentelu on niin mieluista.


Seurasin lasten puuhia. Hyvin sopuisasti he jakaantuivat ryhmiin ja ryhtyivät työhön. Vaikka rakenneltiinkin pienemmissä ryhmissä, ryhmät kommunikoivat koko ajan keskenään ja kävivät mm. kauppaa palikoista: "Saammeko noita vihreitä lisää, niin me annamme mustia tilalle?" Ihailtiin toisten aikaansaannoksia, autettiin ja neuvottiin. Ensimmäistäkään kertaa ei tarvinut puuttua oppilaiden työhön tai työskentelytapaan.


Olisipa enemmän aikaa tällaiseen! Ihan oikeasti jotkut luomukset olivat todella hienoja ja taidokkaasti rakenneltuja. Lisäksi leikit olivat mielikuvituksellisia, sosiaalisia ja hauskoja. Kaikilla oli mukavaa. Toivottavasti tämä päivä muistetaan positiivisesti vielä myöhemminkin.


Koulussa on usein kivaa! (Ainakin open mielestä.)

maanantai 16. toukokuuta 2011

Ihanaa, Leijonat, ihanaa!


Vaikka en mikään lätkäfani olekaan on sanottava, että


 IHANAA, LEIJONAT JA KIITOS!!!!!!!

sunnuntai 15. toukokuuta 2011

Hautausmaajuhla


Hautausmaamme täytti tänä keväänä 90 vuotta ja tänään oli siihen liittyvä juhlajumalanpalvelus. Sen jälkeen seurakuntamme jo eläkkeellä oleva talouspäällikkö kertoi hautausmaakierroksella mielenkiintoisia asioita meille kuulijoille.


Hautausmaamme on W.G. Palmqvistin suunnittelema ja hyvin kaunis. Se sisältää monia hienoja yksityiskohtia, kuten tehtaan perustajasuvun hauta-alueen muistomerkkeineen sekä monenlaisia istutuksia ja kasviryhmiä. Sinne on sijoitettu myös useita veistoksia.


Oli mielelnkiintoista kuulla hautausmaan historiaa ja pieniä hauskoja yksityiskohtia. Ilma vain oli niin viileä, että olisin kaivannut toppatakkia päälleni. Toivottavasti en tule kipeäksi, sen verran kylmältä kierroksella tuntui.

perjantai 13. toukokuuta 2011

Sataa...


Illalla nukkumaan mennessä ja aamulla herätessä kuului sateen ropinaa katolta. Kuivuuden ja lämmön jälkeen kevätsade tuntui raikastavalta. On mukavaa, kun ilma puhdístuu ja allergisetkin saavat apua oireisiinsa. Luonnollekin vesi tekee hyvää. Pääsee vihreys maassakin vauhtiin.


Viikonloppu taitaa olla viileä, mutta ei kyllä yhtään haittaa. Viimeiset haravoinnit ja muut pihatyöt sujuvat mukavammin, kun ei ole hiki otsassa koko ajan.


Mukaavaa keväistä viikonloppua!

torstai 12. toukokuuta 2011

Juicen runo


Tänään osui silmiini runo, joka on aika hauska. Runo julkaistiin 1998 kokoelmassa Aurinkoniitty ja on runoilija Immi Hellenin nimeä kantavan lastenrunojen kirjoituskilpailun satoa:


Pyhä pizza-ateria


Kerran munkit Konevitsan

söivät jauhelihapizzan.

Kaikista se oli nastaa,

vaikka yksi tahtoi pastaa

kirjolohikastikkeella

niinkuin kerran Tampereella.

Silloin huusi Isä Ville:

"Kantelemme apotille!"

 

                   (Juice Leskinen)


Hauska runo, jota ulkomuistista välillä yritämme lausua pizza- tai pasta-aterian ääressä. Kyllä Juicella oli kynä hallussa runoja tehdessään! Arvostan häntä kovasti niin sanoittajana kuin runoilijanakin.

keskiviikko 11. toukokuuta 2011

Viimeiset säteet


Ilon pilkahduksia ja riemun kiljahteluja kuuluu tähän päivään: Äitini rintasyövän sädehoito on ohitse. Tänään oli viimeinen sädetys ja sen jälkeen lääkärin vastaanotto. Kaikki oli hyvin ja erityisesti veriarvot olivat pysyneet loistavina, jota lääkärikin ihmetteli. Ihollekaan ei ollut tullut vaurioita. Tosin äiti on huolellisesti rasvannut aluetta koko ajan.


Olemme niin iloisia! Juhlimme asiaa yhdessä syömällä jätskit . Nyt muistona koettelemuksesta on vain yksi keltainen tabletti päivässä. Niin, ja ne komeat tatuoinnit!


Viimeiset sädetykset väsyttivät todella ja ainainen taksilla ramppaaminen sadan kilometrin päähän oli uuvuttavaa. Muuten hän kesti hoidon loistavasti. Asiaa helpotti kovasti se, että hän koki olevansa hyvässä hoidossa asiantuntevan ja mikä tärkeintä, ystävällisen henkilökunnan käsissä.


Kiitos Tays taas kerran! Toivottavasti sisareni synnytys on seuraava hetki, jolloin tiemme yhtyvät. Tätä sairastamista on tullut jo ihan tarpeeksi perheemme osalle vuosien varrella, joten olisi mukava kokea siinä talossa vaihteeksi onnen hetkiä!

tiistai 10. toukokuuta 2011

Pyöräretki


Tänään lähdemme oppilaiden kanssa retkelle läheiselle luonnonsuojelualueelle. Menemme pyörillä ja ainainen pelkoni näillä retkillä on, että jonkun pyörä hajoaa. Useasti näin on tapahtunutkin. Monta muuta kommellusta on myös vuosien varrella sattunut, vaikka kuinka yrittää minimoida kaikki ongelmat.


Menemme pyörillä ja loppumatkan kävelemme pieniä polkuja, jotka kiemurtelevat mäen rinnettä. Me paikalliset kutsumme aluetta Vuoreksi. Huipulta on komeat maisemat yli kaupungin.


Käymme myös Vuorenkirkossa, jossa pidetään metsäkirkkoja ja näkötornissa, joka on ollut suljettuna ilkivallan vuoksi. Toivottavasti se nyt olisi auki.


Ilma on mitä ihanin, joten retkestä tulee toivottavasti oikein mukava. Nyt kypärä päähän ja menoksi!

maanantai 9. toukokuuta 2011

Liputusta



Eilen vetäisin lipun salkoon äitienpäivän kunniaksi heti ensimmäiseksi aamulla, tänään Eurooppa-päivänä sama juttu. Ja voi, kuinka se minusta on mukavaa!


Mökillä ollut isäni laittama lipputanko lahosi ja olimme kymmenisen vuotta ilman sitä. Kaipasin isännänviiriä ja niinpä joitain vuosia sitten virittelimme uuden tangon. Se olikin operaatio, kun rahti toi tangon niin suurella autolla, että se ei mahtunut mökkitiemme loppuosaan ja niinpä tanko jätettiin puolen kilometrin päähän. Sieltä me sitten sen kannoimme kainalossa kotiin kolmeen mieheen vain huomataksemme, että tanko oli autokuljetuksessa vioittunut. Seuraavana päivänä pienempi auto tuli ja vaihtoi tangon ehjään. Olimme juuri saunassa, kun ilmoitus tangon saapumisesta puhelimitse tuli!


Yksi syy aikaiseen mökille muuttoon on juuri toukokuun monet liputuspäivät. Lippua on niin soma seurata, kun se rannassa liehuu. Jokakeväinen juttu on myös liputuspäivänä ajaa järven toiselle puolelle katsomaan, miltä miedän ranta lippuineen näyttää.


Halvat on huvit! Ystäviä naurattaa minun liputusintoni. Minusta se vain on niin kivaa!

sunnuntai 8. toukokuuta 2011

Onnea rakkaalle äidille



Orvokkini tummasilmä, kultasydän pieni,

katsot aina lempeästi, kun käy luokses tieni.


Noudan tästä äidilleni orvokin tai kaksi.

Annan kaunokukkaseni äidin armahaksi.


Hoivastasi hellimmästä, jonka sain mä sulta,

Luoja sua siunatkohon, oma äiti kulta.

                             (san. S. Lampén )


 


Onnea kaikille äideille! Olette meille tärkeitä ja rakkaita.


 

perjantai 6. toukokuuta 2011

Muutto mökille


Eilen pakkasin auton tavaraa täyteen ja muutin mökille. Mistä sitä kamaa tulikin niin paljon, vaikka periaatteessa ei tarvitse ottaa mukaan kuin vaatteita ja ruokaa!


Vastassa oli peilityyni järvi, auringon kajo pilven reunalta ja kuikkien huutelu. Täydellinen vastaanotto! Ihan meinasin seota onnesta. Nostin ensimmäiseksi isännänviirin salkoon ja vain nautin.


Ilta kului tavaroita paikalleen laittaessa ja luontoa seuraillessa. Vettä piti kantaa sisälle, kun pumppu ei vielä ole paikallaan. Poltin puita uunissa ja nautin tulen ritinästä. Iltakin oli vielä valoisa kymppiuutisten jälkeen.


Aamulla heräsin viideltä teerien kukerrukseen ja joutsenten mekastukseen. Töihin lähtö tuntui niin mukavalta, kun tiesi, että tänne iltapäivällä taas palailen.


Mökkihöperyys on jälleen alkanut ja kestää syyskuuhun asti!

torstai 5. toukokuuta 2011

112 askelmaa


Kotiini vie 112 askelmaa. Hissin kunnossa ollessa ei ole tarvinnut portaita edes miettiä, nyt hissiremontin aikana laskin. Toissa päivänä kipusin askelmat kolmeen kertaan, jolloin askelmääräksi tuli 336.


Kuntokuukausi on siis menossa! Tässä kuussa voin myös tulla kuuroksi: Käytävässä on välillä sellainen melu, että korvat on kulkiessa peitettävä käsillä. Sisällä asunnossa mökä on siedettävä mutta silti kauhea. En valittaakseni näitä kerro, päin vastoi. Itse olin jo monta vuotta hissiremontin kannalla. Kun meteli on tällainen, niin tuloksena on varmasti hieno, kaunis, turvallinen ja ajanmukainen vekotin, jolla loppuelämäni toivottavasti kuljen kotiini.


Nyt ei taas kuule edes omia ajatuksiaan...

keskiviikko 4. toukokuuta 2011

Pienet koulutulokkaat


Tänään esikoululaiset olivat kouluun tutustumassa. Jännittyneinä, innosta puhkuen he katselivat koulun tiloja ja tomerasti tekivät pieniä koulutehtäviä. Laulettiin ja leikittiin, tutustuttiin Aapiseen ja mietittiin, mitä koulussa syksyllä opitaan. Kaiken kruunasi jäätelön syönti.


Tulin taas kerran niin hyvälle mielelle pieniä eskarioppilaita seuratessani. Kaikista huokui aito uteliaisuus ja tiedonhalu. Koulun alku on niin mukava ja jännittävä asia kaikille.


Kumpa oppimisen ilo ja uteliaisuus säilyisi jatkossakin. Valitettavasti näin ei  kaikkien oppilaiden kohdalla käy, vaan vaatimukset ja tuen puute saattavat lannistaa opintiellä. Meidän aikuisten, niin koulun väen kuin vanhempienkin, tulisi muistaa, että aito välittäminen, tuki ja kannustus kuuluu meidän kaikkien tehtäviin. Oppilasta ei saa jättää yksin. Pelkkä koulun tuki ei riitä, vaan samassa veneessä pitää olla myös vanhempien.


"Syksyllä tavataan!" kaikui käytävässä. Minä jatkan kolmosteni kanssa, mutta pienessä koulussamme olemme kaikki tuttuja toisillemme, joten tulevien ekaluokkalaistenkin kanssa yhteistyö jatkuu ainakin kummitoiminnan merkeissä.

tiistai 3. toukokuuta 2011

Portaita ylös ja alas


Hissiremonttimme alkoi eilen. Tänään vielä aamulla hissi toimi, mutta töistä tullessani kauppakassin kanssa se oli jo pois käytöstä. Ei auttanut, kun laitaa töppöstä toisen eteen ja raahata kaikki portaita pitkin tänne seiskakerrokseen. Vähän puuskututti, kun ylös pääsin.


Oma kerrostasanteeni oli täynnä remonttimiesten tavaraa. Kapeaa polkua pääsin oman oveni taakse. Ajattelin ottaa pienet nokkaunet, mutta eihän siitä mitään tullut: Seinän takaa kuului kilinää, kolinaa ja porausta niin, että ajattelin miesten puhkaisevat olohuoneen seinän vehkeillään. Ei sentään, kyllä ne käytävässä ja hissikuilussa ovat pysyneet.


Nyt pitää tarkaan miettiä menonsa. Äsken kävin alhaalla pyykkituvassa laittamassa lakanoita koneeseen ja otan ne pois samalla, kun lähden kokoukseen. Hyvää tekee tämä pakollinen jumppa, joten en laita ollenkaan pahakseni tätä remonttia. Tänään tulee kolme kertaa portaiden nousua. Kuinkahan monta kertaa huomenna? Kun remontti päättyy, olen rautaisessa kunnossa! Ei vaiskaan! Loppuviikosta livistän mökille ja taidan jäädä niihin maisemiin...

maanantai 2. toukokuuta 2011

Meriharakoita ja orvokkeja


Tänään illalla osui silmiini kaupunkimme keskustassa olevan lammen rannalta meriharakoita. Tämä Färsaarten kansallislintu, joita elelee Suomessa n. 4000 paria, on levinnyt myös sisämaahan 50-100 parin voimalla. Meillä niitä on nähty kymmenisen vuotta ja kai joku pari on pesinytkin. Veikeä oranssinokkainen, mustavalkea kahlaajalintu, jonka kyllä huomaa "tavallisten" lintujen joukossa. Meriharakat olivat kiireisessä työn touhussa syötävää etsiskelemässä eivätkä juurikaan kiinnittäneet mitään huomiota muutaman metrin päässä tiellä liikkuneisiin autoihin. Tulin niin hyvälle mielelle ne nähdessäni!


Iltapäivällä olin mökillä vähän haravoimassa ja istutin muutamaan astiaan orvokkeja. Miten ne hehkuivatkaan keltaisina vielä muuten niin ruskehtavassa pihassa! Orvokkeja oli mukanani iso kasa ja pois tullessani ajelin kahden hautausmaan kautta. Istutin niitä isän ja isovanhempieni haudoille. Harrastin myös rantakivillä keikkumista, kun kauhoin mukaani kanisteriin vettä kastelua varten. Naakat vahtivat hengenpelastajina rantapuissa tai sitten olivat muuten harmissaan, kun pilasin niiden iltarauhaa. Toinen hautausmaista on niemessä ja otin vettä myös isän hautaa varten. Seurakunnat eivät vielä ole kytkeneet vesijohtojansa toimintaan.


Ilta oli kylmä mutta muuten ihana. Ei tuullut juuri ollenkaan ja lähes tyyntä järvenpintaa katsellessa sielu lepäsi. Huumaava lintujen sirkutus säesti istutusretkeäni. Voi, tätä kevään ihanuutta!