Open kolo

Open kolo

sunnuntai 10. joulukuuta 2017

Toinen adventti

           

Nyt syttyy toinen kynttilä
ja valo laajenee...
                        (virsi 13)

lauantai 9. joulukuuta 2017

Valoa ja varjoa


... Elo täällä kuin unta ja varjoa on,
kuten kuohuva koski se on levoton,
veden lailla se hiekkahan haihtuu.
                                   (virsi 622)

keskiviikko 6. joulukuuta 2017

Suomi - satavuotias oma kotimaani


Oi, maamme Suomi, synnyinmaa,
soi, sana kultainen!
       Lapsuuden pihat,
       nuoruuden tiet,
       aikuisen avarat maisemat.
Ei laaksoa, ei kukkulaa,
ei vettä, rantaa rakkaampaa...
       Kuikat kesäillassa,
       mökkijärven hiljaisuus,
       jäiden laulu talvella.
... kuin kotimaa tää pohjoinen,
maa kallis isien.
       Kynttilä isoisän haudalla
       kiitoksena siitä,
       että "Konekivääriä ei jätetty!"

Kiitollisena vapaasta, omasta maasta
juhlimme laulaen Maamme-laulua ja kuunnellen Finlandian säveliä. 


Hyvää itsenäisyyspäivää!

tiistai 5. joulukuuta 2017

Suomalainen maisema


Itsenäisyyspäivän aattona ajelin viemään kynttilät kahdelle hautausmaalle. Iltapäivä alkoi hämärtyä ja pikkupakkasen kuivaama maisema näytti kauniilta vesisateiden ja loskan jälkeen. 


Rantavedet ovat korkealla. Onneksi meidän mökki on niin ylhäällä, että järven vesi ei missään tilanteessa pääse tärvelemään rakenteita. Hurjalta näytti joidenkin tien varressa olevien rantarakennusten kohtalo. Vesi on jo lähes rappusilla. 

Itsenäisyyspäivän kynttilät jäivät palamaan. Mielessä soi Sibeliuksen musiikki, jota luokan kanssa kuuntelimme. Mieli rauhoittuu juhlatunnelmaan. 

Onnea, Suomi, ihana kotimaa!

sunnuntai 3. joulukuuta 2017

Ensimmäinen adventti


Ensimmäiseen adventtiin kuulu aina messuun osallistuminen kuoron kanssa. 


Hoosianna kaikui, vaikka minun ääneni olikin käheä. Yskä vaivaa toista viikkoa ja ääni on ollut välillä lähes kokonaan poissa. Onneksi ei juuri muista flunssan oireista ole tarvinnut kärsiä. 


Tästä se adventin aika taas alkaa...

perjantai 1. joulukuuta 2017

Itsenäisyysjuhla


Eilen oli pikkukoulumme itsenäisyysjuhla. Illan hämyssä nostimme ensin pihassa Finlandian soidessa lipun salkoon ja sitten siirryimme soihtukujaa pitkin saliin. 


Suomen onnittelumaljojen jälkeen oppilaiden itsensä valitsemat presidentit ja adjutantit toivottivat kaikki tervetulleiksi kättelemällä.  Meitä oli yli 400, joten käteltävääkin oli kuin linnan juhlissa konsanaan. 


Me aikuiset olimme oikein tyytyväisiä juhlakoristeluun. Saimme suuren ja kolkon liikuntasalin muutettua juhlavaksi mutta lämminhenkiseksi suomalaiseksi maisemaksi. 


Oppilaiden itsenäisyyspuhe, luokkien tanssit, kotiväen puheenvuorot, lorut sekä laulut toivat suomalaisuutta esiin pikkuoppilaille sopivalla tavalla. Lopuksi tanssittiin yhdessä yleisön kanssa. 


Me opettajat olimme tyytyväisiä, kun yleisö antoi erittäin hyvää palautetta juhlastamme. Pienten kanssa ohjelmien harjoittelu on aikaa vievää puuhaa. Suomen satavuotisjuhla valmisteluineen jäi varmasti oppilaiden mieliin loppuelämäksi ja itsenäisyyden merkitys syveni juhlavuoden aikana. 

Nyt ryhdymme keskittymään jouluisiin puuhiin. Tänään olimme jo kirkossa adventtiaikaa aloittamassa. 

keskiviikko 29. marraskuuta 2017

Tonttulassa


Työtoverini oli kutsunut meidät kylään äitinsä Tonttulaan. Ulkorakennukseen on loihdittu yli sadan tontun koti. Kaikki tontut ovat itse tehtyjä ja jokaisella on myös nimi. 


Tontut olivat taas lisääntyneet viime joulusta. Tonttulassa on joka vuosi uudenlaista koristusta ja nähtävää vaikka kuinka paljon. Joulun tunnelma aivan hyökyi tulijan mieleen tuvan joka nurkasta. 


Nautimme glögit ja kahvit tuoreiden pullien kanssa. Pulliakin oli jos jonkin sorttista ja vielä lämpimäiset saimme mukaan. 


Kiitos, tontut sekä Sirkka-Liisa! Tuli niin jouluinen mieli. 

tiistai 28. marraskuuta 2017

Kadonnut reppu


Kaupunkiimme on rakennettu uusi, uljas päiväkoti, joka on kerännyt helmoihinsa kaikki päivähoitoa tarvitsevat lapset meidän kulmilta pienimmistä eskari-ikäisiin saakka. 


Olen käynyt taloa ihastelemassa avoimien    ovien päivänä sekä kerran pikkumiestä hakiessani. Tänään sain ilon viedä Sampan aamulla eskariin. 


 Kotoa lähtiessämme tarkistin, että Sampalla oli reppu selässä. Ennen autoon menoa unohdimme ottaa pehmolelut mukaan, jotka olin armollisesti saanut lainaan koulumme juhlaa varten. Palasimme ne vielä sisältä hakemaan. 

Päiväkodin pihassa huomasimme mystisen asian: Ei reppua missään! Oli siis pakko palata kotiin ja sieltähän reppu löytyi eteisestä. Herra Sarvipäätä hakiessaan Samppa oli minulta huomaamatta ottanut repun pois selästään. Nopeita nämä nuoret herrat käänteissään. 


Lopulta olimme onnellisesti eskarissa. Samppa johdatteli minut aamurutiineihin, mm. näppäili näppärästi tarvittavat ovikoodit. Onneksi osasin omin päin tulla talosta ulos. 

Kyllä kelpaa olla päivähoidossa, kun talon vartijana pihassa kököttää kettu!

sunnuntai 26. marraskuuta 2017

Nollausta


Välillä pitää tuulettaa ja nollata "päätä". Minulla siihen tarkoitukseen sopii musiikin ja lukemisen lisäksi loistavasti neulominen. Kutomiseksi sitä puuhaa kotoisasti kuitenkin kutsun. Kaikista kivointa on tehdä sukkia, joita viime vuosina on tullut tehtyä lukematon määrä. 

Viimeeksi ostin kirjavia lankoja, joista nyt on valmiina kolme paria. Näiden lankojen hyvä puoli on päättelyn vähyys. Inhoan jälkitöitä, joten valmiiksi kirjavaksi värjätty lanka on laiskalle ihmiselle oiva ostos. 


Neulomisessa on pidettävä taukoa, sillä ranteeni ei kestä jatkuvaa puikkojen pyörittelyä - harmi. Koko syksyn olen neulonut koivupuikoilla, jotka tuntuvat kevyiltä ja lämpimiltä käteen. 

TV:stä tulee yhdistetyn hiihtoa. Ehdin tunnin verran neuloa ennen mieskuoron konserttiin lähtöä. Kiva sunnuntai-iltapäivä siis tiedossa!