Open kolo

Open kolo

lauantai 24. helmikuuta 2018

Loma!


Mikä sen mukavampaa kuin aloittaa talviloma huikeassa pakkaskelissä: Aurinko paistaa ja valkoinen lumi häikäisee. 

Herätessä oli pakkasta yli -20, nyt Etelä-Suomea kohti ajellessa lauhtunut jo -14 asteeseen. Ihana matkustaa leppoisasti ja katsella ohi vilahtelevia talvimaisemia. Kyllä Suomessa on nyt kaunista!

Koko lomaviikko edessä, ah tätä iloa! Ja vielä kun sen saa aloittaa kultamitalitunnelmissa...

sunnuntai 18. helmikuuta 2018

Mökillä pitkästä aikaa


Naisten viestin ja ampumahiihdon "pettymysten" jälkeen lähdin lauantai-iltapäivänä pitkästä aikaa käymään mökillä. Marraskuussa olen tainnut edellisen kerran siellä olla. 


Iltapäivä oli pitkällä. Aurattua tietä oli kiva kävellä loppumatka mökin pihaan saakka. Kiitos, Tuomo, kun olit taas lumet pyyhkäissyt syrjään. 


Mökillä lapioin polkuja ja ihastelin kaunista auringonlaskua. Pohjoisesta leijaili usvaa jään päälle ja kauempana hiihteli mies koiravaljakon kanssa. Luonto oli talvisen kaunis ja hiljainen. Nautin...

perjantai 16. helmikuuta 2018

Tanssin hurmaa


Lukion Wanhat tanssivat tänään ympäri Suomenmaan. Nuoruuden kauneutta ja komeutta sekä hienoja pukuja ja kampauksia oli meidän katsojien silmänilona. Pikkuoppilaat odottivat kuitenkin eniten karkkisadetta, kuten arvata saattaa. 

torstai 15. helmikuuta 2018

Silmäniloa ystävänpäivänä


Ystävänpäivänä jalkakäytävän reunassa ilahdutti ohikulkijoita tämä ruusuasetelma.
Minullekin se toi hyvän mielen ja hymyn huulille. 

maanantai 12. helmikuuta 2018

Välituntivalvontaa


Koko päivän olen tunnin tai parin välein ollut ulkona 15 minuuttia välituntivalvonnassa. Samalla on kiinnostavaa seurata lasten leikkejä sekä kuunnella keskusteluja. Ihan mukavaa happihyppelyä, mutta tekee päivästä kiireisen, kun ei yhtään ehdi hoitaa yhtäkkiä eteen tulevia asioita sisällä koulutalossa. Monesti olen laastaroinut oppilaan sormea pihalla tai vastannut kiireiseen Wilma-viestiin koulutalon portailta.

- Leikitäänkö dinosauruksia vai tehdäänkö lumikakkuja? kysyi ekaluokkalainen tänään toiselta. Kumman sinä valitsisit?

sunnuntai 11. helmikuuta 2018

Villasukkapäivä


Laskiaissunnuntai kului visusti sisällä. En ole käynyt kuin parvekkeella haukkaamassa happea. Viikonlopun yöt ovat olleet levottomia, kun olkapää on särkenyt öisin ja herätellyt moneen kertaan. Siispä päätin tänään vain oleilla villasukat ja oloasu päällä kisoja katsellen sekä parit päiväunet torkkuen.


Kisojen välillä kotikokki loihti maukkaan aterian poronfileestä, bataatista ja myskikurpitsasta. Kasvikset kypsennettiin uunissa korianterilla, rosmariinilla, inkiväärillä, neilikalla ja maustepippurilla terästettynä, ja pihvit paistettiin pannulla.


Maistuipa mainiolta! Kun ateria oli kasvisvoittoinen, ei tullut raskas olo syömisen jälkeen. Hyvin ravittuna oli mukava jatkaa shaaliin kietoutuneena ampumahiihdon seuraamista.

lauantai 10. helmikuuta 2018

Sri lankalaista ruokaa


Tänään söimme kummityttöni ja hänen äitinsä kanssa sri lankalaista ruokaa. Oli ihanan maukasta ja kevyttä. Aasialaiseen tapaan oli tarjolla paljon kasviksia sekä kala, kana tai katkarapuvaihtoehdot. Koska viimeeksi söin kanaa, valitsin nyt katkarapuja. 

Lisänä oli myös kaurajauhosta tehtyä leipää, joka oli vähän kuin meidän sipsejä, ohutta naposteltavaa. Mausteena oli jeeraa, joka antoi mukavaa makua.

Palvelu oli ylenpalttisen ystävällistä aasialaiseen tapaan. Ruoat esiteltiin yksityiskohtaisesti, moneen kertaan kysyttiin, mitä mieltä olemme ja keskustelu käytiin kaiken lisäksi suomen kielellä. 

Oppimista olisi monella suomalaisyrittäjällä tästä etnisten kulttuurien palvelualttiudesta. 
Niin ja meidän vaikeana pidetyn kielenkin näköjään oppii, jos on halua. 

Toivon sydämestäni, että tämä ravintola löytäisi asiakkaansa ja pysyisi katukuvassamme. Täällä maalla ei yrittäjyys aina ole helppoa. 

tiistai 6. helmikuuta 2018

Ne odottavat...


... ystäväni naakat, aamun joukkolennon alkamista. Auringon nousun aikaan, kun valo alkaa lisääntyä, naakat nousevat siivilleen ja aloittavat hurjan parvilennon. Taidokasta, äänekästä ja outoa, vuoden läpeensä! Miksi juuri aamu- tai iltahämärissä? En ole niin perehtynyt naakkoihin, että osaisin vastata. Mielenkiintoinen parvilintu joka tapauksessa.

maanantai 5. helmikuuta 2018

Päiväkävelyllä, osa 2


Jo on aikoihin eletty, että minä ehdin valoisaan aikaan töiden jälkeen kävelylle. Aurinko saa ihmeitä aikaan!


Töistä tultuani oli niin energinen olo, että laitoin nastakengät jalkaan ja lähdin kävelemään. Valitsin reitin niin, että aurinko paistoi koko ajan kävelytielle. Siinä sitä olikin miettimistä, kun aurinko on vielä niin matalalla. 


Virtapaikoissa on sulaa vettä. Katselin jäniksen jälkiä, joita oli jäällä. Ei otuskaan ollut uskaltautunut pomppimaan sulan tuntumaan, vaan jäljet polveilivat lähellä rantaa. 


Auringon lasku värjäsi taivaan kultaiseksi palatessani. Vajaan tunnin kävelin talvista luontoa ihaillen. Kyllä nyt on upeat maisemat!