Olin kummityttöäni viemässä tänään laskettelemaan Himokselle. Jo Jämsää lähestyttäessä venäläisrekisterissä olevat autot lisääntyivät liikenteessä ja itse kaupunki tuntui vilisevän itärajan takaista väkeä. Virolaisia kuului olevan myös runsaasti.
Himoksen laskettelukeskuksen parkkipaikalla joka toinen auto oli itärekisterissä. Tytöt kertoivat rinteessä kuuluneen enemmän venäjää kuin suomea. Minä humputin sillä aikaa kaupungilla ja kävin syömässä. Ravintolassa tunsin kuuluvani vähemmistöön, kun kaikki muut asiakkaat puhuivat по русски!
Ok juttu, että venäläiset viettävät uutta vuotta meillä maksaen palveluista ja tekemällä ostoksia. Tuntui vain hassulta: Ihan niin kuin yhtäkkiä olisin käväissyt ulkomailla!
Tänään iltapäivällä lähdin pitkälle kävelylenkille ja poikkesin tullessa äitini luo. Siellä oli sisareni tytöt kyläilemässä ja mummin joulua katsomassa. Olivat pelanneet sikaa (mummin lempipeli) jo monta kertaa.
Tytöt soittivat nelikätisesti meille joululaulun, jonka aattona olivat esittäneet jouluvieraille, ja sen jälkeen laulettiin. Emma halusi Juicen Sian, ja Annan sekä minun mielestä se oli ihan kamala. Laulettiin kuitenkin ja sanathan siinä on osuvat, vaikka karmea onkin. Sitten lauloimme melkein kurkkumme käheäksi monta joululaulua. Annalla on todella kaunis ääni ja Emmakin laulaa ihan mukavasti. Mummista oli mukavaa, kun olimme kaikki siellä ja hän otti valokuvia.
Kävelin kotiin ja nyt olen puuhastellut kotiaskareita. Kiva, kun on kerrankin aikaa ihan tavallisille asioille.
Joulunpyhät on ohi ja ihana arki alkanut. Lomaa on vielä runsaasti jäljellä, joten olo on mitä mukavin. Tänään Kari lähti maalle "bisneksien" pariin eli hoitamaan taloyhtiön ja kyläyhdistyksen asioita. Minä sain iltapäivällä aikaiseksi pestä koneellisen pyykkiä ja tehdä vähän ompelutöitä.
Pari vuotta sitten vaihdoin ruokapöydän ja nykyinen on hieman pienempi kuin entinen. Minulla on ollut vain yksi sopiva liina siihen, kun muut ovat olleet liian isoja. Tänään sain vihdoin pienennettyä kaksi valkoista pöytäliinaa ja olen niin tyytyväinen itseeni. Vanha ompelukonekin (polkukoneesta seuraava!) pelitti oikein hyvin. Nyt on sitten uudeksi vuodeksi ruokapöytään liinoja, joita liata!
Soitin myös ystävälleni, josta en ollut kuullut vähään aikaan mitään. Juttelimme pitkän kaavan mukaan ja oli kiva vaihtaa kuulumiset joulusta.
Nyt aion vain laiskotella, lukea ja vähän kutoa villasukkia. Ihanaa tehdä näitä asioita ajoissa. Työaikana ehdin näiden puuhien pariin vasta iltamyöhällä ja aina on huono omatunto siitä, että pitäisi oikeasti olla jo nukkumassa.
Kyllä loma on mukavaa!!!
Eipä ehtinyt Korvatunturille poro,
kun iski meidän taloomme jouluvoro:
Mummoilta ovikoristeet mukaansa vei,
rapusta sammutuspeitteitä, ja sitten, hei,
puuttuupa minultakin jotain, kappas,
uksestani enkelin, mokoma, nappas.
Suuresti paheksumme mokomaa tekoa,
taitaapa pääsi olla ihan sekoa.
Tulkoon sulle teostasi hammassärky, poru!
Tosi on tää juttu eikä mikään joululoru.
Ps. Nuoret olivat juhlineet tapaninpäivän vastaisena yönä ja tehneet tuiterissa pöhköyksiä! Tällaisessa rauhallisessa taloyhtiössä asia aiheutti hämmennystä. Meille naapuri kertoi aamulla ja silloin vasta huomasin, että meiltäkin puuttui ovesta jotain. No, tekijät ovat tiedossa! Laitoin alaoveen rosvolle lapun, jotta hän loppiaisen jälkeen osaisi tulla hakemaan loputkin joulukoristeet! Tai annan rahana, että saa ostaa ensi jouluksi ihan omat, ettei tarvitse mummoilta pölliä!
Itseäni asia lähinnä huvittaa, mutta vanhemmat ihmiset olivat ihan aiheesta harmissaan.
Aattosauna kynttilän valossa, joulurauhan julistuksen kuunteleminen ja sen jälkeen sävelin "Taas kaikki kauniit muistot", hautausmaalla isän haudalle kynttilät satojen muiden kynttilän liekkien kera kertomaan kaipauksesta, joulupäivällinen maukkaiden Karin loihtimien herkkujen ääressä ja myöhäisilta joululauluja kuunnellen sekä paketteja availlen, yöllä pukin tuoman kaukoputken läpi kuuta ihaillen (Kiitos sinne Helsinkiin, Jukka, avustasi pukille!)...
Jouluaamuna aikainen herätys kirkkoon, "Maa on niin kaunis" kynttilät kädessä vaeltaen, kotona vielä takaisin peiton alle ja ihanat unet pitkälle iltapäivään ja sitten vain oleilua, nauttimista, jouluisia säveliä, hyvää ruokaa ja nameja, joulun kiireetöntä tunnelmaa...
Tapanina ajelu lumisateen keskellä, perheen kanssa yhdessä oloa, kuusen katveessa hiljaa olemista ajatusten levätessä kynttilän liekkiä katsellen...
JOULU - IHANA!
PIENI KYNTTILÄ
Katselen pientä kynttilää,
se kaunista loistetta suo.
Pienet ja isot ihmiset
se johdattaa Jeesuksen luo.
Katselen pientä kynttilää,
se hiukkasen lämmittää.
Seimi, Joosef ja Maria
jo silmiimme häämöttää.
Katselen pientä kynttilää,
niin lempeä on sen valo.
Näetkö enkelit yllämme?
Täyttyy laulusta koko talo.
Katselen pientä kynttilää,
sen viesti mua lohduttaa:
Meitä kaikkia hyvä Jumala
niin paljon rakastaa.
JP 9.12.2010
Kuorollamme on iät ja ajat ollut tapana vierailla joulun alla sairaalassa ja vanhainkodilla. Tänään oli se päivä. Koulun joulukirkon jälkeen saattelin oppilaat joululomalle ja suljin koulun ovet kahdeksi ja puoleksi viikoksi. Sitten ehdin juuri kotiin syömään ja puolen tunnin kuoron harjoituksiin. Sen jälkeen lähdimme "kierrokselle".
Kummassakin paikassa oli ystävällinen vastaanotto. Seurakunnasta piti olla mukana pappi, mutta hän oli sairastunut, joten vedimme tilaisuuden vähän ex tempore omalla väellä. Ihan hyvä siitä tuli. Laulutkin sujuivat ok. Sairaalassa saimme kahvit ja sitten suuntasimme vanhainkodille. Siellä lauloimme kolmessa paikassa.
Vaikka vähän tökkii lähteä omien joulukiireiden keskeltä kuoron hommiin, niin palatessa tuntuu aina mukavalta: Olen saanut olla tuomassa joulua niille, joille elämä tällä hetkellä näyttää varjoisat kasvonsa. Eräs kuoroystäväni sanoikin kauniisti, että hänelle tämä retki on aina tärkein asia joulussa.
Laulamisten jälkeen olen käynyt kaupoissa ostamassa viimeiset puuttuvat asiat. Huomenna on ruuanlaittopäivä aamusta alkaen. Illalla käymme tervehtimässä vielä Karin vanhempia ja sitten toivottavasti voi keskittyä omaan jouluun.
Oskar Merikannon laulu "Joulu tullut on" soi mielessä: Tulin koulusta SIIVOTTUUN kotiin! Ihanaa! Aivan sellainen tunne, että joulu olisi tullut oikeasti. Raikas tuoksu ja niin siistiä. Auta armias sitä, joka nyt sotkee heti paikat!
Sunnuntaina meille tuotiin joulukuusi sisälle ja nyt se on koristeltukin. Nautin siitä, että voi rauhoittua jo hyvissä ajoin joulun tunnelmaan. Kuusi ei ollut ihan sellainen kuin kuvittelimme. Metsässä lumen alla ja jäätyneenä on vaikea saada oikeaa kuvaa. Olisi pitänyt jo sulan maan aikana käydä katsomassa. Mutta nyt koristeltuna se on ihan hieno kuusi! Minä ainakin olen varsin tyytyväinen. Karin rima kuusen suhteen on niin korkealla, että hänen mielestään olisi tietysti voinut parempikin olla...
Olen tosi väsynyt ja odotan huomista loman alkua. Onkohan koskaan joulun alus ollut näin kiireinen? Nyt istun alas hetkeksi ja vain nautin kuusen katveessa. Kyllä ne jouluhommat voivat hetken odottaa!
Kuuntelin eilen radiosta ohjelmaa Suoraa puhetta: Jumalaa ei ole. Siinä ns. uskonnottomat väittivät uskovien ihmisten hyvien tekojen perustaksi pelon. Kuuntelin kummeksuen koko jutun. Ohjelmaan sai myös soittaa. Jos ei olisi vieraita ollut tulossa, olisin ehkä soittanutkin.
Eniten minua risoi uskonnottomien määritelmä esim. ev.luterilaisten moraalista. Eräs henkilö ottikin soittaessaan kantaa siihen. Minustakin tuntui kummalta, että uskonnottomat määrittelevät minun moraalini. Enhän minäkään ryhdy julkisesti kertomaan, millainen on ateistin moraalikäsitys, kun en siitä mitään tiedä. Määritelköön jokainen ryhmä itse omat asiansa.
Ohjelmassa tuotiin esiin, että uskovien hyvät teot perustuvat helvetin pelkoon. Voi sentään! Kyllä olivat huonosti opiskelleet kristittyjen pyhän kirjan.
Kuun alussa ostelin joulukorteiksi Syöpäyhdistyksen, Luonnonsuojeluliiton, Unicefin ja SPR:n kortteja, kuten olen tehnyt monena vuonna. Tänään sitten "helvetin pelossa" kävin nettipankissa laittamassa rahaa hyväntekeväisyyteen kuten ennenkin.
Tuli hyvä mieli, että voi auttaa. Sen saman mielen voi saada verenluovutuksesta, antamalla vaatteita keräyksiin, auttamalla mummoa kotitöissä, käymällä katsomassa vanhuksia laitoksissa jne. Eikä takana kyllä ole mikään pelko vaan puhdas halu auttaa: Minua on autettu, kun olen apua tarvinnut. Nyt voin tehdä saman toisille!
...Livekala, kakut, joulupuuro,
kutsulle ei saa nyt olla kuuro.
Lalalallala...
Näin lauletaan vanhassa joululaulussa Juhla on verraton. Ei oltu kuuroja! Ihanaa lipeäkalaa oli tarjolla tänään ja kyllä se maistuikin hyvältä. Viime kerrasta olikin jo kokonainen vuosi! Ulkona paukkui pakkanen ja kova viima viuhui, mutta sisällä oli lämpöinen tunnelma.
Minä sain tuliaisina suklaalevyn ja Kari solmion made in China. Viimeeksi mainittu oli jouluaiheinen ja kun siitä painoi, alkoi kuulua joululauluja ja tontun lakkiin syttyi valo. Onneksi äänentoisto hajosi melkein heti kättelyssä. Muuten solmiota voi kyllä aattona välkkyvän tonttulakin kera pitää 
Illalla lähdimme vielä joulukonserttiin, jossa esiintyi kaksi kuoroa. Muuten oli mukavaa, mutta koko juttu oli vain liian pitkä. Juontajan höpinöistä olisi voinut leikata puolet pois. Itse kuorot lauloivat hyvin.
Nyt vain oleillaan...
Tänään raahasin äidin vintiltä joulumatot alas, piiskasin ja tuuletin valmiiksi. Hän on vielä sitä sukupolvea, että on jouluverhoja ja -mattoja. Niitä sitten veivataan edestakaisin! Onneksi hän on suostunut ottamaan siivoojat, jotka tekevät maanantaina muun.
Me valmistelemme lauantaita. Silloin tulee sukua meille "Lipeäkalakutsuille". Kari tekee uunissa ihanaa lipeäkalaa, ja valkokastikkeen sekä mausteiden kanssa se on niin hyvää! Ainoastaan haju on vähän epämiellyttävä.
Kunhan saisin tämän huushollin järjestykseen. Tuoleilla on vaatteita juhlan ja konsertin jäljiltä ja pöydillä ajelehtivaa tavaraa. Muuten en aio siivota mitään, sillä tiistaina on joulusiivous.
Lipeäkalakutsut joulun alla ovat meillä pitkä perinne. Olisikohan jo kymmenes kerta vai ollaanko järjestetty kauemminkin? Siitä oikeastaan alkaa joulu, sillä haluan rauhoittua jo aikaisin joulun viettoon. Pientä puuhaa on tietekin joulurauhan julistukseen asti, mutta "suuret linjat" pitää tehdä ajoissa. Tarkoitan tällä sitä kaameaa joulusiivousta! Olenkin sen ulkoistanut jo yhdeksän vuoden ajan. Sen jälkeen kaikki alkaa olla jo valmista rauhoittumiselle ja joulun tulolle.
Kedolla vartioimassa yöllä laumaansa paimenet,
(Ja juuri valahtaa päähine yhdeltä!)
sauvat tanassa puolustavat lampaitaan.
(Kohta huitaistaan sauvalla enkeliä päähän!)
Kunnes enkelin ilmestyminen seisauttaa kaiken
(Enkelillä PUNAISET sukat!)
ja kirkas laulu kiirii kedolla.
(No, nyt ne harppasi yhden säkeistön yli!)
"Nyt Betlehemiin, siellä me näemme sen, minkä Herra meille ilmoitti!"
(Muistaisivat nyt polvistua kauniisti, ettei peppu laahaa maata.)
"Kunnia Jumalalle korkeuksissa..."
(Yhden enkelin mekko väärin päin!)
Ja Betlehemissä Maria, Joosef ja pieni vastasyntynyt tallin hämärässä.
(Kunpa ei kukaan pyörtyisi, kun jännittävät niin kovasti!)
Maassa rauha ja ihmisillä hyvä tahto!
KYLLÄ SE HIENOSTI SUJUU ILLALLA JUHLASSA, KUN KENRAALIHARJOITUSKIN MENI NÄIN MALLIKKAASTI!
Myöhemmin illalla:
Ja niinhän se sujuikin! Joulujuhla on nyt ohi ja olen ihan pyörällä päästäni. Meidän ammatissamme tulee tällaisia rysähdyksiä, jolloin laitetaan kaikki voimavarat likoon ja sitten koko homma, johon on viikkokaupalla harjoiteltu ja valmistauduttu, on tunnissa ohi! Kaikki meni ihan mukavasti ja paljon on ehtinyt tulla jo kehuja. Onhan lasten esitykset aina niin liikuttavia. Olivat niin valtavan innoissaan!
Ainut kömmähdys oli tietokoneen akun loppuminen juuri, kun ajattelimme aloittaa. Virtapiuhaa ei oltu laitettu ollenkaan talon puolesta ja meni viitisen minuuttia, että löydettiin se. Juhlamme on aikuisopetuksen tiloissa ja koneet ovat siellä valmiina. Vaan eipä ollut virtapiuha! Täytyty kirjoittaa oikein muistiin, että osaan asian ensi jouluna tarkistaa etukäteen.
Nyt on ihan pöllähtänyt ja tyhjä olo. Työ jatkuu vielä keskiviikkoon asti. Silloin on joulukirkko aamulla ja sitten alkaa loma!
Mittari näyttää ulkona -22 astetta. Ihana kunnon talvinen pakkassää, jota rakastan. Pakkasesta ja mielettömän kauniista luonnosta en ole ehtinyt yhtään nauttia, sillä tänään oli kuoron joulukonsertti ja koko ilta kului niissä merkeissä
Konsertti meni hyvin. Ainahan on parantamisen varaa, mutta ihan tyytyväisiä olimme. Kehujakin saatiin muiden kuorojen edustajilta ja yhdeltä kuoronjohtajaltakin. Mukava tunne jäi itselleni päällimmäiseksi. Itse pidin eniten Merikannon Joulu tullut on -laulusta ja Regerin Marian kehtolaulukin oli ihan mukava. Onneksi en alkanut yskiä, ja ihmeekseni koko flunssa taitaa kutistua pieneksi yskänpoikaseksi. Hyvä juttu!
Konsertin jälkeen joimme glögiä ja vietimme yhteisen jouluhetken ennen kotiin lähtöä. Pienissä hepenissä, vaikkakin villaisilla alusasuilla terästettynä, meinasi tulla kylmä kotiin tullessa, vaikka autolla liikkeellä oltiinkin. Pakkanen paukkuu kunnolla ja taita vielä viikonloppuna kiristyäkin, vaikka välillä lahtuukin. Voi linturaukkoja! Naakat meidän pihapuussa värjöttelivät viluisen näköisenä. On se kumma, että ne vaan selvävät tällaisessakin kelissä. Kari nappasi niistä sunnuntaina kuvan:
Tänään väsättiin lasten kanssa ikkunaan jouluenkeleitä. Piirsin mallin viime viikolla, eilen vähän korjailin, eikä siitä nytkään tullut ihan sellainen kuin kuvittelin. Silti askartelimme niitä tänään ikkunat täyteen ja loppujen lopuksi ne näyttivät ihan kauniilta. Kuvaan tuli joku loisteputken heijastuma, kun pikaisesti kännykällä nappasin kuvan koulusta lähtiessäni, sori!
Eilinen iltapäivä ja ilta meni urkuja soitellessa ja kauneimpia joululauluja lauleskellessa kirkossa. Silloin, kun on itse soittovastuussa, ei samanlaista "nautinnon" fiilistä pääse syntymään kuin jos olisi vain rivilaulajana mukana. Mutta näin nyt tällä kertaa.
Tänään jatkuu lauleskelut samassa paikassa. Harjoittelemme kuoron kanssa tulevaa keskiviikon konserttia varten. Minulle tuli kurkku kipeäksi eilen ja saa nyt nähdä, miten tauti etenee. Olisi aika kamalaa, jos en pääsisi laulamaan konserttiin. Kyllähän sitä mukavaa olisi vain istua penkissä, mutta laulukavereiden pulaan jättäminen on kurjaa. Meitäkin on äänessämme vain kolme, joten varaa ei olisi kenenkään jäädä pois.
Ulkona on kireä pakkanen ja kaunis, valkoisella kuorrutettu luonto. Mitä kovempi pakkanen, sitä enemmän nautin! Tänään kyllä jännitin, lähteekö auto toiselta koululta liikkeelle, kun seisoi pihassa kolme tuntia. Omalla koululla se olikin tolpassa. Hyvin starttasi! Ajellessa ihailin kaunista luontoa. Jos ei olisi tänään niin kiire laulamisten kanssa, katselisin vain maisemia ja nauttisin. Säilyisipä huurteiset puut jouluun asti!
Tältä näytti makuuhuoneen ikkunasta kuvattuna illalla:
Aamulla varhain:
Ja päivän jo valjettua:
Kirkkoon menen kolmen maissa harjoittelemaan kuoron kanssa ja sitten on ohjelmassa Kauneimmat joululaulut klo 16 ja 18. Soitan uruilla säestettävät laulut ja kanttorimme soittaa pianolla säestettävät. Pitkä rupeama edessä, mutta jospa teetä olisi tarjolla välissä!
"Taatto, taatto läksi innoissaan..." lauletaan joululaulussa. Meillä ei ollut taattoa mukana, vaan lähdimme kahdestaan katsomaan tulevaa joulukuustamme. Meillä on ollut jo vuosia serbiankuusi joulupuuna, sillä se on tuuhea eikä pudota neulasia. Viime jouluna jouduin lähes käsirysyyn sitä ostaessani, mutta sain kuin sainkin hairastua käteni jonkun puun oksaan. Nyt päätimme soittaa vahingosta viisastuneena ja varata puun valmiiksi. Isäntä, joka niitä kasvattaa, kutsui meidät paikan päälle valitsemaan, jotta saisimme mieleisemme.
Oli satanut lunta koko päivän ja tiet olivat tuhruisia. Ajelimme hiljaa puolisen tuntia idyllisiä maalaisteitä kuunnellen samalla Rajattomien joululauluja. Luonto oli ihanan näköinen, niin jouluinen.
Perillä isäntä johdatti meidät järven rantaan pellon reunaan ja siellä niitä joulukuusia kasvoi. Saimme valita itse. Vähän haikealta tuntuu, kun puu on iso ja se pitää meidän vuoksemme listiä, mutta kai se kuuluu asiaan. Oksaan ripustettiin lappu ja jouluviikolla sitten tavataan seuraavan kerran. Kuusi tuodaan sisälle saakka ja laitetaan jalkaan. Aivan ihanaa palvelua heiltä!
Tuossa se nyt töröttää vasemmalla, meidän kaunis ja rakas joulupuumme:
Oppilas: "Ope, sulla on sukat eri paria, toinen on ruskea, toinen musta."
Ope kurkistaa varpaisiinsa hämmästyneenä: "Oho, niinpä onkin! Tai tarkemmin katsottuna sukka on tainnut toisesta jalasta jäädä talvisaappaaseen. Kyllä se vielä aamulla jalassa oli."
Oppilas: "On se voinut pudotakin. Minä näin käytävässä yhden ylimääräisen." Ja ennen kuin ope ehtii mitään vastata, oppilas ryntää käytävään etsimään open kadonnutta sukkaa. Hetken päästä hän juoksee takaisin kädessään LIKAINEN JA RIKKINÄINEN musta sukka.
Oppilas riemastuneena: "On se varmaan tämä. Mitataan!"
Ope: "Ei se ole minun! Tuo on pienempi eikä varmasti mahdu jalkaani."
Oppilas pettyneenä: "Minä olin ihan varma, että se oli sinun. Se näytti ihan sinun sukaltasi!"
Oma sukkani löytyi kengästä niinkuin olin arvellutkin. Ja oli kyllä vähän puhtaampi ja ehjä!
RENTOUTTAVAA VIIKONLOPPUA!
Tänä iltana kaupunki tarjoaa työntekijöilleen jouluillallisen juhlavissa puitteissa. Ihan mukavaa, mutta aina kauhistuttaa syödä tuhti ateria illalla myöhään. Minulle, armottomalle yökyöpelille, asia kostautuu niin, että nukkuminen siirtyy vieläkin myöhemmäksi. En todellakaan osaa nukkua täydellä vatsalla ja varsin usein silloin seurauksena on myös "vatsanpuruja".
Jouluruoka on ihanaa! En koskaan kyllästy syömään perinteisiä herkkuja, vaikka toiset saavat niistä hyvinkin nopeasti tarpeekseen. Tämä on ensimmäinen jouluateria minulle tämän joulun alla. Ohjelmassa on varmasti myös musiikkia. Viime vuonna oli jazz-painotteista, toivottavasti nyt jotain muuta. Jään mielenkiinnolla odottelemaan, mitä tuleman pitää!
Ps. Jazzia oli! Taas! 
... tai paremminkin LOHKAREITA! Olen ihan poikki tästä päivästä. Saldona
- yksi vakavahko tapaturma töissä
- ruokailussa yksi pudonnut tarjotin ja sotku sen mukainen rikki menneine astioineen
- yksi huonovointinen oppilas
- tärkeän ihmisen tavoittaminen puhelimitse: ei onnistunut
- kodinkoneliikkeestä haettu tuliterä mikroaaltouuni, jonka käyttöohje vilisi käännöskukkasia (" Aseta käännä hotellipoika!") ja kaiken kukkuraksi kone sirisi toimettomana olleessaan. Ei muuta kuin takaisin liikeeseen ja vaihto.
-työpäivä päättyi kello 13.00. Kotona olin klo 17.30. Luulin, että ehtisin iltapäivällä tehdä työhommia kotona ja vähän muutakin. Turha toivo!
Lähden kuoron harjoituksiin. Jospa siellä asiat vaihteeksi sujuisivat paremmin!
Tänään käsityötunnilla luokan kanssa saatiin valmiiksi joululiinat säkkikankaasta. Ensin hapsutettiin reunat, sitten ommeltiin punaisella puuvillalangalla ympyrän kehä etupistoin ja samalla laitettiin punaisia puuhelmiä marjoiksi. Sitten vielä palattiin ompelemalla omia jälkiä takaisin ja lopuksi liimattiin vihreästä huopakankaasta lehdet kranssiin. Kiva tuli. Olen tämän työn teettänyt vuosien aikana monet kerrat kakkosluokalla ja aina siitä tulee yhtä mukava.
Lisätyönä teimme äitini vuosikymmeniä sitten keksimästä mallista tontun. "Munatontuksi" sen ristimme. Tarvitaan vain pahvia ja papereita. Sekin on hauskan näköinen, kun on muutakin väriä punaisen lisäksi.
Lapsista oli mukavaa tehdä askarteluja ja lopputulos taas kruunasi kaiken. Iloiset tontut ja liinat koristavat nyt luokkaamme. Tuntuu jouluiselta!
Hyvää itsenäisyyspäivää!
Itsenäisyyspäivän aamu alkoi jo kahdeksalta kyläyhdistyksen vanhalla koululla, jossa nostettiin lippu ja sytytettiin kynttilät kylän sankarivainajille lipputangon juurelle. Sitten saatiin maittava aamupuuro ja kahvit, jonka jälkeen oli seurakunnan hartaus. Minä soittelin virret.
Ehdimme vielä kirkkoon. Tiet olivat pöppyräisiä lumesta, joten järven kiertävä 10 kilometrin matka ajettiin tosi rauhallisesti. Jp:n jälkeen oli vielä seppelten lasku hautausmaalla ja kirkkokahvit.
Kotona sitten vain oltiin ja katsottiin vähän Tuntematonta. Illalla lähdettiin maalta takaisin kaupunkiin ja täällä on poltettu kynttilää ja seurattu linnan juhlia. Siis varsin tavallista itsenäisyyspäivän viettoa.
Finlandiaa on kuunneltu. Eipä ilman sitä oikein tunnelmaan pääsisi.
"YÖN VALLAT AAMUN VALKEUS JO VOITTAA,
SUN PÄIVÄS KOITTAA, OI SYNNYINMAA!"
(V.A. Koskenniemi)
Eilen olimme Tampere-talossa Matti Salmisen konsertissa. Mukana oli myös hänen säätiönsä stipendiaatit Pauliina Linnosaari ja Ville Rusanen. Ohjelma koostui Verdin, Mozartin sekä suomalaisten Madetojan, Kilpisen, Merikannon ja Sibeliuksen musiikista.
Nautittava iltahan se oli. Salmisen kypsä ja välillä hyvinkin herkkä basso soi täyteläisenä ja tulkinta on mahtavaa. Nuoret solistit, myös sellisti Panu Saari, joka soitti soolon Verdin Don Carloksesta, selvisivät mielestäni oikein hyvin. Varsinkin Ville Rusanen Merikannon lauluissa osoitti olevansa varsin hyvä tekijä alallaan. Onhan hänellä voittoja laulukilpailuissakin, joten näyttöjä löytyy.
Ostin Salmisen suomalaisten säveltäjien lauluja sisältäneen CD-levyn ja sitä sitten tulomatkalla kuuntelimme. Kieltämättä Merikannon Merellä ja Laatokka saavat aina kylmät väreet kulkemaan. Kotona minulla on häneltä joululevy, jonka kuuntelu kuuluu jouluperinteeseeni. Kasken Mökit nukkuu lumiset ja Sibeliuksen Jo joutuu ilta kuuluvat niihin omiin mielilauluihini. Nythän niitä saa kuunnella sydämen kyllyydestä kuluvan kuukauden ajan!
Ps.KAISA MÄKÄRÄINEN VOITTI ampumahiihdossa taas! Jes!
Olen osunut otantaan Finnpanelin radion kuuntelemisen tutkimuksessa. Viikon ajan täytyy kirjata vihkoseen kaikki radion kuuntelut, jotka ovat kestoltaan yli 8 minuuttia sekä CD:n ym. kuuntelut. Olen osallistunut joskus aiemminkin ja ilmoittanut halukkuuteni, koska se on ihan vaivaton ja hauska viikko.
Kuuntelen kotona radiokanavista vain Ylen ykköstä, koska haluan kuunnella musiikkina klassista. Se on muutenkin loistava kanava. Kuuntelen sitä aina aamuisin ja iltapäivällä töistä tultuani. Eilen parturissa piti kysyä heidän radiokanavansa nimi, koska taustakuuntelu laitetaan tutkimukseen. Myös autossa kuuntelu merkitään. Tänään menemme Tampere-taloon Matti Salmisen konserttiin, joten matkakuuntelut pitää muistaa laittaa kuuntelupäiväkirjaan. Autossa kuuntelenkin sitten kaikkia muita kanavia.
Ihanaa päästä hyvään konserttiin illalla. Tiedän, että saamme kuulla loistavaa musiikkia!
Olin parturissa töiden jälkeen. Naiset kai käyvät kampaajalla ja niin minäkin, mutta kun parturi sana on jotenkin mukavampi minun suuhuni. Juttelimme tutun asiakkaan ja henkilökunnan kanssa niitä näitä. Naiset kertoivat kaupassakäynneistään ja ruuanlaitosta sekä siitä, miten miesten mukanaolo sotkee heidän tehokkaat kuvionsa harhateille. Kuuntelin aikani ja sitten sanoin: "Inhoan ruokakaupassa käyntiä ja erityisesti ruuanlaittoa. Onneksi Kari hoitaa ne mielellään. En ole nytkään tikkua ristiin laittanut viikonlopun menusta!" Naiset naureskelivat hyväntahtoisesti. Selitin kyllä, että osaan pitää ihmiset hengissä syömisen suhteen, mutta kun se on niin kuolettavan tylsää!!
Tukka tuli leikattua ja harjoittelijatyttö teki oikein mallikasta työtä. Nuoret, juuri oppinsa saaneet, ovat monesti erittäin taitavia ja huolellisia. Aikaa ehkä menee enemmän. Tämä neitonen valmistuu tammikuussa ja on myös käytännössä "valmis" työhön. Minulla on erittäin hyvät kampaajat samassa liikkeessä, mutta yhtään jälkeen heistä ei jäänyt harjoittelijaneitonen, joka leikkasi hiukseni oikein kivasti. Onnea hänelle ammattiinsa!
Mitä tapahtui, kun tulin kotiin? Vastassa oli vastaleivotun pizzan tuoksu, siisti keittiö ja nälkäiselle, työstä uupuneelle opelle herkullinen iltapala. Kaupassa oli käyty ja viikonlopun ruoka mietitty.
Ketä pidetään kyökkiasioissa kuin kukkaa kämmenellä? Ja arvatkaa vaan, osaanko arvostaa! KYLLÄ!
Aamu oli sumuinen. Luulin, että tulee pilvinen ja tuhruinen päivä, kun pakkanenkin oli hellittämässä. Mitä vielä! Pakkanen kyllä lauhtui pariin asteeseen, mutta luonto muuttui käsittämättömän kauniiksi: Puut huurteessa ja auringonpaistetta! Huurrekiteet kimaltelivat ja silmiä sai siristää hohtavan valkoisessa maisemassa. Pieni kerros lunta oli tullut yöllä ja kaikki näytti niin puhtoiselta.
Iltapäivän hämärtyessä illaksi kävin viemässä isän haudalle kynttilän. Sielläkin näytti niin kauniilta, etten olisi malttanut lähteä pois laisinkaan. Maisema on ihan jouluinen! Näinköhän talvi jatkuu vai tuleeko vielä joulukuussa lämpöasteita ja loskaa? Toivottavasti ei. Kaikkihan me toivomme sitä idyllistä valkeaa joulua!
Vapaa ilta tiedossa. Kanttoriystävä tulee kyläilemään ja katsomme Kauneimmat joululaulut -tilaisuuden lauluja ja jaamme vähän soittovuoroja. Kiva, kun ei tarvitse lähteä mihinkään!
Tampereen aluepelastuslaitos aloitti vuonna 2005 Tulikettu-turvallisuuskoulutuksen peruskoululaisille. Koulutus on suunnattu eskarilaisille, 2., 6. ja 8. -luokkalaisille oppilaille. Tänään oli minun luokkani vuoro.
Tokaluokkalaiset olivat kovin innoissaan erilaisesta päivästä. Koulutus kesti kaksi oppituntia. Toisella tunnilla käytiin läpi vaaratilanteita ja niistä ilmoittamista aluehälytyskeskukseen. Jälkimmäisellä tunnilla sitten harjoiteltiin soittamista 112-numeroon ihan oikeasti. Luokassa oli puhelin, josta jokainen vuorotellen soitti "hälytyskeskukseen", joka todellisuudessa oli seinän takana varastossa oleva toinen kouluttaja. Tunne oli kuitenkin sama kuin oikeaan keskukseen soittamisessa. Oppilaita selvästi jännitti, mutta puhelut sujuivat hienosti.
Päivän läksy oli käydä perheen kanssa läpi vihkosen avulla kodin vaaran paikkoja. Huomenna vielä jatketaan asian käsittelyä koulussa.
Upeaa koulutusta! Tämä päivä jätti varmasti jälkensä oppilaiden mieliin, ja jos oikea onnettomuustilanne tulee, on varmaan helpompi soittaa hätänumeroon ja antaa asialliset tiedot. Olin toista kertaa itse mukana juuri kakkosluokan koulutuksessa ja taas kerran vakuutuin siitä, miten hienoa työtä palomiehet tekevät.
Suuret kiitokset!
