Open kolo

Open kolo

keskiviikko 16. elokuuta 2017

Vanhan ajan leikkejä


Tänään pikkuoppilaat hakivat minut välitunnilla katsomaan puuhiaan koulun pihaan suuren kuusen juurelle. Käpyjä, oksia, kiviä, lehtiä... Oikea vanhanajan leikki! Käpylehmät olivat vasta tekeillä.

Tulipa mukava olo. Kaiken digiloikan keskellä lapset ovat lapsia! Luonnonmateriaaleista tehdään kivat leikit ja luovuus kukoistaa. Into ja iloinen mieli pursuavat puuhailun lomassa ja aikuinenkin tulee hyvälle mielelle pelkästä katselusta. Tai oikeastaan... Olisin kyllä halunnut mukaan!

tiistai 15. elokuuta 2017

Progressiivista & nostalgista


Ihan oikea levysoitin, älppäri ja progressiivista rockia! Vau! Sitä sain kuunnella tänään iltapäivällä kahvikupposen kera. 


Tokaluokkalaisistani ehkä muutama tunnistaisi levysoittimen. Maailma on muuttunut niin paljon, että sitä on välillä vaikea ymmärtää. Kaksivuotiaatkin huiskivat sormella kirjan kuvaa ja ihmettelevät, kun se ei muutukaan toiseksi!

Vanhaa LP-levyä oikealta soittimelta kuunnellessa tuli hyvin nostalginen olo. Remun eläkkeelle jäämisen kunniaksi (kerrottiin uutisissa juuri) pitää kuunnella seuraavaksi Hurriganesia: "Ketoon peipi, ketoon!"... ja nupit kaakkoon!

maanantai 14. elokuuta 2017

Urkuviikko


Seurakuntamme järjestämä Urkuviikko alkoi tänään viidettätoista kertaa. 

Ensimmäisessä konsertissa esiintyivät isä ja poika - Matti ja Jukka Heroja - virren voimalla. Konsertti sisälsi niin oman kuin Ruotsinkin virsikirjan virsiä laulettuna ja  soitettuna sekä uruilla että sellolla. Mukavaa, kun yleisökin oli löytänyt paikalle. 

Huomenna jatketaan nuoren urkurivirtuoosin Jimi Järvisen urkukonsertilla. Ranskalais-romanttista musiikkia tiedossa, joka loistavasti sopii kirkkomme soittimelle. 

Sävelet täyttävät taas tämän viikon. 

sunnuntai 13. elokuuta 2017

Herkkuja


Sateisesta kesästä on jotain hyötyä: Metsän herkut - monenlaiset sienet - alkavat löytyä runsaina kasvupaikoiltaan.

Minä en uskalla syödä kuin kantarelleja ja tatteja. Suppilovahverot saavat aikaiseksi kauheat vatsakivut. Onneksi nyt on keltaista herkkua löytynyt helposti mökin ympäristöstä. Jo useamman kerran on syöty kantarelleja, tänään herkullisen munakkaan muodossa. Siinä oli mukana myös herkkutatteja ja ihanalta maistui. Yksi purkki sieniä löysi tiensä myös pakastimeen.



Toivottavasti näitä ihanuuksia löytyy myös jatkossa!

keskiviikko 9. elokuuta 2017

Kuvataideviikoilla

               

Sunnuntaina kävin tutustumassa Kuvataideviikkoihimme. Nykytaiteen katselmuksessa kuraattori Pirjetta Brander on loihtinut mielestäni oikein hyvän näyttelyn, ehkä parhaan koko viikkojen historiassa. Teemana on tänä vuonna Kesä, jota kuvaamassa on 37 taiteilijaa ja kaksi taiteilijaryhmää. 

Sonja Vellosen akvarellit koivun rungoista olivat aivan huikean hienot. Ihan mykistyin niiden kauneudesta ja huoneen vallanneesta seesteisestä tunnelmasta. Olisin voinut viipyä niitä ihailemassa vaikka kuinka kauan. 

               

Olga Palomäen ääniteosta kuuntelin tyynyllä istuen ja ihmetellen: Vain taiteilijalla tulee mieleen loihtia tällaista!

Mieleeni jäivät myös useat videoteokset, jotka olivat hyvin mielenkiintoisia, kauniisti kuvattuja, luontoa ylistäviä ja ymmärrettäviä. (En aina jaksa innostua videoista, joista ei saa mitään tolkkua pitkänkään katsomisen jälkeen.) 

               

Jokaisen pitäisi päästä paikan päälle itse katsomaan teoksia. Toisen kuvaamana kaikki jää haaleaksi. Olen iloinen, että kaupunkimme kustantaa aina koululaiset ilmaiseksi näyttelyyn lukuvuoden alussa. Suuri kiitos siitä!

Vielä ehtii tutustumaan Suomen merkittävimpään nykytaiteen kesänäyttelyyn...

tiistai 8. elokuuta 2017

Ensimmäinen työpäivä

                        

Kesäloma on ohitse ja ensimmäinen työpäivä takana. Tutun, viimevuotisen  luokan kanssa paluu lomalta sujuu aina rauhallisemmin kuin silloin, kun edessä on uudet oppilaat. Vaikka tänään oli pitkä suunnittelupäivä, oli työtahti kuitenkin iloisen leppoisa. Tosin töitä jatkettiin vielä kotonakin.

On hauska siirtyä loman jälkeen "sisäruokintakauteen". Meillä oli oman keittiön tekemää maukasta uunilohta ja sitä nauttiessa oli mukava vaihtaa kuulumiset työtovereiden kanssa. Sitten jaksoikin taas puurtaa iltaan saakka. 

Töistä lähtiessä palkitsin itseni päivän ahkeroinnista hakemalla pehmiksen jäätelökojulta - taisi olla toinen tänä kesänä. Ah, maistui hyvältä!

sunnuntai 6. elokuuta 2017

Taidemessu

               

Tänään vietimme seurakunnan, Musiikkijuhlien ja Kuvataideviikkojen yhteistä taidemessua. Kanttorina oli Emmi Ylikoski ja urkurina Kalle Toivio. Messussa oli huomioitu reformaation juhlavuosi, joka näkyi erityisesti virsien ja musiikin valinnassa. 

                                

Alkusoittona oli Sibeliuksen Intrada, uskontunnustuksen jälkeen kuulimme Bachin urkukoraalin Wir Glauben all an einen Gott ja loppusoittona urkuimprovisaation koraalista Ein feste Burg ist unser Gott. 

                                 

Johan oli juhlava kokonaisuus! Kahden kanttorin läsnäolo antoi ihan erityisen tuen lauluun ja urut soivat komeasti. Väkeäkin oli runsaasti paikalla. Musiikki oli niin hyvin toteutettu, että sanaosuus jäi minun mielessäni vähän taka-alalle, vaikka tekstit olivat puhuttelevia ja saarna ajatuksia antava. 

Kaiken komeuden lisäksi kaikki halukkaat saivat vielä vapaan pääsyn Kuvataideviikkojen näyttelyyn messun jälkeen. Tätä kutsua moni vieras noudattikin. 

Kun on välillä juhlaa, jaksaa arkeakin paremmin ahertaa. 

lauantai 5. elokuuta 2017

Koko talo taidetta

               

Kuvataideviikkojemme paras taideteos on mielestäni keskellä kaupunkia oleva vanha talo. Sen on maalannut Viva Granlund uudelleen yhdessä monien kaupunkilaisten kanssa. Teoksen nimi on 100+++ puuta. Hienoa yhteisöllistä taidetta!

                               

Vanha talo on herännyt ihan uudella tavalla eloon ja ilahduttaa ulkonäöllään kaupunkilaisia vielä kuvataideviikkojen päättymisen jälkeenkin.

perjantai 4. elokuuta 2017

Lisää musiikkia

               

Tässä ruusukehyksessä voit ikuistaa itsesi, jos tulet meille konserttiin!

Tänään oli vuorossa toinen Kalle Toivion urkukonsertti meidän kivikirkkomme upeilla ranskalaisromanttisilla uruilla. Kuulimme Deckerin Ave Maris Stellan, Sibeliuksen Finlandian sekä improvisoidun urkusinfonian Hämeenniemen säveltämiin teemoihin. Finlandiasta en urkusovituksena ole kovin kiinnostunut, sillä se on mielestäni niin vahvasti orkesteriteos, että uruilla soitettuna jotenkin "laimistuu". Tämänpäiväinen Frickerin versio Toivion käsissä soi ihan hyvin, yksi parhaista uruilla soitetuista ja niitä olen kuullut aika monta vuosien aikana.

Toinen päivän konsertti oli Niklas Pokin luentokonsertti Erkki Melartinin Per Speculum in Enigmatae -sävellyksestä. Samalla hän kantaesitti teoksen. Oli mielenkiintoista kuulla sävellyksen taustoista, sillä kuuntelu sai sen jälkeen ihan uusia sävyjä, kun osasi ohjata tarkkaavaisuutta Niklaksen kertomiin musiikillisiin yksityiskohtiin. 

Konserttien välissä kävin koulussa totuttelemassa työhönpaluuseen. Oikeammin paiskin hommia hiki hatussa! Sainkin paljon aikaiseksi. Nyt kuitenkin nautitaan vielä pidennetystä viikonlopusta ennen koulun alkua.